Onko hoitajan työ korvaamatonta?
Kuten olen kertonut puheenvuorossa, potilaani joutui kerran sairaalaan, koska hänellä oli influenssa. Sairaus, ympäristö ja lääkitys hämärsivät nopeasti hänen ymmärryksensä.
Hoitajat valaisivat minulle hänen sekavuuttaan, jonka toki näin itsekin. He ihmettelivät, miten enää pärjäisin hänen kanssaan kotona. Potilas ja minä toivoimme, että hän pääsee pian kotiin. Matkalla ostettiin vahva lääke, jolla häntä oli ns. hoidettu osastolla. Tablettipurkkia ei kuitenkaan koskaan avattu.
Moni vanhus menettää ymmärryksensä pian sairaalassa tai hoivalaitoksessa. Media on toistuvasti kertonut, että vanhuksia makuutetaan sairaalassa hoivapaikkojen puuttuessa ja lisäksi vanhusten levottomuutta ”hoidetaan” näissä laitoksissa aiheetta psykoosilääkkeillä. Miksi näin?
Hyvä omaishoitaja saa paremman hoitotuloksen vähemmillä lääkkeillä
Hänen hoidossaan vanhusta ei tarkkailla etäältä tietoteknisin laittein kuin karjaeläimiä.
Kenen alainen, alamainen, määräys- ja kyttäysvallassa omaishoitaja on? Siitä en ole koskaan huomannut juttua mediassa, vaikka asia on tärkeä. Koulu- ja työpaikkakiusaaminen voivat kalveta sen rinnalla, miten palkalliset hoitajat kohtelevat omaishoitajaa.
Onko omaishoitajan työ korvaamatonta? Jo vain, tyystin korvaamatonta eli kokonaan palkatonta
Kenen toisen työ on korvaamatonta, kokonaan palkatonta? Dosentin, jolta palkalliset hoitajat kysyvät kymmeniä kertoja kymmenen vuoden omaishoitajuuden kuluessa, tietääkö hän mikä on dosetti ja osaako hän käyttää sitä.
Miksi omaishoitajilla, vapaaehtoistyötä tekevillä kulttuuritoimijoilla ja dosenteilla ei ole ketään puolustajaa eikä varsinkaan professiota? Edes silloin, jos omaishoitaja ja kulttuuritoimija sattuvat olemaan dosentteja, he eivät ole edes kissan ja koiran arvoisia. – Mutta jos haukkuma-, juoru- ja häväistyspalkkaa tulee, sitä tulee paljon.

Ketä vanhusten tilanne kiinnostaa eniten?
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topoa, professori Teppo Krögeriä ja järjestöasiantuntija Ahti Ruoppilaa. Ja tietysti minua, järjestinhän vapaaehtoisena kulttuurityönä senkin keskustelun, jossa he esiintyivät. Otsikko oli Vanhojen kohtelu, sivistyksen mitta. Voit katsoa ja kuulla tilaisuuden tästä.
Lääkkeet ja sairaalahoito eivät ole läheskään aina niin hyväksi kuin on luultu. Niille ja terveysfasismille on vaihtoehtoja.
Kova lääketiede on usein oikeasti kovaa.
Tiedemiehen tarkkuudella olen perehtynyt tähänkin aiheeseen monien vuosien tai oikeastaan vuosikymmenten aikana, vaikka suvussani ei olekaan mielisairauksia.
Artikkelissa esitelty väitöskirja löytyy netistä ja on tutustumisen arvoinen.
Psykiatrista osastohoitoa saaneilla nuorilla huono sairauden ennuste – riski syrjäytymiseen on merkittävä ja varhaisen kuoleman riski kohonnut | Uutissuomalainen | Keskisuomalainen (ksml.fi)
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Virheet ovat ikuisia. Ne ovat palkallisten hoitajien ns. omakantaan kirjoittamia. Potilas ehtii vuosikymmenessä poistattaa niistä vain muutaman, niin hidasta ja monimutkaista se on.
Oikeusvaltiossa tarvitaan ikiomakanta, sellainen johon myös potilas ja omaishoitaja kirjoittavat joka kontaktin jälkeen ja jossa kirjoitus on ikuinen.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt blogisti levittää kyllä epäluuloja sairastuneita ja elintärkeitä lääkkeitä kohtaan.
Lääkkeet eivät missään tapauksessa tee kenestäkään sekavaa, ainakaan psykoosilääkkeet psykooseista kärsiviä.
Vaikka lääkkeillä saattaakin olla ikäviä sivuvaikutuksia, ne pelastavat yleensä takaisin elämään, kunhan lääkkeen muistaa ottaa säännöllisesti eikä lopeta.
Tämän lisäksi tietenkin tarvitaan muutakin tukea kuten ystävien ja sukulaisten tukea.
Voimme olla kiitollisia siitä, että nykyään todella on lääkkeitä olemassa sairauksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Olen sairastellut paljon, kaksi suurta leikkaustakin on ollut. Määrätyt lääkkeetkin olen aina syönyt lukuun ottamatta kahta. Niistä tuli niin pirullinen olo, että mieluummin kuolisin kuin söisin niitä. Enkä syönyt, enkä kuollut.
Ilmoita asiaton viesti
Minunkin potilaalleni hommattiin kaikki hänelle määrätyt lääkkeet ja annettiin ne ohjeen mukaan. Joistakin oli ikävää haittaa, ja lääkärin kanssa neuvoteltiin ja joskus lääke vaihtui toiseen. Mutta sairaalassa kirjoitettuja lääkkeitä unettomuuteen ja sekavuuteen ei kotona tarvittu.
Aika paljon saa tietää lääkkeistä, kun etsii kaiken eri kielillä saatavan tiedon tiedemiesmäisellä otteella. Psykoosilääkkeet eivät ole asperiineja. Jotkut jopa sairaalassa jättävät ne nielemättä, tunnen sellaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Sekavuus johtuu sairaudesta, ei lääkkeestä.
Ilmoita asiaton viesti
Oliko heillä joku, joka välitti?
Onko heillä perillisiä?
Jotain myönteistäkin on sanottava: Keski-Suomessa (vai koko Suomessa) on vanhusten hyväksi tehnyt eniten Ahti Ruoppila. Kiitos ja kunnia siitä!
”Kotimaa|Jyväskylä
Vainajat lojuivat asunnossa luultavasti kuukauden, naapurit kuvailevat järkyttävää kalman hajua
Jyväskylästä kuolleena löytynyt pari oli luultavasti ehtinyt lojua kuolleena asunnossaan jo kuukauden päivät. Kukaan HS:n jututtamista naapureista ei tuntenut vainajia.” https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009323762.html
Ilmoita asiaton viesti