Olisiko naispresidentin vuoro?

Tarvitaan presidentti, joka vahvistaa meissä olevaa hyvää ja joka eheyttää kansan vallitsevasta eriarvoisuudesta.

Nyt alkaa syrjittyjä ja väheksyttyjä ihmisiä – erilaisiin vähemmistöihin ajettuja – olla enemmän kuin besserwissereistä koostuvaa niin sanottua ”enemmistöä”.

Suomi odottaa presidenttiehdokasta, joka voisi olla koko kansan presidentti. Naistenkin. Ja yhtä lailla duunarin kuin koulutetun presidentti. Kokenutta, sisä- ja ulkopolitiikan tehtävissä karaistunutta ja yhteistyötaitonsa osoittanutta ehdokasta. Ei Amerikan donaldia.

Hän ei sanoudu irti yhteistyöstä minkään ryhmän kanssa eikä kalastele sameissa vesissä.

Hän ei ratsasta militarismilla, uskonnolla eikä enemmän tai vähemmän kätketyllä amerikkalaisella oikeistolaisuudella. Mikään maa ja ihmisyys eivät tarvitse militarismia, eriarvoistamista eikä nationalismia.

Suomi on saanut tarpeekseen oikeistolaisesta ja sotaisesta propagandasta. Se on kuullut ja lukenut liikaa muijittelua ja  mielestään aina oikeassa olevia, joka käänteessä itseään silmänkääntötempuilla tehostavia miehiä. Suomi on liian pitkään kokenut naisiin, lapsiin ja köyhiin kohdistuvaa eriasteista rakenteellista ja muuta väkivaltaa.

Ansaitsemme luotettavaksi osoittautuneen presidenttiehdokkaan, joka on näyttänyt tahtonsa ja taitonsa yhdenvertaisuuden rakentamiseen. Sellaisen, että kukaan ei ole hänelle toisen luokan ihminen eikä kansalainen.