Viimeinen tervehdys tk:sta ja missä ikiomakanta? Joulusatu, jossa on totta joka sana

Olipa kerran omaishoitaja, joka hoiti potilasta vapaahetkittä ja palkkioitta kymmenen vuotta. Aloitetaanpa tarinan lopusta.

 

 

Viimeinen tervehdys terveyskeskuksesta

 

Joitakin kertoja ennen potilaan kuolemaa oli kutsuttava ambulanssi ja tai muita auttajia nostamaan hänet lattialta, jonne hän oli rojahtanut. Sisälle marssi henkilöitä, joiden nimi ja asema ei käynyt selväksi.

 

He tulivat kotiin lumisin saappain, ja alkoi erikoinen tapahtumasarja. Omaishoitajaa kuulusteltiin vähän kuin rikollista. Oliko hän esimerkiksi antanut potilaan maata sohvalla. (Ei ollut antanut.) Tiesikö hän mikä on dosetti ja osasiko hän käyttää sitä. (Hän sattui olemaan tieteentekijä ja dosentti, mutta hän ei tullut kysyneeksi, tiesivätkö kävijät, mikä dosentti on.) Antoiko hän  potilaalle lääkkeet, jotka tälle oli määrätty, ja miten se tapahtui. Antoiko hän potilaan kävellä itsenäisesti vai taluttiko hän tätä. Suljettuja  huoneitten ovia auottiin ja niissä käytiin tarkastamassa ilman lupaa ja syytä. Annettiin hoito-ohjeita, joita lääkäri myöhemmin sanoi virheellisiksi.

 

 

Viimeinen tervehdys tuli potilaan kuoltua. Kuolintodistusta oli lähes mahdoton saada. Vihoviimeiseen asiaa koskevaan puheluun vastasi terveyskeskuksessa henkilö, joka ihmetteli, miksi joku haluaa omaisensa kuolintodistuksen. Mikä se on, kuka sen kirjoittaa, mitä kaikkea siinä on oltava. Ehkä puhelimeen vastannut henkilö kuitenkin oli toinen kuin ne, jotka olivat vuosien aikana soitelleet kotiin aamuisin klo 8. Ainakin minulle on opetettu, että vanhuksille ei ole hyvä soitella aamupäivällä. Ehkä hän oli toinen kuin ne, jotka utelivat potilaalta omaishoitajan selän takana, saako hän tältä varmasti kolme lämmintä ateriaa päivässä. Ehkä hän oli toinen kuin ne hoitajat, jotka hukkasivat potilaan papereita, kuten kovalla vaivalla mitatut ja kootut verenpainetiedot. Ehkä toinen kuin se, joka lupasi vastaanottoajan mutta sitten unohti asian.

 

 

Kaupungin viranomainen, joka on vanhusasioissa esihenkilö, soitti viran puolesta omaishoitajalle potilaan kuoltua.  Hän oli ystävällinen ja asiallinen, ja omaishoitaja rohkaistui kertomaan hänelle muutaman esimerkin potilaan ja hänen vuosien aikana  terveyskeskuksessa ja poliklinikoilla saamasta kohtelusta. Hänen mukaansa ainoassakaan tapauksessa ei ollut toimittu korrektisti eikä hyvien periaatteitten mukaisesti.

 

Kaikesta jäi askarruttamaan, onko asioihin tiedemiesmäisesti suhtautuva, kaikesta selvää ottava ja joka asiassa tunnollinen ja kaikkensa tekevä omaishoitaja palkallisesti työtään tekevien hoitajien ala(ma)inen.

 

Omaishoitajalle sopisi hyvin, että yhteiskunnassa olisi jokaiselle työtä ja kaikille samat edut. Vaikkapa samanlainen työ- ja vapaa-aika ja palkka.

 

Mistä tunnistat omaishoitajan?

 

 

 

 

Virheet omakannassa

 

Potilas ehti kymmenen vuoden aikana korjauttaa muutaman virheen. Se oli hankalaa ja monimutkaista. Ketä omakanta oikein palvelee? Systeemin malli on Yhdysvalloista, jossa se on rakennettu takaamaan lääkärien ja hoitajien oikeusturvaa.

 

Potilasta koskevissa muistiinpanoissa kaikki virheet olivat palkallisten toimijoitten tekemiä, eihän hän omaishoitajineen päässyt kirjoittamaan sanaakaan. Merkillistä oli sekin, että omaishoitaja seikkaili teksteissä silloin tällöin kuin päähenkilö. Tuskin kuitenkaan hyvää osaamistaan ja toimintaansa koskevin maininnoin.

 

Lähes kaikki virheet jäivät paikoilleen. Vielä viimeisenä elinvuotenaan potilas lähetti korjauspyyntöjä useille eri tahoille, olihan virheitäkin tehty monessa pisteessä. Odottavan aika kävi pitkäksi. Omaan terveyskeskukseen lääkärille osoitettu kirjattu kirje korjauspyyntöineen palasi avaamattomana.

 

 

Ikiomakanta

 

Milloin saadaan ikiomakanta, johon myös potilas ja omaishoitaja kirjoittavat tuoreeltaan jokaisesta kontaktista?

 

 

 

Palkkioton työ

 

Omaishoitaja ei koskaan halunnut eikä anonut palkkiota eikä mitään etuja, vaikka potilas ja hän saivat vain pientä eläkettä. Siitäkö johtui huono ja alentava kohtelu? Olisiko heidän kuulunut kaikessa vaatia itselleen jotakin – vain niinkö saa arvostusta ja inhimillistä kohtelua?

 

 

Palkkiotonta pakkotyötä tekevät lukemattomat vanhukset myös pihoillaan.

 

Kukaan heistä ei viskaisi valtavia jää- ja lumimääriä päivittäin vanhusten pihaan, niin kuin kunnan aura-autot tekevät. Onko jokin taho muuten laskenut, paljonko yhteiskunta nettoaa omaishoitajien ja lumitöitä tekevien vanhusten toiminnalla? Millainen säästö yhteiskunnan tärkeämpiin menoihin on vanhuksen menehtyminen lumitöissä kohtaukseen?

 

Sairaalassa 

 

Potilas viihtyy kotona ja on kiitollinen omaishoitajalleen.

 

Yhden kerran potilas joutuu kymmenen vuoden aikana sairaalaan, influenssan takia.

 

Influenssan, sairaalassa annetun lääkityksen ja ympäristönvaihdoksen takia ei mene monta tuntia, kun hän on potilashuoneessa täysin ulalla.

 

Omaishoitaja on hänen luonaan mahdollisimman paljon, koska se on silloin luvallista osastolla.

 

Muutaman päivän aikana ja varsinkin öisin yksin ollessa potilaan ymmärrys muuttuu yhä sekavammaksi.

 

Palkallinen sairaanhoitaja valistaa omaishoitajaa potilaan sekavuudesta ja väittää, että omaishoitaja tuskin enää pärjää hänen kanssaan kotona.

 

Potilas ja omaishoitaja haluavat, että potilas voi mahdollisimman pian palata kotiin, vaikka palkalliset sairaanhoitajat ovat epäileväisiä.

 

Mukaan annetaan resepti rankasta lääkkeestä, jolla potilasta on yritetty rauhoittaa osastolla. Se ostetaan kotimatkalla.

 

Heti kotioven avauduttua potilas on täysin ennallaan. Hän on tyytyväinen ja kiitollinen ja nukkuu yöt makeasti ja lääkkeittä. Sairaalassa annetulla reseptillä ostettua lääkettä ei koskaan tarvitse käyttää kotona, ei ainoatakaan tablettia. Sen sivuvaikutukset olisivatkin virallisilla sivustoilla olevien tietojen mukaan rankat.

 

 

Sadusta ei voi sanoa: sen pituinen se. Joulusatu jatkuu, jatkuu 

 

 

PS Kun aloin kirjoittaa tätä blogiin, sen yläreunaan tuli teksti, että olen kirjautunut sisään siitä ja siitä osoitteesta. En ole!

katriinakajannes
Sosialidemokraatit Jyväskylä

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä
Lempinimet Kaiju, Kaijukka
Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu