Pitäisikö sana vanhus kieltää?

Viisas elää joka ikävaiheen sille ominaisella tavalla, sanoi opettajani ja työkaverini Jenny Lilja. Lapselle kuuluu oikeus olla lapsi. Lapsuus ja nuoruus piirteineen kannattaisi hyväksyä, samoin aikuisuus ja vanhuus – siitä huolimatta, että ne ovat jossain määrin sisäkkäisiä. Vastasyntyneen kasvot näyttävät usein vanhuksen kasvoilta, ja olen nähnyt kuolevan vanhuksen katseessa lapsenomaisen kirkkauden.

 

 

On etuoikeus kulkea elämän tie aina uusissa, yllättävissä maisemissa. Vaikka kävisi ne mielellään lävitse, tulevia, mutkan takana odottavia näkymiä ei ole mikään pakko kavahtaa.

 

 

 

Vanhuus ja viisaus

 

Jos olisin tiennyt, miten ihanaa vanhuus on, olisin ehkä ikääntynyt paljon varhemmin. Käsillä ovat kasvaneen viisauden päivät ja tallessa ikä eletty.

 

 

Koskaan aiemmin ei ole ymmärtänyt ihmistä ja elämää yhtä syvältä ja monipuolisesti kuin vanhuksena. Kannatti odottaa vanhuutta ja viisautta.

 

 

 

Vanhojen getto ja keskitysleiri

 

 

Hyvinvoivassa eli terveessä yhteisössä mikään ryhmä ei ole sysättynä marginaaliin, pois silmistä ja ajatuksista.

 

 

Päättäjät, viranomaiset ja media sulkevat määrätietoisesti valtavan vanhusjoukkomme ihmisyhteyden ja ihmisyyden ulkopuolelle.

 

 

Professori Teppo Kröger sanoi kummeksuvansa vanhuksiin kohdistuvaa vähättelyä ja heidän kokemaansa hoivaköyhyyttä. Siinä nuoremmat hänen mukaansa väheksyvät itseään, omaa tulevaa itseään.

 

 

 

Ei nimitys vanhusta pahenna

 

 

Kun jotakin ryhmää vihataan, enemmistön tuntema viha ja halveksinta siirtyy tätä ryhmää tarkoittavaan sanaan. Lopulta sana kielletään ja korvataan toisella.

 

Vanhus on kaunis ja arvokas sana. Suureksi yllätyksekseni Sirkka-Liisa Kivelä pohtii mahdollista tarvetta sen korvaamiseen jollakin toisella.

 

 

”Suur-Suomi” eli enemmistö suomalaisista kohtelee ikäihmisiä niin väärin, että siinä täyttyvät kaikki vainon tunnukset. Silti tai siksi vanhuutta ei tarvitse pelätä, saati hävetä. Vaikka kannamme vanhuuden ”keltaista tähteä”, voimme tehdä sen iloiten ja kiitollisina elämästä ja jokaisesta sen päivästä.

 

 

 

Millaisen Suomen rakensimme?

 

 

Emme rakentaneet sortoa emmekä eriarvoisuutta. Rakensimme yhteiskunnan ja kulttuurin, maan ja maailman, jossa jokainen voi olla kotonaan. Yhtä arvokkaana ja rakastettuna ja yhtä hyvin kohdeltuna kuin kaikki toiset.

 

Jaana Erkkilä-Hill:
Paratiisin portilla
katriinakajannes
Sitoutumaton Jyväskylä

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä
Lempinimet Kaiju, Kaijukka

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu