Sähköä säiliöön – virtausakut
Uusiutuvan energian kasvu jatkuu nopeana. Ajureita ovat sekä tuuli- ja aurinkoenergian hinnan voimakas lasku, pyrkimys energiantuotannon ympäristöhaittojen vähentämiseen että sähkön varastointitekniikkojen – erityisesti akkujen – kehitys.
Akkujen avulla saadaan talteen ylituotanto, joka muuten jouduttaisiin leikkaamaan. Erityisesti tällä on ollut suuri merkitys eteläisimmillä leveysasteilla, jossa aurinkosähköjärjestelmien tuotantohuippu on keskipäivällä mutta kulutushuiput ajoittuvat iltaan. Akkuja voidaan käyttää myös sähköjärjestelmän vakauden ylläpitoon.
Näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa akut ovat paras teknologia lyhytaikaisten sähkövarastojen tarpeisiin. Mutta tarvetta on myös pitempiaikaiseen varastointiin, erityisesti meillä pohjoisessa, jossa sään ja vuodenaikojen vaihtelu on suurta. Pitkäaikaisvarastoissa tavanomaisten akkujen hinta nousee korkeaksi, sillä kapasiteetin ja hinnan välinen suhde on lineaarinen: kapasiteetin kaksinkertaistamisesta seuraa hinnan kaksinkertaistuminen. Lisäksi pitkäaikaisvarastoinnin aikainen itsepurkautuminen vähentää lataus-purkusyklien hyötysuhdetta.
Hiljattain julkaisussa raportissa Yhdysvaltain energiaministeriö on analysoinut eri varastointiteknologioiden teknistaloudellista toteutettavuutta pitkäikäiseen (>10 h) sähkön varastointiin sähköverkoissa. Erityisesti kolmella vaihtoehtoisen varastointiteknologian odotetaan saavuttavan hintakilpailukykyisenä pidettävä USD 0,05/kWh tavoitetaso: pumppuvoimalaitokset, paineilmavarastot ja virtausakut.
Pumppuvoimalaitosten ja paineilmavarastojen rajoitteena on niiden maantieteellinen hyödynnettävyys. Pumppuvoimalaitos edellyttää suuria maaston korkeuseroja ja paineilmavarasto tähän tarkoitukseen soveltuvia luolastoja. Virtausakuilta puuttuvat tällaiset rajoitteet.
Virtausakku poikkeaa perinteisestä akusta siten, että virtausakussa molemmat elektrolyytit ovat nestemäisessä muodossa. Muunnos sähköisestä energiasta kemialliseksi energiaksi tai takaisin tapahtuu akkukennostossa, jonka läpi elektrolyyttejä pumpataan. Kennoston koko määrittää akun tehon, mutta akun energia riippuu elektrolyyttisäiliöiden tilavuudesta. Akun energianvarauskapasiteettia voidaan kasvattaa helposti elektrolyyttisäiliöitä suurentamalla. Muita ratkaisun etuja ovat olematon itsepurkautuminen ja pitkä käyttöikä.
Virtausakut ovat lupaava teknologia sähköntuotannon kaasuriippuvuuden vähentämiseksi Euroopassa ja hintavaihteluiden tasoittamiseksi Suomessa, tarjoten todennäköisesti edullisen vaihtoehdon pitkäaikaisvarastointiin verrattuna vaihtoehtoihin (mm. P2G2P). Parhaillaan teknologia on pilottiasteella ja Euroopassa toimii muutamia kymmeniä pilottilaitoksia.
”… saavuttavan hintakilpailukykyisenä pidettävä USD 0,05/kWh tavoitetaso: pumppuvoimalaitokset, paineilmavarastot ja virtausakut.”
Eikö elektrolyyttinen vety tosiaan kuulu kolmen edullisimman vaihtoehdon joukkoon?
Ilmoita asiaton viesti
Jos tarkoitat prosessia jossa vety tai siitä jalostettu polttoaine varastoidaan ja muutetaan myöhemmin takaisin sähköksi, niin eihän sellainen sähkö halpaa ole, erityisesti jos prosessilämpöä ei voida myydä hyödynnettäväksi vaikka kaukolämpönä.
Ilmoita asiaton viesti
Fortum uskoo vetyyn ja kehuu, että sähkö vedyksi ja höyryturbiinin avulla takaisin sähköksi toteutuu 24-38% hyötysuhteella. https://www.fortum.fi/tietoa-meista/blogi/forthedoers-blogi/vetytalous-tulee-ennemmin-tai-myohemmin
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minäkin ”uskon vetyyn”, mutta se, kuinka suuressa määrin sitä tullaan käyttämään juuri sähköenergian varastointiin, riippuu siitä mitkä ovat vaihtoehdot. Aika näyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Luulisin että ylijäämäsähköllä tuotetulla vedyllä ja sen jalosteilla on kyllä muutakin käyttöä, uusiutuvana ja saasteettomana energianlähteenä kuin sähkön tuottaminen, mutta hätätilassa tietenkin se käy siihenkin tarkoitukseen.
Muistaalseni ainakin entiset, sellaiset vanhanaikaiset atomivoimalatkin tarvitsivat säätövoimaa. Ongelma oli siinä että kun kulutus oli alhaalla, atomivoimaa ei voinut yksinkertaisesta ajaa alas, vaan se puski verkkoon tasaisesti sähköä, jolla ei ollut siis menekkiä.
Tämä ylijäämäsähköongelma oli alunpitäen tarkoitus hoitaa pois pumpuvoimaloiilla, mutta se homma meni sitten puihin kun ydinvoimalat ilmeisesti kehittyivät ja keksittiin muita konsteja kulutuksen ja tuotannon yhteensovittamiseen.
Niistä pumppuvoimaloista oli IVO:lla (Imatran Voima) kuitenkin olemassa valmiit suunnitelmat. Nekin suunnitelmat voitaisiin nyt kauvaa esiin, vaikka ne onkin paperisessa muodossa ja laittaa käyttöön.
Ilmoita asiaton viesti
Juhani,
Olen ymmärtänyt, että sähkön ylituotannolla tehty vety on hinnaltaan noin kolminkertainen verrattuna fossiili-tuotantoon.
Muutenkin green-hydrogen markkinat näyttävät perustuvan valtion tukiaisiin, joihin sisältyy isoja riskejä, ja isompia hankkeita on harvassa, esim. ”vihreässä” terästuotannossa…
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista. Piti vilaista Wikipediastakin, suomeksi oli lyhyesti, englanniksi laajemmin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Virtausakku
Wikipedian mainta ”Virtausakun voi käsittää myös suljetun ainekierron regeneroitavaksi polttokennoksi. ” sai tietenkin ajattelemaan veden elektrolyysilaittestoa ja vetypolttokennoa. Ilmeisesti se ei kaasusäiliöineen olisi kovinkaan kilpailukykyinen vaihtoehto ainakaan taloudellisesti. Mutta periaatteellisesti samaa sarjaa.
Lisäys: vastaushan näkyykin jo edellisessä komenttikeskustelussa.
Ilmoita asiaton viesti
Hieman off-topicia: Kemijärvelle suunnitteilla olevat pumppuvoimalat saivat tilaamaan Kemijoki Oy:n sekä Pohjolan Voiman uutiskirjeet.
Tiedotteista kävi ilmi, että PVO on ottamassa yhden vesivoimalansa yhteyteen käyttöön ultrakondensaattoria, jolla lähinnä haetaan nopeaa tehonsäätöä ilman että täytyisi heti käydä säätämään turbiinien tehoa. Tarkoituksena siis vähentää turbiinin edestakaista säätämistä ja siten vähentää laitteiston kulumista. Näköjään UPM on myös rakentamassa vastaavaa.
Mutta tuo on siis hyvin lyhytaikaista sähkön varastointia.
Ilmoita asiaton viesti
Ovatko intialaiset kehityksessä meitä edellä? Google kertoi, että he ovat jo alkaneet rakentaa multi-MWh kokoluokan virtausakkuja.
https://www.prnewswire.com/news-releases/delectrik-launches-multi-mwh-scale-flow-battery-solution-for-large-ci-and-utility-scale-applications-302247755.html
Ilmoita asiaton viesti
Virtausakku on patentoitu jo 1879. On ne vain hupaisia nämä uudelleen lämmittelyt.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi CO2-akku ei ole mukana? Onko CO2 ”paha” vaikka sitä käytettäisiin energian varastointiin?
Ilmoita asiaton viesti
https://energydome.com/co2-battery/
Ilmoita asiaton viesti
Jostain syystä tuo ei ollut päässyt mukaan energiaviraston vertailuun. Minulle uusi tuttavuus, pitää tutustua.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeinen syy löytyy tuolta nettisivulta: ”The CO2 battery stores for up to 10 hours”
Suomalaisesta näkökulmasta on surullista, että puhutaan ”Long Duration Energy Storage”:sta ja sillä tarkoitetaan yli 10 tunnin varastointiaikaa. Suomen tuulivoima tarvitsisi kaverikseen useamman vuorokauden varastoja.
Ilmoita asiaton viesti
No eipä niistä akuistakaan siihen ratkaisua löydy kohtuukustannuksin.
Ilmoita asiaton viesti
Entäs vauhtipyörät? Nehän auttaisivat myös inertiaongelmaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sillähän ei olisi isompaa väliä, mikä sähkövarasto on edullisin, jos sähköverkkoon kytkeytyvien tuottajien olisi pystyttävä tietyissä rajoissa tuottamaan kysyntää vastaavasti sähkköä. Sillon tuulimyllyn pyörittäjien tulisi itse ratkaista, mikä kannattaa. Olen siinä käsityksessä, että tämä linja olisi ollut Kiinassa käytössä.
Ilmoita asiaton viesti