Tiedätkö mikä oli tai on Sparta?

Ateena = kulttuuri, Sparta = ruumiinkulttuuri, urheilu, kilpailu, kovuus, raakalaismaisuus. Ruumiinkulttuuri sikälikin, että taistelu vaati ihmisuhreja kuten jumalat aina.

Totalitaarisen Spartan ydin oli väkivalta ja eriarvoisuus. Nykytermein se oli julma luokkayhteiskunta, joka perustui orjuudelle. Vain julmimmilla eli valloittajilla oli oikeuksia, ja he määräsivät toistenkin elämästä ja kuolemasta. Poliittiset oikeudet kuuluivat vain päättäjille, vallanpitäjille. Samat suvut pitivät valtaa ja olivat varakkaita polvesta polveen. Toisilla taas orjuus ja osattomuus periytyivät.

Tyrannikuninkailla oli ylin valta ja kaikissa suhteissa auktoriteettiasema. He olivat yhteiskunnan mutta myös uskonnon ja sodan korkeimmassa johdossa. Kuninkaat kyttäsivät toisiaan, ja koko systeemi perustui kyttäämiselle ja ilmiannoille – yhteiseksi hyväksi tietenkin. Välillä vallitsi ilmiselvä oligarkia.

Äärikonservatiivisuus oli Spartan voima ja heikkous. Todelliset uudistukset olivat mahdottomia, jolloin valta säilyi sotaisilla ja keinonsa osaavilla ryhmillä. Niin sanottu koulutus oli raakaa ja tähtäsi voittoihin kilpailussa, sodassa ja aseman säilyttämisessä.

Orjayhteiskunnasta ei ole säilynyt paljon tietoa, koska se ei ollut kiinnostunut historiankirjoituksesta, tieteistä eikä siitä miten asiat olivat. Tärkeää oli se miltä ne näyttivät. Ne pantiin näyttämään siltä, kuin järjestelmä olisi kaikkien etu. Virallisena ihanteena oli tasa-arvo, jolle suitsutettiin strategioissa. Tosiasiassa suuri osa asukkaista ei ollut edes koiran asemassa – ihmisyyttä ja ihmisarvoa ei riittänyt kaikille.

Orjat kyllä kapinoivat yhä uudelleen, mutta heille osoitettiin aina nopeasti heidän paikkansa. Spartalaiset pelkäsivät ja vakoilivat heitä, ja syystäkin. Orja oli usein isäntäänsä sivistyneempi, osaavampi ja siksi kauhistuttava. Ja hänellä ei ollut mitään menetettävää.

Luonnollisestikaan Sparta ei juuri tuottanut kirjailijoita. Sotalauluja siellä kyllä syntyi, käytännön tarpeisiin. Niissä tiivistyi aatteisto, johon polvi toisensa jälkeen sosiaalistettiin: yksilöllisyyttä ei suvaittu, ja jokaisen oli hammasta purren seistävä elämän mittaisessa sodassa hänelle osoitetulla paikalla. Useinkin orjia ja sivistystä vastaan.

katriinakajannes

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä Lempinimet Kaiju, Kaijukka Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu