Omaishoitaja ei lakkoile, lomaile, pidä vapaahetkeä eikä saa palkkaa

Omaishoitaja voi tehdä raskasta ja vastuullista työtään 10 vuotta lakoitta, palkatta, lomitta ja vapaahetkittä. Arvostuksetta tietenkin.

 

Monisairasta ei voi jättää hetkeksikään yksin.

 

Kenties vaikeinta näiden vuosien aikana on byrokratia. Erinimikkeisten palkallisten eli oikeitten hoitajien ivallinen, epäluuloinen, alistava, mestaroiva suhtautuminen. Josta huolimatta omaishoitaja yhä uudelleen psyykkaa potilaan heidän pakeilleen. Se ei ole helppoa, koska potilas pelkää heitä kokemustensa nojalla.

 

Potilas ponnistelee viimeisillä voimillaan saadakseen byrokraatit poistamaan hänen ns. omakannastaan alituiset virheet, mutta se on hänelle ylivoimaista. Oikeaa omakantaa hänellä ei olekaan – sitä johon hän omaishoitajan kanssa saisi kirjoittaa joka kontaktin jälkeen avoimesti ja rehellisesti.

 

Potilas ja omaishoitaja ovat kohteita, byrokraattien määräysvaltaan alistettuja ja vailla ihmisoikeuksia olevia ihmisiä.

 

Potilaalla se loppuu kuolemaan. Ja sitä edeltäneisiin viimeisiin viikkoihin, joina palkallisia toimijoita marssii kotiin lumisin saappain – lattialle rojahtanutta potilasta nostamaan -, tutkii aiheetta ja luvatta nekin huoneet, joiden ovi on kiinni, kuulustelee ja kohtelee omaishoitajaa kuin vähäjärkistä ja jakaa hänelle neuvoja ja määräyksiä, jotka heidän esimiehensä ja potilaan erikoislääkäri myöhemmin toteavat puutteellisiksi ja virheellisiksi.

 

Kuka päätti että on näin ja kuka on vastuussa että on näin? Kuka pitää tilannetta oikeudenmukaisena ja osoituksena suomalaisesta hyvinvoinnista ja yhdenvertaisuudesta?

 

Sadattuhannet virkamiehet, päättäjät ja sellaisiksi pyrkivät eivät välitä. Vai välittääkö joku heistä?

+3
katriinakajannes
Sosialidemokraatit Jyväskylä

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä
Lempinimet Kaiju, Kaijukka
Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu