Miten F. E. Sillanpää valitsi julkaisukanavan ”Joulukirjeelleen diktaattoreille”?
Rauha, rauha, sanovat kaikkien kausien Herodekset valmistautuessaan hirmutekoihin ja sotiin. Lakeijat, suosikit ja hovirunoilijat ja -”tutkijat” veisaavat Herodesten virttä.
Vallanpitäjä ja suuret kirjailijat
Suuret kirjailijat puhuvat ja toimivat toisin. Niinpä he ovatkin sitä enemmän hyväksikäytettyjä, alistettuja, vaiennettuja ja vainottuja, mitä pitemmällä diktatuurissa ollaan. Diktatuuri suosii ja palkitsee jonninjoutavia mutta myös vaarallisia kirjoittelijoita ja tutkijoita, ei parhaita.
Diktatuuri suosii operettia, kehnoa viihdettä ja pseudotiedettä. Jotta ne ja virheellinen informaatio pysyisivät pinnalla, lukutaitoa ja humanistista oppineisuutta ja sivistystä painetaan määrätietoisesti alas. Tästä ovat esimerkkejä 1) se, että sananvapautta rajoitettiin juutalaisilta professoreilta ja eri taiteiden ja tieteiden huipuilta ja että heidät lopulta vaiennettiin kokonaan ja 2) se, että ikärasismi alkoi listiä yliopistoista, tieteistä ja taiteista ansioituneimmat ihmiset.
Poliitikot, virkamiehet, media ja kirkko ovat kaudesta toiseen ahertaneet vaientajina ja rahoituksen ja aseman suuntaajina ja määrääjinä. Nykyisyyden analyysissa ja historiankirjoituksessa on yleensä astian makua.
Elämmekö unessa?
Dante ei ole ensimmäinen eikä viimeinen vaiennettu nero. Suomessakin heitä riittää vuosisata vuosisadalta. Kateus, halpamaisuus ja ennen kaikkea sokea vallanhimo tarvitsevat ja tuottavat uhreja.

F. E. Sillanpään sanoma on sama kuin Yrjö Kallisen: elämme unessa. Sillanpää osoittaa kirjoituksensa jouluna 1938 diktaattoreille:
Kun teidän suurten ja lahjakkaitten kansojenne hämärä unissakävijäkausi on ohi, olette tekin ohi. Esiin tulevat ne, jotka eivät ole antaneet itseään hämätä, vaan ovat säilyttäneet puhtaana korkean inhimillisyyden kipinän. Se on vaatinut taistelua ja monet ovat kaatuneet ja menehtyneet teidän ”valtanne” käsiin. Tai oikeammin vain heidän maallinen tomunsa on menehtynyt. Sillä teidän valtanne ei ylety maan tomua korkeammalle.
Lääketiedettä opiskelleena Sillanpää aikansa psykiatrian valossa näkee vallanpitäjien ja yleensäkin ihmisten suuntautuvan rakkauteen tai kuolemaan.
Hänen ajatustaan voi soveltaa nykypäivään. Moni itseään rakastava tavoittelee itsepalvonnalleen lukijoita, klikkauksia ja ihailevia kommentteja. Rakentaessaan itselleen pyramidihautaa he vihaavat muita kuin palvovia kommentoijia ja estävät terävänäköisiä kirjoittamasta ja vastaamasta, vaikka he olisivat häpäisseet näitä tai jonkun näistä julkisesti.
Toisen julkinen häpäisy on Talmudin mukaan surmaamista. Syvimmin itseään palvovat kirjoittavat itselleen suopeita kommentteja nimimerkkien suojassa. Se ei ole erosta vaan thanatosta. ”Talmudissa sanotaan, että häpäisemällä toista ihmistä julkisesti syyllistyy verenvuodatukseen, koska häväistyn kasvot kalpenevat veren paetessa niiltä.” Näin kirjoittaa blogissaan pastori, kirjailija ja Pentti Saarikosken lyriikasta väitellyt tohtori Arto Köykkä.
Sillanpää muistuttaa palvottujen ns. suurmiesten pienuudesta ja julmuudesta.
On enemmän kuin todennäköistä, että noiden teidän laitteittenne käytännöllinenkin merkitys silloin on sama kuin Egyptin pyramidien. Mutta vielä tuolloinkin ovat ikituoreita teidän suurten – todella suurten – kansalaistenne elämäntyöt, sillä ne ovat olleet säilössä korkeammalla kuin minne teidän hurjimmatkaan surmankylväjänne ovat voineet koneillaan kohota. Danten, Goethen ja Tolstoin, Bachin ja Beethovenin elämäntyöt eivät ole rahtuakaan kalvenneet – pikemminkin niiden henki vapautuksen hetkellä tuntuu entistä kirkkaampana.
Ja ennenkaikkea loistaa silloin entistä kirkkaampana sen suuren juutalaisen perusoppi, jonka syntymistä me täällä pohjolassa ja jossakin muuallakin voimme ainakin vielä tällä kertaa vapaina ihmisinä pelottomasti juhlia. Se on suuren, epäitsekkään rakkauden oppi, jota te sanotte heikkoudeksi ja hymähdätte sille pilkallisesti. Mutta se on, kuten sanottu, kestänyt kauemmin kuin ihmiskunnan tähän ikään ehtiessä kenenkään teidänlaisenne opit ja sovellutukset. [- -]
Näen silmissäni tiedän pilkalliset ilmeenne; meidän jouluhymnimme on teidän mielestänne hyttysen ääntä teidän pauhinanne rinnalla. Mutta me puolestamme tiedämme, että meidän kantaa korkeammalle kuin teidän ja me vahvistamme itsessämme sitä vakaumusta, että voitto kerran on meidän. Meidän, joiden tunnuslauseen suuri saksalainen omasta puolestaan kerran on kiteyttänyt sanoiksi: Jalo ihminen olkoon, avulias ja hyvä.
Mikäli Sillanpäästä johtuisi, media ja tutkimus olisi rehellistä ja tarkkaa.
Arvid Järnefeltin, F. E. Sillanpään, Väinö Linnan ja Yrjö Kallisen foorumivalinta

Viisaimmat, arvostelukykyisimmät ja eettisesti vankimmat kirjailijat ja tutkijat ovat Suomessa yleensä valinneet kanavan, joka on älyllisesti, tiedollisesti ja asenteellisesti neutraali. Puoluepoliittisuudessaankin oikeudenmukainen, puolueeton ja luotettava. Foorumin, joka on vankalla pohjalla kosiskelematta sen kummemmin natsi-Saksaa, Neuvostoliittoa kuin Yhdysvaltoja.
Sillanpää julkaisi ”Joulukirjeen diktaattoreille” Suomen Sosialidemokraatti -lehdessä.
”Joulukirje diktaattoreille” sisältyy Sillanpään kirjaan Päivä korkeimmillaan. Suhteita ihmisiin ja ihmisryhmiin (Helsinki: Otava 1956). Julkaisu on mielenkiintoinen. Siinä on mm. vastaus tai kannanotto vanhoillisen V. A. Koskenniemen kirjoituksiin, ”Hyi!”-niminen teksti Ståhlbergin kyydityksestä ja ns. Kosolan kansanliikkeestä sekä useita kirjoituksia Suomen työväenliikkeelle. Kirjoitus ”Mitä ajattelen isänmaan tulevaisuudesta v. 1938” on erittäin ajankohtainen.
Ilmoita asiaton viesti
Rakas isä, kynttilä tuikkii haudallasi. Kirjoitukseen Sillanpäästä löytyi kuvitukseksi sinulta saadun kirjan kansikuva. Vasta tekstin kirjoitettuani huomasin, että kirjassa on tosiaan myös jutussa aiheena oleva ”Joulukirje diktaattorille”… Kiitos, isä ❤
Joulu on.
Ilmoita asiaton viesti
Samaan aikaan hallituksessa Väinö Tanner (sos.dem.) uhkasi hajottaa hallituksen mikäli rahaa tuhlataan aseisiin.
Tuhma ja kelvoton IKL oli ainoa puolue joka vaati aseistuksen lisäämistä.
Ja sitten kävi niin kuin kävi. Cajander sai syyt niskoilleen ettei aseistusta, sarkahousuja ja muuta varustetta ollut riittävästi sotilaille. Puuttuva panssaritorjunta-aseistus aiheutti tuhansia turhia kuolemia rintamalla.
Ilmoita asiaton viesti
Fasistit olivat militarismin kannalla ja vastustivat demokratiaa. F. E. Sillanpää kirjoitti: ”Suomen työläiset! Osoittakaa epäilijöillenne olevanne heidän yläpuolellaan!” (Suomen työväestölle itsenäisyyspäivänä 1937.) Hän kannatti demokratiaa, ei fasismia.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Sillanpää meni sotaa pakoon Ruotsiin niin laulettiin.”Jos kaikki ois tehny kuin Sillapää niin suojatta Suomi jää”
Ilmoita asiaton viesti
Verkossa on myös pyykkinarukirjeitäni ja Toiminnallinen ajattelu -kirjoitussarja, tässä osa 35: http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi/sh8_tiedostot/tp8_toiminnallinen_ajattelu35.htm
Ilmoita asiaton viesti
”Diktatuuri suosii operettia, kehnoa viihdettä ja pseudotiedettä. Jotta ne ja virheellinen informaatio pysyisivät pinnalla, lukutaitoa ja humanistista oppineisuutta ja sivistystä painetaan määrätietoisesti alas.”
Tämän tulkinnan mukaan elämme nykyisin diktatuurissa, jossa pseudotieteille annetaan runsaasti palstatilaa (mm. ILMU) ja samaan aikaan PISA-tulokset laskevat kuin lehmän häntä.
Ilmoita asiaton viesti
Blogin otsikon kysymyseen taitaa olla varsin yksinkertainen, käytännöllinen vastaus. Sillanpää täytti syyskuussa 1938 täydet 50 vuotta asianmukaisin juhlamenoin. Juhlamielen korkeuteen vaikutti epäilemättä myös kohtuullisen suopeat odotukset syksyn Nobel-jakoa koskien. Sillanpää matkusti Ruotsiin sikäläisen kirjailijaliiton vieraaksi, turnee oli menestyksellinen ja sai naapurissa ja meillä asianmukaisen huomion. Lässähdys oli sitä karvaampi kun akatemian ratkaisu selvisi. Lisäksi matka ajanhengen mukaisesti nostatti kotimaassa kritiikkiä mm. kielikysymyksen liepeiltä. Näissä reippaissa tunneaallokoissa FES kiinnittyi pohtimaan enemmänkin yleisiä asioita. Panu Rajala tiivistää nämä tunnot Sillanpää-elämäkerrassaan:
”Tukholman matkalla 1938 noussut itsetunto ja Nobel-jaon tuorein pettymys tuottivat kenties Sillanpäälle halua porkaa mieltään.”
Sillanpää ”kohottautui täyteen mittaansa” kansainvälisenä kirjalijamestarina ja aikalaisajattelijana (jona hän oli kunnostutunut jo Hurskaan kurjuuden ajoisat lähtien!).
Joulukuun mittaan kiteytynyt teksti – mihinkäs sellaisen saat julki, nyt ja heti? Päivälehti oli ainoa mahdollinen. Sillanpää oli nuresta pitäen kirjoittanut uskollisesti Työväen Joululehteen ja muihin myös vasemmistoon kytekeytyneiden julkaisuden palstoille.
Mutta tuossa akuutissa tilanteessa SSD:n valikoituminen joulun alusviikolla julkaisukanavaksi oli käytännöllinen – ei aatteellinen, saati poliittinen ratkaisu. FES vaali kautta elämänsä poliittista ja muutakin ohejlmallista sitoutumattomuusvapauttaan. Monet olivat tahot jotka halusivat havitella häntä riveihinsä.
Goethen sanat olivat oivallinen omavalinta hänen elämänteesikseen!
Ilmoita asiaton viesti
Sillanpää ansaitsisi enemmän olla esillä. En ole kovin sitoutunut Panu Rajalan tulkintoihin enkä varsinkaan hänen naiiviin psykologisointiinsa. Vanhemmissa tutkijoissa on Sillanpään tuotantoa paremmin ymmärtäviä. Minusta Sillanpään kirjoitukset ovat kiinnostavampia kuin hän itse.
Sillanpää oli monin tavoin ja moneen asiaan ja ideaan sitoutunut, mutta mihin ja miten.
Harva oikeistolainen ja keskustalainen kirjailija ja tutkija olisi kirjoitellut sosialidemokraattien julkaisuihin. Moni keskustalainen oli vaikuttunut oikeistolaisista liikkeistä, ääriliikkeistäkin, esimerkiksi UKK. Toisin kuin Sillanpää.
Sillanpään omat tekstit puhuvat puolestaan. Ne kertovat, mihin hän samastui ja mihin kuului.
Sillanpää muisti aina mistä oli lähtöisin ja toisteli tätä, viisasta kylläkin. Mistä hän henkisesti oli lähtöisin ja mistä hän ammensi aatteellisuutensa? Olen tätä käsitellyt 30 vuotta luennoissa ja harjoituskursseilla, mutta huomaan etten nyt tässä halua paljoa ottaa siihen kantaa.
Sillanpään sitoutuneisuutta voi selvitellä katsomalla, mistä hän sanoutui tai sitoutui irti, toisin kuin lukuiset aikalaisensa.
Kirjailijan arvon yksi mitta voisi olla, mitä ja miten hän ymmärtää.
Ilmoita asiaton viesti
Mistähän löytyisi Suomen arkkipiispojen joulu- ja muita keskeisiä ja kantaaottavia puheita ja kirjoituksia 30- ja 40-luvun tärkeiltä vuosilta?
Tässä paavi Piuksesta: https://www.juedische-allgemeine.de/politik/was-wusste-papst-pius-wirklich-und-was-verschwieg-er/
Ilmoita asiaton viesti