SDP:n ahdinko

SDP sai vuonna 1995 suurimman vaalivoittonsa toisen maailmansodan jälkeen. Kannatus oli 28,2 %. Sen jälkeen puolueemme on ollut koko ajan hallitusvastuussa yhtä vaalikautta lukuun ottamatta. Tulos: olemme menettäneet lähes puolet kannattajistamme.

Mitä on tapahtunut?

Vuodesta 1995 tähän päivään Suomen kansantulo on nimellishinnoin kaksinkertaistunut. Kiintein hinnoin keskimääräinen kansantulo asukasta kohden on tänään 50 % suurempi kuin kaksivuosikymmentä aikaisemmin. Me suomalaiset olemme juuri nyt rikkaampia kuin koskaan.

Miksi kuitenkin julkiset palvelut ovat uhan alla? Miksi mantra säästöistä, leikkauksista ja rahan puutteesta?

Siksi, että bruttoveroasteemme on laskenut. Vuonna 1994 se oli 46,7 %, kun vuonna 2011 se oli enää 43,7 %. Menetys julkisessa taloudessa on 6 miljardia euroa.

Ei ihme, että rahasta tekee tiukkaa. Eikä auta vetoaminen muihin maihin, sillä esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa bruttoveroaste on Suomea korkeampi.

Kansantulo myös jakautuu entistä epätasaisemmin. Vuonna 1995 köyhin kymmenes väestöstä ansaitsi hieman enemmän kuin rikkain sadasosa. Tänään rikkain 1 % väestöstä saa tuloja puolet enemmän kuin köyhin 10 %.

Suomessa tulonjaon epätasaisuus ei edelleenkään ole maailmanmitassa jyrkkää, mutta kehityssuunta on huolestuttava.

Kotitalouksien tuloissa omaisuustulojen suhteellinen osuus on kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Kun pääomatuloja verotetaan tasaverolla, joka on alempi kuin mitä veroprogressio edellyttäisi, ei ihmettelemistä julkisten palvelujen leikkaustarpeissa.

Kaikkein suurimmat tulot siirretään vielä veroparatiiseihin. Toden totta, suomalainen verojärjestelmä ei ole progressiivinen, vaan regressiivinen. Verot pienenevät tulojen noustessa!

Tällainen on kansantulotilastoista näkyvä saldo SDP:n parinvuosikymmenen hallitustaipaleesta. Ehkä ihmisten äänestyskäyttäytyminen ei olekaan niin yllättävää.  

Hyvä niin, että tällä vaalikaudella on suurituloisten verotusta kiristetty. Hyvä, että veroparatiiseja aiotaan suitsia ja ajamme rahamarkkinaveroa, mutta riittääkö se. Kansalaisten arki kertoo samaa, kuin mikä näkyy tilastoista. Rikas Suomi jakaa voimavarojaan aiempaa epätasaisemmin.  

Kalevi Sorsa totesi viimeisimpinä ajatuksinaan: oli onni, että kansanterveyslaki ja peruskoulu-uudistus toteutettiin 1970-luvulla – tänään niihin ei olisi varaa!

 

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu