”… ole aina heikomman puolella.”

Onko Suomessa helvetillisiä yhteisöjä enemmän kuin muualla? Kiusa, häpäisy ja eristäminen ovat kiitos sille, joka tekee toisten hyväksi kaikkensa – maantapa?

Johtuneeko suomalaisten julmuus, kesyttömyys ja metsäläisyys historiasta (1918 yms.), kulttuurihistoriasta, alistamisen kulttuurista vai geeneistä ja varsinkin epigeeneistä?

Elämä kuluu aika usealta peleissä, verisessä kilpailussa ja pudostuspeleissä. Se on syönyt heistä ihmisyyttä ja tehnyt Suomesta maan jossa on kovaa ikärasismia, vanhimpien ja nuorimpien raakaa kohtelua. Meillä on perheväkivaltaa ja väkivaltaa ruokkivia yhteisörakenteita. Suurimman osan on mahdotonta tajuta todellista kulttuuria ja ymmärtää niitä, joilla ei ole kilpailuviettiä eikä rahanhimoa, vaan palvelunhalu ja –voima.

Eino Leino kuvasi enintä osaa suomalaisista peikkoina. Jonkinlainen lahkohenkisyys elää suomalaisissa vahvana. Se on ongelmien ydin perheissä, työyhteisöissä, harrastuspiireissä, suurissa järjestöissä, puolueissa jne.

Yleinen on tapa sotkea uskonto tähän muutenkin outoon keitokseen: menestys, rikkaus, asemat eivät muka ole tulosta sukutaustasta, syntyperästä, rikkaudesta, järjestelmällisestä toisten hyväksikäytöstä ja raakalaismaisesta itsekkyydestä, vaan ne ovat Jumalan siunausta.

Valtaeliitti julistaa uskoa Suomesta maailman parhaana maana ja itsestään tietysti samalla maailman parhaana valtaeliittinä. Sisäpiiriä eli valtaeliittiä on reilusti.

Kuka noudattaa Rafael Paasion elämänohjetta?

”Jos et ole aivan varma, miten kannattaa toimia, ole aina heikomman puolella.” Rafael Paasio

katriinakajannes

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä Lempinimet Kaiju, Kaijukka Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu