Jumala siunatkoon keskustaa

Noin viikko sitten syntyi Ruukissa lehmälle kaksipäinen vasikka. Emolehmä otettiin hengiltä ja vasikka kuoli omin avuin. Oliko tämä tapahtuma jonkinlainen etiäinen keskustan puheenjohtajakamppailulle ja keskustalle puolueena?

Itse itselleni vastaten: tuskin oli. Vaikka gallupit ovat alempana kuin koskaan, on keskustan henki varmaan lujemmassa otettavaksi kuin poikimisessa kärsineen emolehmän. Kaksipäisestä vasikastakin tulee ulkoapäin katsottuna yksipäinen, kunhan puheenjohtajavalinta on tehty.

Mielenkiintoista on ollut seurata Antti Kaikkosesta ja Katri kulmunista käytyjä keskusteluja. Aluksi ikäänkuin valitettiin, että mitään eroja heidän välillään ei ole. Sittemmin jotain on sentään saatu kaivettua esiin, en tiedä kumpi on kunnostautunut asiassa enemmän, media vai ehdokkaat.

Itselleni yksi perusero iän ja sukupuolen lisäksi on jo alun alkaen ollut selvä. Kaikkonen on käynyt ketkuilun peruskurssin jo nuorena miehenä nuorisosäätiön hommissa, kun taas Kulmunilla on enemmän sydämen- ja vähän muutakin sivistystä. Tämä täysin henkilökohtaisena näkemyksenä kerrottuna.

Sivusta arvioiden Kaikkonen on lähempänä ”sipilämäistä” mammonanäkemystä kuin Kulmuni, joka vaikuttaa arvostavan alkiolaisia arvoja Kaikkosta enemmän. Tällä erolla on ehkä eniten merkitystä nykyhallituksessa joka pyrkii korjaamaan joitakin edellisen hallituksen aikana tehtyjä ilmeisiä virheitä.

Keskustelu julkisuudessa käy kummallisesti sen asian ympärillä, että miten tuleva puheenjohtaja – kumpi sitten valitaankaan – saa puolueen kannatuksen rivakkaan nousuun. Ei kai uuden puheenjohtajan tarvitse olla kuin joku avaruusaluksen lähtöpanos joka hetkessä nostaa satelliitin taivaalle. Tärkeintä on ettei puolueelle käy kuin ruukilaiselle lehmälle.

Keskustalle on kuitenkin syytä toivottaa Jumalan siunausta, koska sen piirissä  vaikuttaa paljon ihmisiä joille puoluejohtaja on heti Hänestä seuraava, joilllekin taitaa olla ihan ensimmäinenkin. Eikä se ole rikos ollenkaan,  koska vakaumuksensa kullakin.

 

 

 

 

 

kaunaherra

Olen vuonna 1947 syntynyt elämän ja työn prosessien moniottelija. Vanhentunut päivän kerrallaan, jatkan samaan malliin. Jos joku löytää kirjoituksistani jonkun mielipiteen niin se on omani. *Siunattu se joka ei mitään odota, koska hän on varmasti saava sen* mualaispoeka at gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu