Miten lukutaidon heikkeneminen pohjustettiin – ja miten tästä mennään eteenpäin?

Suomi pyrkii maailman korkeimmin koulutetuksi ja järjestää samalla niin, että lasten lukutaito heikkenee.

Kielitaito ja kirjallisuus ovat tie ymmärrykseen ja ihmisyyteen, mutta nämä polut ja tiet suljettiin ja metsitettiin. Ei sattumoisin vaan vasiten.

Milloin ja miten muutos alkoi?

Parisenkymmentä vuotta sitten alkoi tapahtua, ja vauhti kiihtyi vuodesta toiseen. Yliopistouudistus ja muu yliopiston taantuminen ovat tilanteen tausta.

Moni erinomainen professori jäi eläkkeelle, ja heidän virkansa ja alansa valtasi ihan toisenlainen joukko. Eläkkeelle jäävät professorit olivat taistelleet Suomen kirjallisuuden ja suomen kielen puolesta, kuten olivat taistelleet monet sukupolvet sodassa ja rauhassa. Tilalle marssinut joukko taistelee niitä vastaan.

Kielten ja kirjallisuuden opetuksen resurssit hupenivat usein parempiin suihin. Mikä vaan hanke ja ala kelpasi niitä paremmin, olihan uudistuksia tehtävä vaikka hampaat irvessä. Ja olihan oma suu lähempänä kuin pussin. Latinan professuuri ja monta muuta tärkeää virkaa menivät mukavaan käyttöön, jotka kuitenkaan eivät edistä lukutaitoa, ymmärrystä ja ihmisen kasvua siten kuin oma kieli, Rooman kirjallisuus ja oma kirjallisuus.

Yliopistot ja tiede amerikkalaistettiin määrätietoisesti. Ei ollut harvinaista, että professorit ja jopa yliopistonrehtori hoveineen matkusti sinivalkoisin siivin Valtoihin oppimaan ja ottamaan mallia sieltä. Kuten tunnettua, Suomeen tuodaan Valloista aina se, mikä siellä on kehnointa. Niin tehdään myös vuonna 2023.

Suomi päätettiin digitalisoida, ja keskusta-oikeistolaiset yliopistovaikuttajat alkoivat rakentaa kirjatonta koulua. Samalla kun Euroopan Neuvosto kielsi kouluista tietokoneet ja kännykät, sellaiset haluttiin Suomessa joka koululaiselle.

Suomen kulttuuria tallottiin kuin siat pellossa. Kuka välitti tai välittää siitä, että lukutaito siirtyisi  yliopistossa ja muissa oppilaitoksessa jokaiselle opiskelijapolvelle? Graduvaihe opettaa varastamista, plagiointia.

Kun kukaan ei ole vastuussa

Professori sanoo helposti, että hänellä on vastuu oman alansa voimavaroista. Harmi vaan, jos niitä imuroidaan toisilta, kaikille suomalaisille tärkeiltä oppialoilta.

Tapana oli ja taitaa yhä olla, että keskeneräisiin asioihin ei oteta kantaa, ja päätettyihin ei vallitsevan käsityksen mukaan voi niin tehdä. Moni ei ota kantaa eläkkeelläkään ja on ylpeä tästä periaatteestaan, asioitten jättämisen kulloinkin viroissa oleville.

Ratkaiseva käänne tapahtui opettajainkoulutuksessa. Alojen aiemmat professorit eivät olisi ikinä sallineet sellaista.

Jukka Kemppinen käyttää professoreista sanaa tappaja. No jaa. Tutkikoot tutkijat, ovatko he sitä ja jos, miten ja missä asioissa.

Miten tästä eteenpäin?

• yliopistodemokratia takaisin
• vastuukysymykset nykytilanteesta tietoon jokaiselle suomalaiselle
• (nyky)kulttuurin tutkijat tutkikoot välillä mitä ja miten yliopistossa tapahtui ja tapahtuu
• yliopistopopulismi ja -vallankäyttö julkiseksi, samoin kulissien takainen akateeminen puoluepolitikointi
• jokaisen tietoon, kuka antoi luvan ryöstää lapsilta ja muilta suomalaisilta sellaista, mitä on rakennettu polvesta ja vuosisadasta toiseen
• opettajainkoulutus entiselleen – asiaan kuuluvat kunnon opetus, tiedot, osaaminen ja into mahdollistettava niille, jotka tulevat valmistuttuaan opettamaan lukemista ja ymmärtämistä
• Suomen kirjallisuuden vahva oppiaine niihin yliopistoihin, joista se puuttuu
• kunnia ja julkisuutta niille akateemisille eläkeläisille, jotka käyttävät osaamistaan ja voimiaan tilanteen korjaamiseksi sen sijaan että he kaikkien alojen asiantuntijoina toistelevat aikaansaannostensa luetteloa, kaikkiin toisiin kohdistuvaa kalvamista ja loputonta itsetyydytteistä louskutustaan

Parempaa huomista eilisen lukutaitopäivän merkeissä!