Ehdokkaasta löytöpalkkio?

Jossain nettijulkaisussa kerrottiin, että puolueet hakevat jo ”hiki hatussa” ehdokkaita ensi vuoden kuntavaaleihin. Näinköhän on. Ilmeisesti kuitenkin ainakin jotkut ovat jo alkaneet ehdokkaiden metsästyksen, kun sellainen tieto on jollekin tullut.

Edellisten vaalien alla puolueet kauttaaltaan valittelivat ehdokkaiden löytämisen vaikeutta. Edes pohjoisen valtapuolue keskusta ei saanut kaikissa kunnissa listaa täyteen, vaikka joskus menneinä aikoina on ollut tungosta. Kyse lienee laajemmin tunnetusta poliittisesta apatiasta.

Miksi ihmisiä ei kiinnosta politiikka, jossa päätetään nimen omaan kaikista lähimmistä kuntalaisia koskevista asioista? Näin ihmeteltiin edellisten vaalien alla. Saa sitä ihmetellä, viimeistään nyt pitäisi viestin olla ehtineen perille jo heillekin jotka eivät sitä neljä vuotta sitten tajunneet.

Todellinen vallan puute. Noihin kolmeen sanaan kiteytyy lähes koko kiinnostumattomuuden kuva. Eduskunnassa tehdään politiikkaa makrotaloutta varten unohtaen lähes kokonaan yhteiskunnan juurihallinnon, eli kuntien pärjäämisen.

Kun tausta on tällainen, pitäisi puolueissakin kellot soida eikä vain ihmetellä ehdokashankinnan vaikeutta. Kun kuntien talouksissa ei juurikaan pelivaraa ole, ei valtuutettuna ja muissa luottamustehtävissä olevilla ole juuri muuta tekoa kuin hyväksyä virkamiesten laatimat valtion asettamien vaatimusten mukaiset päätökset.

Hieman kärjistäen kunta voi  päättää siitä että terveyskeskusten käynti- ja muut palvelumaksut pidetään korkeimmalla mahdollisella valtion sallimalla tasolla. No, koulukyyditysten ja lumityöurakoitsijoiden kilpailutukset ovat sentään kohokohtina jäljellä homekoulujen korjauksen lisäksi.

Tuollainen päätöksenteko ei ymmärrettävästi inspiroi moniakaan kyvykkäitä ihmisiä. Pitäisi olla resursseja ja niiden tuomaa valtaa päättää oikeasti jostakin, millä kehittää kuntaa. Nyt somepalstoilla irvaillaan päättäjille saamattomuudesta. Maalitauluksi lähteminen ei tällaisessa tilanteessa monia houkuttele.

Jotkut pienituloiset voivat valituksi tultuaan sentään korjata kokouspalkkioilla talouttaan käymällä kuuntelemassa mitä asioita nuijankopautusten alle jää. Odotan mielenkiinnolla, että koska joku puolue lupaa löytöpalkkion hyvän, nuhteettoman ehdokkaan löytämisestä.

kaunaherra

Olen vuonna 1947 syntynyt elämän ja työn prosessien moniottelija. Vanhentunut päivän kerrallaan, jatkan samaan malliin. Jos joku löytää kirjoituksistani jonkun mielipiteen niin se on omani. *Siunattu se joka ei mitään odota, koska hän on varmasti saava sen* mualaispoeka at gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu