Vain keskittämällä äänet Sannan SDPlle takaamme jatkon tasa-arvolle ja tämän päivän Minnalle

Vain Sanna Marinin johdolla toimiva hallitus on tae tasa-arvopolitiikasta. SDP tekee Suomessa Minna Canthin tasa-arvotyötä, joka palvelee koko Suomea. Emme halua ennennäkemättömän oikeistolaista kovien arvojen politiikkaa.

SDPn arvot ovat Minna Canthin arvoja

Minna Canthin käsitys ihmisestä ja yhteiskunnasta ei ole synkkä. Ihmiset voivat hänen mukaansa yhdessä tuoda maailmaan oikeudenmukaisuuden, joka siitä puuttuu. Minnan kaunokirjalliset teemat ovat tätä päivää. Niihin kuuluvat mm.

• alistamisesta kaikkien tasa-arvoon,
• sivistyksen ja koulutuksen nousu,
• yhteiskunnan kovaosaisten nostaminen alhosta,
• pois kaksinaismoraalista – ’mikä ei ole tiedossa, sitä ei ole tapahtunut’,
• kovien arvojen tilalle ihmisyys,
• yhteisvastuu oman edun tavoittelun tilalle,
• terve vastuuntunto,
• rahavalta vai kansanvalta,
• köyhyyden poistaminen,
• terveyshuolto,
• miehen ja naisen tasa-arvo,
• perhe ja yhteiskunta terveiksi,
• epäkohtien, rikoksen ja väkivallan poistaminen (myös naisen väkivaltaisuus ja yhteiskunnan rakenteellinen väkivalta) – tilalle yhteistyö, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja täysi yhdenvertaisuus

Minna Canth kannatti yhdenvertaisuutta ja ajatuksen- ja valinnanvapautta. Hänellä oli päämääränä yhteiskunta, jossa jokainen saa niin paljon koulutusta kuin haluaa ja tarvitsee. Canth vaati vapaata, kriittistä tiedonvälitystä ja monipuolista lehdistöä. Hän arvosteli ihmisen ja yhteiskunnan jämähtämistä paikoilleen, todellisuutta vastaamattoman tiedon levittämistä ja sitä että ihmisen ei anneta kehittyä sellaiseksi, mihin hänessä olisi synnynnäinen mahdollisuus.

Kirjailija ei jakanut varakkaiden käsitystä huono-osaisuuden syistä. Hänen kuvaamansa hyväosaiset pitivät köyhiä syypäinä tilanteeseensa, kuten moni tänäänkin. Minna Canth osoittaa tuotannossaan vääräksi onnenseppä-käsityksen – ajatuksen, että jokainen menestyy, kunhan yrittää tarpeeksi.

Minna Canthin ajattelu ja rakentavat aatteet

Canth oli perustamassa edistyksellisiä järjestöjä ja toimi niissä. Naisasialiike sai häneltä jatkuvaa tukea. Kuopiossa perustamassaan yhdistyksessä hän suositteli yksinkertaista elämäntapaa ja neuvoi luopumaan ylellisyydestä. Kanttilan Oras-seurassa hän esitteli radikaalia eurooppalaista kirjallisuutta, ja hän tilasi uutta realismin proosaa ja teoriaa esitelläkseen sitä Kanttilan laajassa kirjallisuussalongissa. Siellä keskusteltiin myös venäläisistä klassikoista. Kotimaan yhteiskunnallisia vääryyksiä ja niiden ratkaisukeinoja puitiin monipuolisesti.

Realistis-yhteiskunnallisiin aatteisiin Canth tutustui kauno- ja tietokirjallisuuden välityksellä. Lisäksi hän sai herätteitä monilta Suomen kulttuurivaikuttajilta, joita myös vieraili hänen kodissaan. Hän oli ensimmäisiä ryhmässä, joka pyrkivät saamaan Suomeen uskonnonvapauden. Uudistusvaatimuksia ja kiistakirjoituksia yhteiskunnallisista kysymyksistä hän julkaisi eri lehdissä, jotka kuitenkin olivat vastahankaisia näille aiheille. Tarvittiin uusi kanava vallankumouksellisten oppien levittämiseksi. Canthin laajassa lehtityössä ehkä kiinnostavin on Wapaita aatteita, jota hän toimitti yhdessä A. B. Mäkelän kanssa. Siinä esiteltiin tolstoilaisuutta ja kirjoitettiin mm. kehitysopista, joka oli ajan kiistakysymys. Julkaisu joutui pian sensuurin kynsiin.

Vaikka kirkonmiesten ja muun vanhoillisen väen vastustus ryöppysivät kirjailijan ympärillä, murskakritiikit ja häväistyskirjoitukset eivät lannistaneet häntä. Jos jokin hänen näytelmänsä vedettiin teatterin ohjelmistosta, se palasi sinne jonkin ajan kuluttua. Vapaa-ajattelun, tieteellisen maailmankuvan ja vallankumouksellisten aatteitten esteiksi rakennetut padot murtuivat ennen pitkää.

Köyhät, rikkaat ja tasa-arvo

Tasa-arvo tarkoittaa Minna Canthin tuotannossa konkreettista yhdenvertaisuutta. Se merkitsee asioita, jotka myöhemmin nimettiin ihmisoikeuksiksi ja kirjattiin ihmisoikeuksien julistukseen. Naisasiassakin on puhe ihmisyydestä: jokaisella on syntyperästä, varallisuudesta, iästä ja sukupuolesta riippumaton oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Canthin kuvaukset köyhistä ja työläisistä ovat paljastavia. Kurjaliston elämä on aiheena esim. teoksissa Köyhää kansaa ja Kovan onnen lapsia. Ne repivät verhot itsekkyyden yltä. Köyhillä ja sorretuilla ei ole oikeuksia, eikä kukaan aja heidän asiaansa. Heitä ei edes pidetä ihmisinä.

Kirjailijan kannanotot ja kuvaukset perustuvat nähtyyn, kuultuun ja luettuun. Hän otti selvää työläisten ja työttömien ongelmista, työoloista ja viranomaisten suhtautumisesta. Ranskalaisten naturalistien antaman esikuvan mukaan hän kävi vankilassa ja köyhälistön kaupunginosassa ja hankki tietoja mm. Savon radan rakentajien vaikeuksista ja kehnoista palkoista.

Köyhyyskuvauksissa näkyy kantaa ottava ja muutosta vaativa vallankumousaate, jonka Canth omaksui Ranskasta ja Skandinaviasta. Kaarlo Bergbomille hän kirjoitti olevansa täydellinen ja innokas socialisti. Kaunokirjallisessa tuotannossaan hän kertoi köyhistä, riistetyistä ja syrjäytetyistä ja suhtautumisesta heihin. Paremman väen silmissä he olivat passiivisia, työhaluttomia, elinkelvottomia epäihmisiä, joille hyvinvointi ja tasa-arvo eivät kuulu.

Kirjailijan silmien edessä köyhät köyhtyivät ja rikkaat rikastuivat. Hän osoitti hyväosaisten kovuuden ja vaati oikeutta sorretuille: köyhille ja naisille, vangeille, sairaille ja vaivaisille. Ohjelmansa hän kiteyttää teoksessa Köyhää kansaa lääkärin sanoissa: ”Rikkaus pois ja köyhyys. Kaikille työtä ja ruokaa, siinä ensimmäinen ehto.” (Canth 1953, 189.) Tämä ohje toisi köyhillekin ihmisarvoisen elämän. Realismin ja naturalismin draamassa ja proosassa yhteiskunnan vääryyksien diagnoosi ja hoito-ohje kuullaan usein juuri lääkärin suusta.

Canth näyttää, että sorto ja köyhyys pitävät osattomia loukussa jopa ylisukupolvisesti. Kirjailija ei jakanut varakkaiden käsitystä huono-osaisuuden syistä. Ihan kuin sosiaalivirkailijat ja nettikeskustelijat tänään, hänen kuvaamansa hyväosaiset pitivät köyhiä syypäinä tilanteeseensa. Silloin levitettiin samaa käsitystä kuin nytkin – ajatusta, että jokainen menestyy elämässä, kunhan yrittää tarpeeksi. Minna Canth osoittaa tuotannossaan tämän väitteen vääräksi.

Hyväosaisia ja ns. sivistyneistöä Canth kuvaa kriittisesti. Hän näyttää, että raha ja oppi eivät tee ihmistä vapaaksi. Novelleissaan ja näytelmissään hän arvostelee itsekkyyttä ja ahdasmielisyyttä, jota hän havaitsee omistavassa luokassa, lukeneistossa, kirkon piirissä, liikemiehissä ja pikkukaupunkilaisissa. Nämä ihmiset eivät useinkaan pysty vastaanottamaan uutta tietoa eivätkä muuttumaan. Canth paljastaa, että naisetkin ovat hyväosaisissa perheissä epäitsenäisiä. He ovat nukketyttäriä ja -vaimoja, jotka elävät isän ja miehen ehdoilla. Heillä ei ole omia ajatuksia siksikään, että miehet eivät hyväksyisi sellaisia.

Naiset ovat Canthin teoksissa joskus parhaita patriarkaalisten rakenteitten ja toimintatapojen tukijoita ja eteenpäin siirtäjiä. Ehkä he ovat sellaisia nytkin elävässä elämässä, kun kirjailija täyttää 175 vuotta. Ainakin, jos lukijoita kiinnostaa etupäässä sellainen Canth-selvittely, joka paljastaa tai kuvittelee hänen ihmissuhteitaan, rakkauksiaan ja muita tunteitaan.

Etsintäkuulutus 

Tämä etsintäkuulutus koskee Minna Canthia kirjailijana, lehtinaisena, ihmisoikeustaistelijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana.

Lähde: Katriina Kajannes: Minna Canth, etsintäkuulutus. – Kirjasta Katriina Kajannes (toim.): Kirja, muutosvoima (2019)