Kreikan hallituksen palkolliseksi

Kreikan ulkoministeri Dora Bakoyannis lopettaa puheensa Wienissä ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen istunnossa. Hän tulee luokseni, tervehtii ja katsoo silmiin: ”Oletko valmis tulemaan palvelukseemme.” Hymyilen takaisin ja annan käteni: ”Olen”. Näin proosallisesti sitä siirryttiin vieraan maan hallituksen palkolliseksi.

Suomessa ohjelmani oppositiopuolueen kansanedustajana on sen verran väljä, että tilaa on auttaa vierasta. Ei täysin vierasta.

Kreikka on ETYJ:n puheenjohtajamaa. Seuraa Suomea tehtävässä. Olin viime vuoden erityislähettiläänä ulkoministeriössä auttaen ensin Ilkka Kanervaa ja perään Alexander Stubbia ETYJ:n vaalitarkkailuun liittyvissä kysymyksissä. Tunnen jotensakin asian.

Nyt on Kreikan vuoro rämpiä onnettomassa suossa, jossa suurvalloilla on erilaisia näkökulmia. Herkkä kysymys. Puhutaan edustuksellisen demokratian perustasta. Toimivatko vaalit tarkoituksessaan? Kumpaa valeissa testataan: hallituksen kykyä hallita kansaansa vai kansan kykyä hallita päätöksentekoa?  

Suomen puheenjohtajuuden aikana saatiin rauhoitettua tilanne ETYJ:ssä. Vaalitarkkailulle tuli jatko. Käynnistettiin dialogi järjestön jäsenmaiden välillä. Asetelma ei ole kuitenkaan vaakaa. Ristiriitoja on. Nyt ne ovat Kreikan hallituksen hoidettavana. Pyysivät apuun. Menen.

Piti kuitenkin soittaa päällikölleni eduskunnassa Sauli Niinistölle. Hän antaa poliittisen siunauksen sille voiko suomalainen kansanedustaja noin vain ryhtyä vieraan maan hallituksen palvelukseen ja säilyttäen tehtävänsä eduskunnassa. Kyllä Niinistö tilanteen oikein ymmärsi. Ei aivan joka päivä tällaista kansainvälistä tehtävää edustajakollegalle lankea. Siitä vaan ja onnea!

Entä juridisesti onko asetelmani jatkossa toimiva. Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen puntaroi. Kyse on kuitenkin projektiluonteisesta tehtävästä, ei kokopäivätyöstä. Ainutlaatuinen tavallaan, koska kyse on vieraan maan hallituksesta, mutta on kansanedustajia ollut virkatoimiensa ohella kansainvälisissä tai kotimaisissa tehtävissä. Juridinen ratkaisu kyllä löytyy.

Ymmärrän hyvin pelisäännöt. Esimerkiksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa kuullessani Suomen hallituksen luottamuksellisia kantoja, en voi niistä kertoa ”omalle hallitukselleni” Ateenassa!

Se on muuten porvarihallitus! Kreikkalaiset konservatiivit ovat avun tarpeessa. Miten demaripoliitikko näillä merikortittomilla vesillä sitten tulee seilaamaan?! Täyty luotaa henkensä voimaan.

Haaste on heitetty ja se on otettu vastaan. Nöyrällä mielellä. Tie ei ole helppo, mutta maailma pienenee ja meillä on universaaleja arvoja joita yhdessä edistää. Demokratia on niistä yksi keskeinen. Mielelläni teen voitavani.