Omaishoitaja ei lakkoile, lomaile, pidä vapaahetkeä eikä saa palkkaa
Omaishoitaja voi tehdä raskasta ja vastuullista työtään 10 vuotta lakoitta, palkatta, lomitta ja vapaahetkittä. Arvostuksetta tietenkin.
Monisairasta ei voi jättää hetkeksikään yksin.
Kenties vaikeinta näiden vuosien aikana on byrokratia. Erinimikkeisten palkallisten eli oikeitten hoitajien ivallinen, epäluuloinen, alistava, mestaroiva suhtautuminen. Josta huolimatta omaishoitaja yhä uudelleen psyykkaa potilaan heidän pakeilleen. Se ei ole helppoa, koska potilas pelkää heitä kokemustensa nojalla.
Potilas ponnistelee viimeisillä voimillaan saadakseen byrokraatit poistamaan hänen ns. omakannastaan alituiset virheet, mutta se on hänelle ylivoimaista. Oikeaa omakantaa hänellä ei olekaan – sitä johon hän omaishoitajan kanssa saisi kirjoittaa joka kontaktin jälkeen avoimesti ja rehellisesti.
Potilas ja omaishoitaja ovat kohteita, byrokraattien määräysvaltaan alistettuja ja vailla ihmisoikeuksia olevia ihmisiä.
Potilaalla se loppuu kuolemaan. Ja sitä edeltäneisiin viimeisiin viikkoihin, joina palkallisia toimijoita marssii kotiin lumisin saappain – lattialle rojahtanutta potilasta nostamaan -, tutkii aiheetta ja luvatta nekin huoneet, joiden ovi on kiinni, kuulustelee ja kohtelee omaishoitajaa kuin vähäjärkistä ja jakaa hänelle neuvoja ja määräyksiä, jotka heidän esimiehensä ja potilaan erikoislääkäri myöhemmin toteavat puutteellisiksi ja virheellisiksi.
Kuka päätti että on näin ja kuka on vastuussa että on näin? Kuka pitää tilannetta oikeudenmukaisena ja osoituksena suomalaisesta hyvinvoinnista ja yhdenvertaisuudesta?
Sadattuhannet virkamiehet, päättäjät ja sellaisiksi pyrkivät eivät välitä. Vai välittääkö joku heistä?
Omaishoitaja ja potilas ovat kuuluneet liittoon, potilas ehkä luottamusmiehenäkin.
He ovat ehkä korkeammin koulutettuja kuin ainoakaan palkallisista hoitajista esimiehineen, ja ottavat tieteentekijöinä tarkan selon kaikesta sairauksiin, hoitoon ja lääkkeisiin kuuluvasta. Palkallisista hoitajista ainoakaan ei näy tietävän, että sellainen on pitkän linjan tieteentekijän ammattitaitoa ja hänen elämäntapansa.
Palkalliset hoitajat kysyvät vuosien aikana yhä uudelleen omaishoitajalta, tietääkö hän, mikä on dosetti ja osaako hän käyttää sitä. Kysyy näin joku lääkärikin, mutta yleensä omaishoitajalla ja potilaalla ei ole lääkäreistä mitään kielteistä sanottavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Omaishoitaja ja potilas ovat pitkän työuransa aikana hoitaneet tehtävänsä kutsumuksesta, työstään iloiten ja palvelualttiisti. He ovat sitä korostamatta olleet kaikkien palvelijoita ja auttajia ja usein käyttäneet vapaa-aikansakin toisten auttamiseen, tukemiseen ja esimerkiksi estäneet niiden ihmisten itsemurhia, jotka ovat työn yhteydessä osuneet kohdalle.
He eivät ole vaatineet yhteiskunnalta mitään eivätkä anoneet tukia tai korvauksia, vaikka eläke on pieni ja elinkustannukset nousseet vuosi vuodelta.
Ilmoita asiaton viesti
Suurimmassa osassa Aasian maita omaishoitajat hoitavat vanhukset ilman varsinaista palkkaa yhteiskunnalta.
Lasten tehtävä on huolehtia hoitajien elatuksesta ja tarpeista. Lomat ja muut etuudet ovat tuntemattomia ihan samoin kuin Äityslomatkin isyys lomista puhumattakaan.
Suomessa koko hoito filosofia on riistäytynyt käsistä, kun hoitaminen on siirretty yhteiskunnan vastuulle ja maksettavaksi eikä rahat sitten riitäkkään.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi vietiin EU:iin rumpujen päristessä ja riemuhuudon kertoessa, että menemme sinne opettamaan toisia.
Nyt opetamme eriarvoistusta, vanhusten ja sairaiden halventamista ja orjatyön käyttöä hyvinvoivien hyvinvoinnin lujittamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Elämänmeno? Vai röyhkeys, ahneus ja toisten hyväksikäyttö?
Ehkä vanhukset tekevät väärin antaessaan roposistaan ylenpalttisia lahjoja ja summia lapsille, lapsenlapsille ja sisarusten lapsille eivätkä itse pääse päiväksikään lomalle kodin ulkopuolelle, hanki itselleen uusia vaatteita tai edes terveellistä ravintoa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole kuin pari sukupolvea aikaa välissä kun varsinkin maaseudulla oli Suomessakin normi, että eri sukupolvet asuivat yhdessä tai aivan naapurustossa. SIlloin ei ajateltu, että yhdessä elämiseen liittyvä työ tai puuhastelu pitäisi yhteiskunnan jotenkin maksaa tai että siitä porukasta mentäisiin säännöllisesti jonnekin ”lomalle”. Jokainen teki mitä kynnelle kykeni, laiskemmat ehkä vähemmän kuin ahkerat, mutta kaikilla oli oma luontainen tehtävänsä yhteistalouden arkirutiineissa. Esimerkiksi Venäjällä edelleenkin isovanhemmat lasketaan mukaan virallisiksi perheenjäseniksi.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhempamme ja me olemme tehneet kaikkemme omien vanhusten hyväksi. Kuka katkaisi tämän sukupolvia kestäneen vastuunkannon ja auttamisen?
Ilmoita asiaton viesti
Omaishoitaja on sidottu ”sairaan elämään”,jossa oma elämä voi jäädä elämättä,virkistyksistä puhumattakaan – jotta jaksaisi – ettei jäisi esim.molemmat ”yht.kunn. siirtonappuloiksi”.
Kuin mikä tulee olemaan omaishoitajan loppuelämä kun hoidettava kuolee samoin myös taloudellinen elämä kaikkien maksujen ja mm perinnönjaon jälkeen – elettäväksi – vaiko luuna loppuun saakka ?
Yhteiskunta kuin politiikka nivoutuu yhteen pahimmillaan saaton jälkeen että miten esim.yksittäisten vähempituloisen/varaisten_tuloisten elinmahdollisuudet ovat – portin jälkeen ”normiarkeen” palautuen ?
Ilmoita asiaton viesti
Nyt eläkkeellä olevien vanhemmilla riitti auttajia, ulkoiluttajia, hoitajia, harrastuskumppaneita ja juttuseuraa. Miksi sellaisesta täytyisi nyt maksaa? Ja kuka maksaa, kun eläke ei riitä edes aivan välttämättömiin elinkustannuksiin?
Ilmoita asiaton viesti
Oiva kirjoitus. Olen kokenut vaimon kanssa saman hulluuden ja byrokratian kuuden ihmisen omaishoitajana vuosien mittaan. Siinä tulee jo itse melkoiseksi asiantuntijaksi hoitotyössä
Ilmoita asiaton viesti
Byrokratia on ihmisyyden este ja demokratian vastakohta.
Ilmoita asiaton viesti
VIRKAMIES ja PÄÄTTÄJÄ, tiedätte varmaan, millaisia summia nöyrin orjanne eli omaishoitaja on säästänyt kunnalle ja valtiolle.
Miten kiitätte häntä?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minä ainakin saan omaishoitajana palkkaa. Kyllä minä ainakin saan omaishoitajana vapaahetkiä omaisen jokapäiväisen henkilökohtaisen avustajan ja kuukausittaisten intervallipäivien myötä. Kyllä minä ainakin saan omaishoitajana palkan lisäksi vuosittain virkistysrahaa ja -tilaisuuksia kunnalta. Olen tehnyt sitä vasta seitsemän vuotta, joten voi olla, että en ole huomannut vielä ahdinkoani.
Ilmoita asiaton viesti