Asimov ja ennustamatta jäänyt digiloikka
Mikko Hyppönen on sanonut, että kun tulevaisuuden historioitsijat kertovat meidän ajastamme, he sanovat sukupolvemme olleen sen, joka kytkeytyi internetiin. Meidän päiviimme asti ihmiskunta on toiminut ilman nettiä, tästä eteenpäin se meillä on. Olemme keskellä jakolinjaa.
Hyppösen visio muistui mieleeni, kun luin Isac Asimovin Säätiö-kirjaa. Se on vuonna 1951 julkaistu tieteisfiktion klassikko, joka sijoittuu 13. vuosituhannelle. Kirja tarjoaa näkökulman siihen, millaista elämän kaukaisessa tulevaisuudessa vielä vähän aikaa sitten visioitiin olevan.
Kirjassa ihmiskunta asuttaa miljoonia planeettoja. Valoa nopeampi matkustaminen on keksitty – muutenhan kirjan tarina ei olisi edes mahdollinen – mutta muuten elämä tulevaisuudessa vaikuttaa paikoin takapajuiselta, jopa tämän päivän ihmisten näkökulmasta. Muutamia poimintoja:
- Kirjassa kirjoitetaan kaikenkattavaa ensyklopediaa. Ensimmäinen painos aiotaan julkaista 50 vuotta aloittamisen jälkeen, ja tämän jälkeen uusintapainoksia kaavaillaan 10 vuoden välein.
- Saavuttuaan tähtienväliseltä matkalta kirjan henkilö haluaa päästä selville viimeaikaisista tapahtumista. Hän ostaa kioskista sanomalehden.
- 3-ulotteinen kuvaaminen käyttää tallennusmediana filmiä.
- Ihmiset viestivät toisilleen paperilapuilla. Korkeassa asemassa olevat käyttävät hienompia paperilaatuja.
- Henkilö kirjassa soittaa näköpuhelun. Sen hän tekee julkisesta puhelinkioskista.
- Yhteiskunnat tuottavat atomienergiaa plutoniumilla. Jos plutoniumia ei planeetalla ole, niin sitten se hyödyntää fossiilisia polttoaineita. Muita energianlähteitä ei olla keksitty.
- Kirjassa henkilöt tupakoivat kuin korsteenit. Myös nuuskaa käytetään. Arvostetuimpia tupakkalaatuja kuljetetaan planeetalta toiselle.
- Hankinnat maksetaan käteisellä rahalla. Tämä aiheuttaa käytännön ongelman Terminus-planeetalla, koska se on mineraalivaroiltaan köyhä. Siellä kolikot pitää takoa raudasta.
Tieteen ja digitalisaation kehitys on mullistanut ihmisten arkea monin tavoin. Jälkeenpäin katsottuna, tämä muutos on tapahtunut yllättävällä tavalla ja nopeasti. Sen tämä kirja alleviivaa.
Koulumaailma oppimistulosten suhteen lienee hiukan kärsinyt digitaalisuudesta ja itseohjautuvuuden lisäämisestä. Suomen Pisa-tulos romahtanut kymmenessä vuodessa.
https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/kun-aino-saarisen-vaitostutkimus-haastoi-koulutusmantrat-professorit-alahtivat-on-moraalitonta-hammentaa-poliitikkoja/?shared=1227477-0a03edff-500
Tiedemaailmasta antaa hieman erikoisen kuvan. Tämä sopii oivallisesti myös hiilidioksidi-ilmastonmuutostieteen kommelluksiin politrukkien rahahanojen äärellä.
Ilmoita asiaton viesti
Pisa maailmaa pidettiin hyvänä, vaikka perusteet olivat jo kirjoitetun oppimistulkinnoista, no sehän lopahti, kun kirjoitetut eivät enää pärjänneet, joten niiden johdannaisetkin ” lopahtivat ”. Nyt olisi ainutkertainen mahdollisuus yrittää istuttaa Ajattelua koulumaailmaan, ilman tyrkyttämistä ja kopiointikyvyn arvostelua.
Ilmoita asiaton viesti
Pisan hömpähtävää:
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/grohn/264505-pisa-ja-lukutaito/
Ilmoita asiaton viesti
Peukku Haloselle ei koske viimeistä virkettä.
Ilmoita asiaton viesti
Minun peukku Haloselle koskee myös viimeistä virkettä!
Ilmoita asiaton viesti
Teknoihmisenä (en tarkoita musiikkigenreä) Härkönen unohti Isaac Asimovin Säätiö kirjojen (sarja on laajempi kuin trilogia) tärkeimmän ja vaarallisimman ennustuksen.
Galaktista ensyklopediaa kerättiin talteen siksi, että ensimmäisen säätiön matemaatikot olivat laskeneet ihmiskunnan taantuvan henkisesti tulevaisuudessa ja mikä merkittävintä, lähitulevaisuudessa, eli muutamassa kymmenessä sukupolvessa. Teknisen kehityksen palautumisen taantumasta ennalleen laskettiin monimutkaisen matemaattisen kaavan avulla kestävän 10 000 vuotta.
Ensimmäisestä säätiöstä kasvaa ajan kanssa vaarallinen galaktinen valtatekijä, jolla oli sen tiedemiesten avulla kehitettynä aikansa huipputeknologia.
Tämä tematikka, ensimmäisen säätiön kehittämä matematiikka, josta valtaapitävät eivät tietenkään pitäneet, johti loppujen lopuksi galaktiseen sotaan, josta voisi vetää yhtymäkohtia G. Lucaksen Tähtien sota sarjaan (keisari vs. kapinalliset)
Ilmoita asiaton viesti
”Ihmiset viestivät toisilleen paperilapuilla”
Paluu voi tapahtiua. Kilpailua on hyvillä salausjärjestelmillä ja niiden purkamisella.
Ilmoita asiaton viesti
Minä luin sen jo 70-luvun loppupuoliskolla, joten kovin paljon en siitä enää muista. Silloin se ei vielä vaikuttanut vanhentuneelta, mutta Asimovilla tekniikka ei ollut kovin vahvasti etualalla, kuten esim. Clarkella, jonka kirjat olisivat vieläkin tekniikan osalta melko uskottavia.
-79 vaihdoin lukukielen englanniksi, ja luin mm. aika monta Asimovin kirjaa, joita ei oltu suomennettu. Puhtaan sci-fi-kirjallisuuden lukemisen taisin lopettaa noin vuonna -83 ja Aldous Huxleyn Island taisi olla tärkein syy, vaikka se ei olekaan scifiä vaan lähinnä dystopia/utopia-genreä ja kontrapunkti Huxleyn aiemmalle Uusi uljas maailma -kirjalle. Puhtauden mainitsin siksi, että Douglas Adamsin ylipitkä Liftarin opas -trilogia oli aivan hulvaton scifi-parodia eikä Star Wreck -sarjakaan huono ole. H²G² oli tärkeä myös siksi, että näin sen BBC:n tuottamana TV-sarjana -84 (Yle näytti sen ruotsinnettuna) ja siten osa laajempaa siirtymää audio-visuaalisen kerronnan kuluttajaksi. Viimeisin näkemäni scifi-genren vaikuttava elokuva oli Arrival, jossa keskeinen muukalaisten kieli perustui kolmiulotteiseen muuttuvaan tai elävään kirjoitukseen. Sitä on hieman haasteellista kuvata kaksiulotteisella staattisella kirjoituksella.
Kososen kommentti palautti Asimovin kirjasta sen verran mieleen, että vaikka Asimov ei tekniikkaa ymmärtänyt yhtä hyvin kuin Clarke, ymmärsi hän ihmisiä paremmin ja sen takia Asimov vaikutti jo silloin aikoinaan paljon ajattomammalta.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se menee. Helsinki.fi on yliopistolla kun näkivät mahdollisuudet, kaupunki sai tyytyä hel.fi:hin
Ilmoita asiaton viesti
Nuo kommentit siitä miten Asimov ei osannut aavistaa tekniikan kehitystä ovat kyllä oikeita, mutta Asimov sen sijaan hahmotti oikein monia ihmiskunnan kehityspiirteitä, koska hän perusti tulevaisuuden visionsa historiasta opittuun ihmisen kayttäytymistapaan.
Siitä on kauan kun luin ne kaikki kirjat, eikä mieleen ole jäänyt kovin montaa asiaa. Se on jäänyt mieleen että Asimovin tulevaisuuden visiot perutuvat hyvin syvällisen tietoon ihmiskunnan historiasta.
Monet tekniset jutut mitä Asimov kuvitteli ovat toteutuneet, tai ovat mahdollista toteuttaa, vaikkakin ehkä tekniikka on eri mitä Asimov kuvitteli. Varmaankin niiden asioiden toteutuminen johtuu siitä että muutkin ovat kuvitelleet samaa lopputulosta, mutta ovat pyrkineet siihen eri tekniikka mitä Asimov kuvitteli.
Se kaikki tekniikka ei suinkaan kuitenkaan ole mielestäni Asimovin pääsanoma, vaan se pääsanoma on kertomus ihmisestä ja inhimillisyydestä ja niiden hyvistä ja huonoista puolista.
Siinä mielessä Asimov on mielenkiintoisempi kuin Clark, jota en paljon jaksanut lukea.
Asimov ymmärsi hienosti ihmistä, kulttuuria, uskontoja ja muita asioita ja sovelsi tätä ymmärrystään luomaansa mielikuvitusmaailmaan tulevaisuudesta.
Luen Asimovin tässä mielessä samaan sarjaan fantasiakirjailijoiden Tolkien ja George R. R. Martinin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti