Arvostelua ilmastopolitiikasta

Ilmastokeskustelu käy kierroksilla ja sen sävy on voittopuolisesti arvosteleva. Arvostelusta on toisinaan vaikea tunnistaa, kohdistuuko se ilmastotutkimukseen, median toimintaan vai ilmastopolitiikkaan. Tässä kirjoituksessa keskityn viimeksimainittuun.

Globaali ilmastopolitiikka

YK:n ensimmäinen ilmastokokous järjestettiin Rio de Janeirossa 1992. Aikaa siitä on kulunut jo yli 30 vuotta. Poliitikkojen kokoustaessa Riossa ilmakehän CO2-pitoisuus oli 70 ppm yli esiteollisen arvon. Nykyään tuo lukema on 140 ppm.

Lopulta vuonna 2015 Pariisin ilmastokokouksessa asetettiin tavoitteeksi rajoittaa maapallon lämpeneminen 1,5 asteeseen. Sen, kuinka paljon päästöjä voidaan enää tuottaa, kertoo hiilibudjetti. IPCC:n kuudennen arviointiraportin mukaan hiilibudjetti 300 GtCO2 antaa 83 prosentin todennäköisyyden pysyä Pariisin tavoitteessa.

Päästöjä edelleen syntyy 40 GtCO2 vuodessa, joten hiilibudjettia on jäljellä enää muutama vuosi. Epävarmuus huomioiden se saattaa olla jo ylitetty. Sen toteaminen, että Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet jäävät saavuttamatta, on realismia.

Globaali ilmastopolitiikka voidaan arvioida kollektiiviseksi epäonnistumiseksi.

EU:n ilmastopolitiikka

EU on yksi maailman suurimmista talouksista. Euroopassa on myös syntynyt kolmasosa kumulatiivisista CO2-päästöistä. Suomessa toteutamme EU:n ilmastopolitiikkaa.

Vuonna 2020 säädetyn ilmastolain mukaan EU tavoittelee ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Välitavoitteena on 55 % vähennys vuoteen 2030 mennessä. Päästökehitystä ohjataan ja seurataan kolmella sektorilla: päästökauppa, maankäyttö ja taakanjako.

Päästökauppa koskee sähkön ja lämmön tuotantoa sekä valmistavaa teollisuutta. Päästöoikeuksien huutokaupalla päästövähennystoimenpiteet ohjautuvat sinne, jossa ne ovat edullisimpia toteuttaa. Rajoittamalla päästöoikeuksien määrää EU supistaa sektorilla syntyviä päästöjä. Päästöjen vähenemä tällä sektorilla on tavoitteen mukainen (kuva 1).

Kuva 1. Päästökauppasektorin toteutuneet päästöt ja päästöoikeudet.

Taakanjakosektorille kuuluvat päästökaupan ulkopuoliset päästöt, kuten rakennusten lämmitys, liikenne ja pienteollisuus. Taakanjakosektorin päästöjä EU ohjaa kansallisilla, sitovilla tavoitteilla. Päästövähenemä tällä sektorilla on saavuttanut aikaisemmin määritetyt tavoitteet (keltainen viiva, kuva 2). Keväällä 2023 EU kiristi tavoitetasoa, edellyttäen nopeampaa päästövähenemää tulevaisuudessa (sininen viiva, kuva 2).

Kuva 2. Taakanjakosektorin päästöjen toteutuma ja ennuste.

Sektoreista pienin, maankäyttösektori, on hiilen nettonielu. EU:n hiilinieluja supistaa metsien talouskäyttö. Myös ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten kuivuus ja hyönteistuhot, heikentävät maankäyttösektorin hiilinielua ja asettavat sen tulevalle kehitykselle epävarmuuksia.

Kansalaisille EU:n ilmastopolitiikka näyttää sekasotkuiselta säädösviidakolta. Kuitenkin tuloksellisuutta on myös osoitettavissa.

Suomen ilmastopolitiikka

Kansallisella tasolla Suomi on asettanut tavoitteekseen hiilineutraaliuden vuonna 2035. Silloin päästöjen pitäisi olla korkeintaan yhtä suuret, kuin ovat maankäyttösektorin nielut. Ilmastolainsäädännön esittelyssä maankäyttösektorin odotetaan nielevän merkittävän osan kasvihuonekaasupäästöistä nyt ja tulevaisuudessa (kuva 3).

Kuva 3. Suomen ilmastolaki ja nielutavoitteet.

Toteutuma on kuitenkin toinen: hiilinielut ovat viime vuosina romahtaneet (vihreä viiva, kuva 4) ja nettopäästöt polkevat paikallaan (oranssi viiva, kuva 4). Koska hiilinielujen aiheuttama vaje on merkittävä, tarvitaan toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Kukaan vaan ei vielä tiedä, mitä ne toimenpiteet tulevat olemaan. Ruotsissa sen sijaan hiilineutraaliustavoite kohdistuu lähinnä piipuista tuleviin päästöihin, eikä maankäyttösektorista oteta vetoapua. Ruotsin ilmastopolitiikan voidaankin olettaa johtavan vakaampaan ja ennustettavampaan toimintaympäristöön yrityksille.

Kuva 4. Suomen päästöjen ja nielujen kehitys ja tavoitetasot.

Suomessa ilmeisesti on luotettu siihen, että maankäyttösektorin hiilinielut kompensoisivat suuren osan päästöistämme kuin itsestään. Tavoitevuoteen 2035 on vain 11 vuotta aikaa, joten haasteita maankäyttösektorilla riittää.

* * *

Kuvien lähteet:

Climate Action Progress Report, ladattavissa: https://climate.ec.europa.eu/eu-action/climate-strategies-targets/progress-made-cutting-emissions_en

Ilmastolain keskeinen sisältö, ladattavissa: https://ym.fi/ilmastolainsaadanto

Ilmastovuosikertomus 2023, ladattavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165065

KH
Sitoutumaton Espoo

Tekniikan tohtori, työssä sähköisen talotekniikan asiantuntijatehtävissä. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä edusta organisaatioita, joissa työskentelen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu