Voiko ilmastonmuutos tehdä ihmisistä tyhmempiä?

Kuten on jo hyvän aikaa ollut tiedossa, ihmistoiminta kasvattaa ulkoilman hiilidioksidipitoisuutta, mistä seuraa kasvihuoneilmiön voimistuminen ja edelleen ilmastonmuutos. Lisääntyneellä hiilidioksidilla on myös suoria vaikutuksia. Se edesauttaa kasvien yhteyttämistä, millä voi olla maanviljelyssä satoisuutta parantava vaikutus. Mutta hengitysilman hiilidioksidipitoisuudella on vaikutuksensa myös meihin ihmisiin.

Sisäilman hiilidioksidi rakentamismääräyksissä

Ulkoilman hiilidioksidipitoisuus on noussut esiteollisen ajan 280 ppm:stä nykytasolleen noin 420 ppm. Sisällä rakennuksissa pitoisuus voi olla moninkertainen, sillä sisäilman hiilidioksidi pääosin on peräisin ihmisistä. Usein korkeaa pitoisuutta epäillään, kun sisäilma koetaan tunkkaiseksi. Yleisiä oireita ovat mm. väsymys ja päänsärky. Oireiden on kuitenkin ajateltu olevan ohimeneviä.

Sosiaali- ja terveysviraston asettama terveysraja työpaikan hengitysilman hiilidioksidipitoisuudelle on niinkin korkea kuin 5000 ppm. Rakennusten ilmanvaihto tulee kuitenkin suunnitella huomattavasti tätä paremmaksi. Ympäristöministeriön raja-arvo uusien rakennusten hiilidioksidipitoisuudelle on 800 ppm yli ulkoilman, eli 1220 ppm. Muissa kuin asuinrakennuksissa yleensä edellytetään sisäilmastoluokituksen S2 tasoista ilmanvaihtoa, jossa hiilidioksidipitoisuuden raja-arvo on 550 ppm yli taustan, eli 970 ppm (tosin lyhytaikaiset ylitykset sallitaan).

Hiilidioksidi vaikuttaa ihmisiin jo alhaisilla pitoisuuksilla

Uuden tutkimustiedon mukaan hengitysilman hiilidioksidipitoisuus vaikuttaa ihmiseen jo paljon alhaisemmilla pitoisuuksilla, kun aikaisemmin on ajateltu. Fyysisiä muutoksia, kuten sykevaihtelut ja verenpaine, voidaan mitata jo 500 ppm pitoisuuksilla. Vastaavilla pitoisuuksilla alkaa myös kognitiivisten kykyjen heikkeneminen (kuva). Useiden tutkimusten mukaan jo 1000 ppm hiilidioksidipitoisuudella havaitaan huomattavia terveysvaikutuksia. Erityisesti vaikutus näkyy vaativissa tehtävissä suoriutumisessa.

Hiilidioksidin vaikutus eri kognitiivisiin kykyihin (kuva: vaisala.com)

Löydökset ovat uusia. Tuleva tutkimus antanee lisää tietoa pitoisuuden ja vaikutuksen välisestä riippuvuudesta, mutta jo nyt vaikuttaa ilmeiseltä, että monet aikaisemmin hyväksyttävinä pitämämme raja-arvot ovat korkeita.

Vaikka ulkoilmassa hiilidioksidipitoisuus onkin vielä turvallisella tasolla, sisällä rakennuksissa tilanne voi olla toinen. Rakennusten ilmanvaihdon tarkoitus on estää pitoisuuden liiallinen kasvu, mutta korvausilma saadaan ulkoa. Mitä enemmän ulkoilmassa on hiilidioksidia, sitä pienempi on ilmanvaihdon teho.

Haasteet tulevaisuuden kiinteistöissä

Millainen sitten on tulevaisuuden hengitysilma sisätiloissamme? Otin pohjaksi IPCC:n julkaiseman RCP6.0-skenaarion. Siinä ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen arvioidaan hitaasti kasvavan vuoteen 2080 asti ja sen jälkeen kääntyvän laskuun. Tämä skenaario vaikuttaa todennäköiseltä, jos määrätietoisiin toimiin ilmastopäästöjen hillitsemiseksi ei ryhdytä tai niissä epäonnistutaan. Tämän skenaarion mukaan ulkoilman hiilidioksidipitoisuus vuonna 2100 saavuttaisi tason 700 ppm.

Kuvassa on simuloitu tyypillisen luokkahuoneen hengitysilman hiilidioksidipitoisuus kahden oppitunnin aikana. Luokan ilmanvaihto on mitoitettu S2-luokitusta vastaavaksi ja siinä oletetaan oleilevan 30 oppilasta. Nykyisellä ulkoilman pitoisuudella luokkahuoneen hiilidioksidipitoisuus voi säilyä alle 900 ppm:n, joka tutkimusten valossa vaikuttaisi hyväksyttävältä. Mutta nähdään, että tulevaisuudessa rakennusten sisäilman pitäminen terveellisellä tasolla voi käydä vaikeaksi.

Hengitysilman hiilidioksidipitoisuus luokkahuoneessa nykyään (420 ppm) ja tulevaisuudessa (700 ppm)

Tilanne koskettaa erityisesti meitä Suomessa, jossa vietetään paljon aikaa sisätiloissa ja jossa oikeastaan ainoa kansainvälinen kilpailutekijämme ovat koulutetut ja hyvinvoivat aivosolumme. Kyseessä on jälleen yksi osoitus siitä, miksi ilmastopäästöjen rajoittaminen on tärkeää.

– – –

Lähteitä

https://ehp.niehs.nih.gov/doi/full/10.1289/ehp.1104789

https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/00038628.2019.1709788

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0160412018312807

https://dash.harvard.edu/bitstream/handle/1/27662232/4892924.pdf

KH

Diplomi-insinööri, jatko-opiskelija, työssä sähköisen talotekniikan asiantuntijatehtävissä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu