Mitkä puolueet halveksivat sivistystä ja kirjastoja, ja kuka on die launische Forelle?

Yhteisö joka tuhoaa henkistä kulttuuria, tuhoaa itsensä. Kaikenikäiset suomalaiset rakastavat kirjastojaan.  Miksi niiden säilymiseen tarvitaan vuodesta toiseen vapaaehtoistoimijoiden suunnaton työpanos?

 

 

Taistelu kirjastojen puolesta

 

Helle Kannilan 125-päivän merkeissä kannattaa kirjoittaa kirjastoista, samoin aina muulloin.

 

Miten neljä yhdistystä, joiden perustajapuheenjohtajaksi minut on valittu, ovat tukeneet kirjastoja?

 

Olemme järjestäneet seminaarin Kansalliskirjastossa, ja kuten usein tilaisuuksissamme, siellä julkistettiin kirja. Meillä on vuosittain eri kirjastoissa useita yleisötapahtumia, ja monesti suuretkin salit ovat täyttyneet osallistujista. Esitelmät ja puheenvuorot ovat tarjonneet uutta tietoa ja tuoreita näkökulmia, ja keskustelu on ollut vilkasta. Eipä ihme, koska esiintyjät ovat olleet upeita ja aiheet ajankohtaisia.

Lähes koko Suomen kansa rakastaa kirjastojaan. Koska niillä kuitenkin on myös ankaria vastustajia, yhdistykset eivät ole nukkuneet asiassa vaan toimineet siinä uutterasti. Siihen on mennyt lukemattomia tunteja.

 

Päättäjiin on oltu ahkerasti yhteydessä. Heille on toimitettu yhdistysten kannanottoja, lehtiin on kirjoitettu ihmisinä ja ryhminä, myös organisoidusti. Nimilistoja on koottu. Suurin urakka oli valtava kansalaisadressi, kookkaan mapin laajuinen, johon kerättiin nimiä postitse ja jalkaisin. Kun seuran varapuheenjohtaja, vapaaherra Erkki Palmén ja yhdistyksen toimija, kirjastolainen Antti Kajannes luovuttivat adressin kulttuurilautakunnan puheenjohtajalle, musiikkitieteen professori Jukka Louhivuorelle (SDP), tilaisuus näytettiin Keski-Suomen tv-uutisissa.

Kaupunginjohtaja Timo Koivisto (SDP) lupasi – valintansa jälkeen lähes ensi sanoissaan – turvata sivukirjastojen toiminnan. Se tapahtui FB-kyselytunnilla, jossa kysyin häneltä asiaa.

 

Edellinen kaupunginjohtaja Markku Andersson (KOK) oli äänekkäästi vaatinut sivukirjastojen lopettamista, Henna Virkkusen (KOK) tukemana.

 

 

Kiehtova kirjasto – ja forelli

 

Kirjastossa on lukemattomia hyviä juttuja. Yksi on tämä: se on mahdollisimman kaukana yhteiskuntaa ja kulttuuria riivaavasta lahkohenkisyydestä.

 

Kuka ei käy pyydykseen eikä mahdu lokeroon? Hän ui vapaana ja usein vastavirtaan, olkoon sitten kelpo modernisti, saati postmodernisti – tuo kirjailijakunnan die launische Forelle. Hän tartuttaa lukijaan intohimonsa elämää kohtaan, ja rakkautensa kirjallisuuteen, siihen mikä lisää ymmärrystä ja ruokkii empatiaa. Puhumalla yllättävästi ja olemalla asioista hankalan montaa mieltä hän rikkoo ympäriltämme kuplia ja auttaa meitä nousemaan siivillemme, joita emme olleet huomanneet. Silloin näkee kauemmas, eikä enää vaivaa hapen puute. Se uhkaa väentungoksessa, jos kaikki ovat omaksuneet tietonsa tai oikeastaan mielipiteensä samasta lähteestä, ajattelevat ainoalla oikealla tavalla ja esittävät opetettua tekstiä kuorolausuntana.

 

Forelli Lassi Nummi oli hänkin kirja-, kirjasto- ja yhdistysihminen. Kuopion yhteiskoulussa hän perusti Kai Laitisen kanssa liikunnan vastustajien kerhon. Romaanissaan Viha Nummi osoittaa, miten halveksunta, vaino ja tuhoava toiminta syntyvät. Liikunnan vastustajia ovat monet pasifistit, kuten esimerkiksi Albert Einstein.

 

Kirjasto on vastavoima kilpailulle ja yhden kirjan ihmisten pyrkimykselle.

 

Vaarallisinta vihapuhetta ei käydä netissä, vaan supistaan kadehditusta, ylivertaisesta ihmisestä kavereille, jotka levittävät tarinaa laajemmalle ja laajemmalle. Niin tuhotaan ihmisiä, kulttuuria ja humanismia. Ateenan raunioille synnytetään Sparta.

 

Sivistys ja humanismi ovat luovia voimia. Ei vain vihapuhetta vaan ennen kaikkea niitä koskevat sanat gutta cavat lapidem, non vi sed saepe cadendo.

 

+2
katriinakajannes
Sosialidemokraatit Jyväskylä

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä
Lempinimet Kaiju, Kaijukka
Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu