Miten F. E. Sillanpää valitsi julkaisukanavan ”Joulukirjeelleen diktaattoreille”?

Rauha, rauha, sanovat kaikkien kausien Herodekset valmistautuessaan hirmutekoihin ja sotiin. Lakeijat, suosikit ja hovirunoilijat ja -”tutkijat” veisaavat Herodesten virttä.

Vallanpitäjä ja suuret kirjailijat

Suuret kirjailijat puhuvat ja toimivat toisin. Niinpä he ovatkin sitä enemmän hyväksikäytettyjä, alistettuja, vaiennettuja ja vainottuja, mitä pitemmällä diktatuurissa ollaan. Diktatuuri suosii ja palkitsee jonninjoutavia mutta myös vaarallisia kirjoittelijoita ja tutkijoita, ei parhaita.

Diktatuuri suosii operettia, kehnoa viihdettä ja pseudotiedettä. Jotta ne ja virheellinen informaatio pysyisivät pinnalla, lukutaitoa ja humanistista oppineisuutta ja sivistystä painetaan määrätietoisesti alas. Tästä ovat esimerkkejä 1) se, että sananvapautta rajoitettiin juutalaisilta professoreilta ja eri taiteiden ja tieteiden huipuilta ja että heidät lopulta vaiennettiin kokonaan ja 2) se, että ikärasismi alkoi listiä yliopistoista, tieteistä ja taiteista ansioituneimmat ihmiset.

Poliitikot, virkamiehet, media ja kirkko ovat kaudesta toiseen ahertaneet vaientajina ja rahoituksen ja aseman suuntaajina ja määrääjinä. Nykyisyyden analyysissa ja historiankirjoituksessa on yleensä astian makua.

Elämmekö unessa?

Dante ei ole ensimmäinen eikä viimeinen vaiennettu nero. Suomessakin heitä riittää vuosisata vuosisadalta. Kateus, halpamaisuus ja ennen kaikkea sokea vallanhimo tarvitsevat ja tuottavat uhreja.

F. E. Sillanpään sanoma on sama kuin Yrjö Kallisen: elämme unessa. Sillanpää osoittaa kirjoituksensa jouluna 1938 diktaattoreille:

Kun teidän suurten ja lahjakkaitten kansojenne hämärä unissakävijäkausi on ohi, olette tekin ohi. Esiin tulevat ne, jotka eivät ole antaneet itseään hämätä, vaan ovat säilyttäneet puhtaana korkean inhimillisyyden kipinän. Se on vaatinut taistelua ja monet ovat kaatuneet ja menehtyneet teidän ”valtanne” käsiin. Tai oikeammin vain heidän maallinen tomunsa on menehtynyt. Sillä teidän valtanne ei ylety maan tomua korkeammalle.

Lääketiedettä opiskelleena Sillanpää aikansa psykiatrian valossa näkee vallanpitäjien ja yleensäkin ihmisten suuntautuvan rakkauteen tai kuolemaan.

Hänen ajatustaan voi soveltaa nykypäivään. Moni itseään rakastava tavoittelee itsepalvonnalleen lukijoita, klikkauksia ja ihailevia kommentteja. Rakentaessaan itselleen pyramidihautaa he vihaavat muita kuin palvovia kommentoijia ja estävät terävänäköisiä kirjoittamasta ja vastaamasta, vaikka he olisivat häpäisseet näitä tai jonkun näistä julkisesti.

Toisen julkinen häpäisy on Talmudin mukaan surmaamista. Syvimmin itseään palvovat kirjoittavat itselleen suopeita kommentteja nimimerkkien suojassa. Se ei ole erosta vaan thanatosta. ”Talmudissa sanotaan, että häpäisemällä toista ihmistä julkisesti syyllistyy verenvuodatukseen, koska häväistyn kasvot kalpenevat veren paetessa niiltä.” Näin kirjoittaa blogissaan pastori, kirjailija ja Pentti Saarikosken lyriikasta väitellyt tohtori Arto Köykkä.

Sillanpää muistuttaa palvottujen ns. suurmiesten pienuudesta ja julmuudesta.

On enemmän kuin todennäköistä, että noiden teidän laitteittenne käytännöllinenkin merkitys silloin on sama kuin Egyptin pyramidien. Mutta vielä tuolloinkin ovat ikituoreita teidän suurten – todella suurten – kansalaistenne elämäntyöt, sillä ne ovat olleet säilössä korkeammalla kuin minne teidän hurjimmatkaan surmankylväjänne ovat voineet koneillaan kohota. Danten, Goethen ja Tolstoin, Bachin ja Beethovenin elämäntyöt eivät ole rahtuakaan kalvenneet – pikemminkin niiden henki vapautuksen hetkellä tuntuu entistä kirkkaampana.

Ja ennenkaikkea loistaa silloin entistä kirkkaampana sen suuren juutalaisen perusoppi, jonka syntymistä me täällä pohjolassa ja jossakin muuallakin voimme ainakin vielä tällä kertaa vapaina ihmisinä pelottomasti juhlia. Se on suuren, epäitsekkään rakkauden oppi, jota te sanotte heikkoudeksi ja hymähdätte sille pilkallisesti. Mutta se on, kuten sanottu, kestänyt kauemmin kuin ihmiskunnan tähän ikään ehtiessä kenenkään teidänlaisenne opit ja sovellutukset. [- -]

Näen silmissäni tiedän pilkalliset ilmeenne; meidän jouluhymnimme on teidän mielestänne hyttysen ääntä teidän pauhinanne rinnalla. Mutta me puolestamme tiedämme, että meidän kantaa korkeammalle kuin teidän ja me vahvistamme itsessämme sitä vakaumusta, että voitto kerran on meidän. Meidän, joiden tunnuslauseen suuri saksalainen omasta puolestaan kerran on kiteyttänyt sanoiksi: Jalo ihminen olkoon, avulias ja hyvä.

Mikäli Sillanpäästä johtuisi, media ja tutkimus olisi rehellistä ja tarkkaa.

Arvid Järnefeltin, F. E. Sillanpään, Väinö Linnan ja Yrjö Kallisen foorumivalinta

Viisaimmat, arvostelukykyisimmät ja eettisesti vankimmat kirjailijat ja tutkijat ovat Suomessa yleensä valinneet kanavan, joka on älyllisesti, tiedollisesti ja asenteellisesti neutraali. Puoluepoliittisuudessaankin oikeudenmukainen, puolueeton ja luotettava. Foorumin, joka on vankalla pohjalla kosiskelematta sen kummemmin natsi-Saksaa, Neuvostoliittoa kuin Yhdysvaltoja.

Sillanpää julkaisi ”Joulukirjeen diktaattoreille” Suomen Sosialidemokraatti -lehdessä.