Lämmitystä vuosien varrella

Keskustelin 1930-luvulla valmistuneen kerrostalon lämmityksestä sen alkuperäisen asukkaan kanssa. Olemassaolonsa aikana talossa on käytetty kirjo eri lämmitysmuotoja. Aina on seurattu aikaa, ja valittu senhetkisen tilanteen mukaan parhaaksi katsottu lämmönlähde.

Talo ollessa uusi, lämpö tuotettiin polttamalla puita lämpökattilassa. Puut kuljetettiin tontille metrin pituisina halkoina. Niiden pinoaminen oli pikkupojille mieluisaa tekemistä. Lämmityksen ylläpito oli talonmiehen vastuulla, mutta toisinaan asukkaatkin saattoivat mennä pannuhuoneeseen ruokkimaan tulta, jos vaikka kylpyvesi oli liian kylmää.

Varsin pian polttoaineeksi vaihtui kivihiili. Rakennettiin ränni, jonka avulla hiilet voitiin kipata kuorma-autosta suoraan pannuhuoneen viereiseen kellaritilaan. Työläältä polttopuiden käsittelyltä vältyttiin.

Seuraavaksi tontille tuotiin öljysäiliö ja talossa siirryttiin öljylämmitykseen. Nyt lämmitys pitkälti hoiti itse itsensä, talonmiehen lähinnä valvoessa polttimen toimintaa.

Öljylämityksen jälkeen talo kytkettiin kaukolämpöverkkoon. Kun talokohtainen polttaminen vaihtui polttoon suurissa voimalaitoksissa keskustan reuna-alueilla, savukaasujen hallinta ja ilmanlaatu paranivat.

Tiiviissä kaupunkirakenteessa kaukolämmitystä on pitkään pidetty parhaana lämmitysmuotona, mutta tämän talon osalta on senkin elinkaari nyt lopussa. Talossa parhaillaan porataan kaivoja maalämpöön siirtymiseksi. Tämän on laskettu jatkossa olevan edullisin lämmitysmuoto.

Vaan ei maalämpökään ole mikään lopullinen ratkaisu. Maalämpöinvestoinnit on yleensä tapana mitoittaa 50 vuoden pitoajalle. Pitoajan pidentäminen edellyttäisi syvempien kaivojen poraamista, joka nostaisi kustannuksia. Niinpä joskus kuluvan vuosisadan jälkipuolella talossa jälleen saadaan pohtia lämmitysratkaisuja.

Mikä lämmitystapa voisi olla silloin muodissa? Tätä emme tietenkään tiedä, mutta ainahan voidaan spekuloida. Kenties talo kytketään takaisin kaukolämpöverkkoon, jossa avainteknologia voisi olla kaukolämpöä tuottavat pienydinvoimalat, tai sitten tuulivoiman, geotermisen lämmön ja lämpövarastojen yhdistelmä. Ehkä lämpökaivojen poraamisen hinta edelleen laskee, jolloin maalämpökenttää tulevaisuudessa syvennetään. Miksei talo voisi siirtyä sähkölämmitykseenkin, jos nykyisen kaltaiset hintavaihtelut jäävät pysyviksi. Silloin rakennetaan lämpövarasto tontille. Varastoimalla lämpöä korkeissa lämpötiloissa saadaan varaston energiatiheys suureksi ja varasto voi mahtua vanhalta öljysäiliöltä vapautuneeseen tilaan.

Jos lämmitysmuutosten motiivi alkujaan oli manuaalisen työn tarpeen pienentäminen ja paikallispäästöjen väheneminen, ovat tulevat lämmitysmenetelmät myös ilmastovaikutuksiltaan vähäiset. Siksi paluuta polttamiseen ei ole näköpiirissä.

+7
KH
Sitoutumaton Espoo

Diplomi-insinööri, jatko-opiskelija, työssä sähköisen talotekniikan asiantuntijatehtävissä. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä edusta organisaatioita, joissa työskentelen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu