Sakotus – yksityinen bisnes?

Naapurini valitti tympeää kohtaloaan. Hän oli
pysäköinyt autonsa Länsimäessä kaupungin nuorisotilan ja kirjaston parkkialueelle
kipaistakseen kauppaan. Viittä vaille kymmenen illalla parinkymmenen auton
parkkipaikka oli typötyhjä, mutta maitolitralle tuli hintaa. Palattuaan häntä
tervehti auton tuulilasissa 50 euron valvontamaksu.

Tuikea taulu kertoi karun totuuden: ”Yksityisalue.
Ehtojen vastaisesta pysäköinnistä veloitetaan valvontamaksu 50 €. Pysäköinnillä
hyväksyt ehdot. Pysäköinnin valvoja Park Patrol.”

Taulun yläkulmassa oli kohtalokas pysäköintikiekon
kuva ja ”2h”. Englannin kieltä taitava tajuaa mitä ”2h” tarkoittaa, ja
suomenkielinen ymmärtää muun tekstin. Naapurini osaa molempia kieliä, mutta ei
ollut nähnyt iltakiireissään kaupungin kiinteistön parkkialueella olevaa taulua.

Julkisten tilojen valvonta on loistava bisnes. Vantaalla
kaupungin vuokratalojen tonttien ja lukuisten kaupungin omistamien
liikekiinteistöjen pysäköinninvalvonta on yksityistetty.

Kuinka valvonta on kilpailutettu ja kuka sakon
suuruudesta päättää?  50 euroa on iso
summa jonkun keksimäksi ilmoitusasiaksi. ”Pysäköinnillä hyväksyt ehdot”, mutta
vaikea on hyväksyä, että sakkojen maksimointi on jonkun bisnes.

Ei kannata valittaa, sillä korkein oikeus on vuoden
2008 päätöksellä pitänyt yksityistä sakotusta laillisena. Kenen oikeutta
korkein oikeus ajoi?

Ennen korkeimman oikeuden päätöstä
pääkaupunkiseudulla oli kolme yksityistä pysäköinninvalvontafirmaa. Nyt niitä
on 80.

On asiallisia yrityksiä, kuten Park Patrol. On myös lukuisia
hämärämiehiä, jotka valvovat etteivät kunnon kansalaiset poikkea kaidalta
polulta.

Keskimäärin yksi pysäköinninvalvontafirma kurittaa
kansalaisia 15 000 valvontamaksulla vuodessa. Se tuottaa 750 000
euroa. Erinomainen bisnes, ja kannatus sen kun kohenee yllättävin vuorokauden
ajoin tehtävin iskuin.

Alistummeko tuosta vain 1,2 miljoonaan yksityiseen
sakkoon vuodessa? Tämän verran tämän päivän Suomessa kansalaiset maksavat
keksitystä kummajaisesta: yksityistetystä pysäköinninvalvonnasta.

 

Julkisesta tilasta on tehty bisnes. Keksitäänkö
lisää? Perustan firman valvomaan jalankulkijoita, jotka ylittävät suojatien
punaisella. En ole kohtuuton: sakko on vain 20 euroa. Sen sijaan, kun näen
jonkun ajavan pyörää ilman kypärää, niin firmani veloittaa perintätoimiston
uhkailun saattamana 30 euroa.

 

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu