Timo Suutarisen holokaustilyriikka ennakoi Suomen mielipideilmaston muutosta

Antisemitismi ja fasismi ovat osa Eurooppaa ja sen historiaa, samoin osa Suomea. Juutalaisvihan ilmentymiä ja siihen liittyviä suuntauksia on selvitelty Saksassa avoimemmin kuin Suomessa, jossa myös vuoden 1918 tapahtumien läpikäynti on vieläkin erinäisten mahtikäskyjen ja vaatimusten vaientamaa. Antisemitismi ilmenee monin eri tavoin, ja siihen kuuluva syrjintä, demonisointi ja yleistykset jäävät usein huomaamatta.

 

Tällä vuosituhannella on kymmenissä eri maissa alettu vaatia järjestelmällistä opetusta holokaustista. Tavoitteena on ilmiön omakohtainen ymmärtäminen, joka perustuu yksityiskohtaiseen ja todenperäiseen tietoon, ja nykyistä syvällisempi käsitys ihmisoikeuksista.

 

Suomi on yksi 35 jäsenestä [niitä voi olla jo enemmänkin] näitä asioita ajavassa järjestössä nimeltä International Holocaust Remembrance Alliance (IHRA). Silti meillä on opetustyötä olemattoman vähän ja asenteet siksikin eräissä suhteissa takapajuisempia kuin muualla.

 

Silloinen Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen piti vainojen uhrien muistopäivän juhlassa 2023 merkittävän puheen, jossa hän sanoi mm. näin:

 

Suomessa tämä synkkä merkkipäivä on nimeltään Vainojen uhrien muistopäivä. En voi sanoa olevani tyytyväinen siihen, että juutalaisten ja romanien joukkotuhontaa ei muisteta Holokaustin uhrien muistopäivänä. On tärkeä korostaa, että Holokausti oli suunnitelmallisuutensa, julmuutensa ja teollisen mittakaavan toteutuksensa puolesta ainutlaatuisen hirveä. Ja että se tapahtui yleisen lukutaidon ja joukkotiedotusvälineiden aikana, valistuneen Euroopan keskellä.

 

Tänä vuonna virallinen nimi on meillä ensimmäistä kertaa kansainvälisen käytännön mukaan holokaustin uhrien muistopäivä. On tärkeä mutta ei mukava tietää, ketkä kritisoivat muutosta etu- ja jälkikäteen.

 

 

Timo Suutarisen kulttuurityö ja julkaisut

 

Jyväskyläläinen kirjailija Timo Suutarinen lienee tehnyt Suomessa suurimman työn, jotta holokaustista saataisiin oikeaa ja ajantasaista tietoa ja opetusta. Hän on kirjoittanut ja puhunut asiasta yhä uudelleen, ja hänen luentonsa, esitelmänsä ja puheenvuoronsa tästä aihepiiristä ovat vähintään kymmenissä, ja yhä uudet tahot kuten lukiot ja yhdistykset ovat pyytäneet häntä kertomaan holokaustista sen uhrien näkökulmasta.

 

Suutarisen esiintymiset ovat asiantuntevia, asiallisia ja perusteellisia. Hän on perehtynyt asioihin laajasti, ja hänen tyylinsä on yhtä iskevä ja kirkas kuin Nobel-palkitulla Elie Wieselillä ja toisilla alan klassikoilla. Hän kirjoittaa esseessään ”Milloin holokaustista selvinneet saavat rauhan?”:

 

Holokausti on kone, ”jonka ainoa tehtävä on murskata meidät lopulta tavalla tai toisella” (Suutarinen 2020, 45).

 

Ymmärtääksemme holokaustin kokeneiden ja siitä selvinneiden kokemusta rauhasta  meidän tulee ymmärtää heidän kokemuksiaan holokaustista. Pelkkä tieto tapahtumista ennen niitä, niiden aikana ja niiden jälkeen ei riitä. Meidän täytyy nähdä se, minkä he näkivät, niin todenmukaisesti kuin mahdollista.

 

Ette voi elää keskuudessamme juutalaisina,

kommunisteina, puolalaisina, serbeinä,

vammaisina, romaneina, homoseksuaaleina.

 

Ette voi elää keskuudessamme.

 

Ette voi elää. (Suutarinen 2022, 42.)

 

Natsi-ideologia suhtautui sisäisiin ja ulkoisiin vihollisiin tämän kolmiosaisen periaatteen mukaan. ”Muuttukaa, muuttakaa tai kuolkaa.” Mitä pidemmälle natsien valta Saksassa ja sota Euroopassa eteni, sitä radikaalimmiksi kävivät heidän toimensa kaikkia, varsinkin juutalaisia kohtaan.

 

 

Timo Suutarisen holokaustiaiheiset runokokoelmat Kirsikankukkien kaupunki, Eikä varjoja enää ole ja Treblinka 454 ovat piinallisen tarkkaa ja asiallista esitystä äärimmäisestä julmuudesta. Samalla ne ovat tulista puhetta rauhan ja ihmisyyden puolesta. Hän kirjoittaa vahvan visuaalisesti ja viiltävästi ja antaa äänen juutalaisvainojen uhreille. Onko runojen paljastama varjo menneisyydessä, nationalismissa ja sodassa, vai onko se ihan lähellä? Suutarisen lyriikka pitää kuvastinta sinun ja minun edessä.

 

Uusin kirjoista eli Treblinka 454 on mestarillinen. Suutarinen on kehitellyt sitä varten lapidaarisen esitystavan, jonka ansiosta tekstin lyhyet yksiköt osuvat ja uppoavat. Kirjailija ei päästä helpolla itseään eikä lukijaa. Olemme sen arvoisia, koska olemme ihmisiä.

 

Kun natsit tulivat,  

naapurit sulkivat ovensa.

 

Muistan sen paremmin

kuin sotilaiden kasvot.

 

*

 

Kuolleiden muistosta löytyy viisaus.

 

*

 

Ihmisten toisille antama arvo

määrittää heidät itsensä.

 

*

 

Juutalaiset täytyy hävittää

kiireesti ennen voittoa.

 

*

 

Natsien jäljiltä Eurooppa oli täynnä palaneita,

palamattomia ja käveleviä ruumiita.

 

 

 

 

Lähteet

 

Suutarinen, Timo 2020. Kirsikankukkien kaupunki. Helsinki: Kulttuurivihkot.

Suutarinen, Timo 2022. Eikä varjoja enää ole. Helsinki: Kulttuurivihkot.

Suutarinen, Timo 2023: Milloin holokaustista selvinneet saavat rauhan? Teoksessa Elias Krohn & Katriina Kajannes (toim.): Jos tahdot rauhaa. Helsinki: Kulttuurivihkot.

Suutarinen, Timo 2023: Treblinka 454, osa 1. Helsinki: Kulttuurivihkot.

Kirjailija Timo Suutarisen haastattelu. Jyväskylän Kevät 2023. YouTube https://www.youtube.com/watch?v=0z2IFsE0lwE

 

 

katriinakajannes
Sitoutumaton Jyväskylä

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä
Lempinimet Kaiju, Kaijukka
Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu