Onnea, 150-vuotias Keskisuomalainen! Olet saanut kaiken haluamasi.

Joko luit keskusta-oikeisto-mafian 150-vuotisen propagandan juhlanumeron?

 

Keskisuomalaisen reuhanumero on luettavissa netissä ”ilmaiseksi” sunnuntai-iltaan asti. Kukahan sen maksaa?

”136-sivuisessa juhlalehdessä esitellään lehden historiaa, mutta se sisältää myös laajasti muutakin merkkipäivään sopivaa luettavaa.”

Uskollisena itselleen lehti pörhistelee nytkin vaarallisen historiansa näköisenä. Sen Suomi ja Keski-Suomi on rikkaitten, keskusta-oikeistolaisten ja siis menestyvien valtakunta.

 

Vestigia terrent

Minna Canth sai hatkat rohkeana ja rehellisenä oikeuden ajajana ja kaupungin sosiaalisena ja muuna omanatuntona. Lehti oli täysin lahtariasialla 1918 kuten sitä ennen ja sen jälkeen. Sota- ja lahtarihenkisiin juttuihin kuuluivat sota-, urheilu- ja propagandahullujen naisten ja miesten todistukset unissasaarnaajan ennustuksista, ”roomalaisryhdein” marssivista lahtareista yms. Elsa Heporauta ja muu lahtarivaikuttajien sakki opettajaseminaarista sai paljon palstaa.

Sattumaa vai johdatusta, mutta lehteä ovat aina toimitelleet kokoomus- ja kepusukujen jäsenet, monesti jopa samoista suvuista. Eikö tämä osoita todeksi sen, mitä tunnettu kokoomuslainen pastori Jyväskylässä julisti: Jumala siunaa viisaudella ja rikkaudella, keitä haluaa – kuten Eurooppaa ja sen mahtajia?

Viime vuosina Keskisuomalainen on listinyt maakunnasta jokaisen suuren demarivaikuttajan. Yhden toisensa jälkeen, joskus useamman samalla iskulla. Kun on päätään pitempi, joutuu ammutuksi.

Erkki Laatikainen oli umpikepulaisena sen verran ovela, että hän silloin tällöin antoi jokuselle nimekkäälle demarille sanansijaa. Tekojen tasolla hän sitten nosti kaupungissa ja yliopistossa monien yksikköjen johto- ja vaikutusasemiin suosikkejaan, jotka kumma kyllä näyttävät olleen useammin kokoomus- kuin kepulaisia.

Mieheni oli lehdessä kahtena vuotena harjoittelijana ja sai loistavat työtodistukset. Siksikö, että hänen lapsuusperheensä oli kiinteässä yhteistyössä kaupungin rikkaimpien kepusukujen kanssa? Minä en dosenttina päässyt lehteen minkään sortin pestiin, en edes harjoittelijaksi, koska minulla ei Erkki Laatikaisen sanojen mukaan ollut journalistista kokemusta – vaikka olinkin ikäni kirjoittanut ahkerasti lehtiin artikkeleita ja mm. kirja- ja konserttiarvosteluja. Ei miehellänikään ollut journalistista kokemusta. Siksikö minua ei kelpuutettu, etten ole kepulainen enkä kokoomuslainen? Ei, vaikka olen äidin puolelta äärioikeistolaisesta suvusta.

Erkki Laatikainen oli primus motor, kun yliopistoon hommattiin viestintätieteellisiä yksikköjä suoltamaan Suomeen ”puolueettomia” mediahenkilöitä. Vestigia terrent. Suomen media on 2021 tuon keskusta-oikeistolaisen toiminnan aikaansaama. Samoin paljossa yliopisto- ja muu politiikka.

 

Kansaa hallitaan propagandalla, mutta kirjallisuus painettiin syystä maan rakoon

Laatikaisen aikana lehti arvosti kulttuuria, se on myönnettävä. Olkoonkin, että kulttuuri vähitellen kapeni raanuiksi, heviksi, kansallispuvuiksi ja kilpaurheilijoiden, juoppojen ja nistien vaiheita koskevan paljastuskirjallisuuden myyntiä tukevaksi esittelyksi. Onko siis vain hyvä, että urheiluosasto paisui suunnattomaksi samalla kun kulttuuriosasto näivettyi?

Lehti myöntää, että lukutaito on – oli? – arvokas juttu. Miksi se ei juhlanumerossaan kerro, ketkä kepu- ja kokoomusvaikuttajat ovat olleet nitistämässä koulujen jo sitä ennen Euroopan pienimpiä kirjallisuuden tuntimääriä? Ketkä digitalisoivat Suomen Amerikan tyyliin, lahtasivat sivukirjastoja ja minimoivat kirjallisuuden opetuksen tulevien opettajien koulutuksesta? Ketkä hyötyivät monella tavalla, kun joka lapselle hankittiin känny ja läppäri, ne joiden käytön koulussa Euroopan Neuvosto kielsi vaarallisena?

 

Demarivaikuttajat ”unohtuivat” numerosta?

Missä haastattelu Sanna Marinista, joka nousi 2020 maailmassa Suomen arvostetuksi keulakuvaksi? Missä Jyväskylän Työväenyhdistyksen esittely? Sen arvo ja vaikutus tulisi selväksi, kun verrattaisiin työväentalon ja Suojeluskunnan valtiontalon kohtaloita ja niissä näkyviä arvoja, taitoa ja asennetta.

Alkuvuodeksi on joka tapauksessa odotettavissa uusia vahvojen, ahkerien demarivaikuttajien lahtauksia maakuntalehdessä. Onhan lehti kaukaakiero ja rakentaa vaaliasetelmia huolellisesti, ammattitaitoisesti ja isolla rahalla. Tilaajat maksavat osaltaan tästä toiminnasta.

Keskisuomalainen rypee maakunnan kepurahoilla muussakin Suomessa. Se on ostanut yhä uusia lehtiä, ja sen huomassa Suomi on rakentunut – mikäli mahdollista – entistä amerikkalaisemmaksi, pinnallisemmaksi ja propagandistisemmaksi.  Sana palvelee rahaa, ei demokratiaa.

Suomessa rehottaa ajattelun ja toiminnan perusmetaforana sota. Kognitiotutkimus osoittaa, että perusmetafora on keskeinen vaikuttaja yhteiskunnassa ja yksilössä: ajattelussa, toiminnassa ja arvoissa. Elämä on keskusta-oikeiston Suomessa kilpailua ja sotaa, jossa kaikki keinot ovat sallittuja ja jossa tyhmät, röyhkeät voittajat alistavat, orjuuttavat ja riistävät. Sota-aihe herkistää yksilön ja median. Jokapäiväiset sotaleffat, -dokkarit ja -jutut ylläpitävät sotaisuutta kansakunnassa, jossa on suunnilleen Euroopan eniten työpaikkakiusaamista, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja vanhusten itsemurhia.

 

Onnea, Keskisuomalainen! Olet kaltaistesi tavoin saavuttanut kaiken haluamasi.

 

katriinakajannes

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä Lempinimet Kaiju, Kaijukka Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu