Metropolialueelle kuusi vaalipiiriä

Pääkaupunkiseudulla eletään Suomen ainoalla metropolialueella. Se on yhtenäinen työssäkäynti- ja asuinalue yli miljoonalle ihmiselle. Jälkeenjääneet kuntarajat kuitenkin kiusaavat ihmisten arkista elämää.

Helsingin seudun ihmisiä myös verotetaan regressiivisesti, mitä suuremmat tulot sen pienemmät verot. Suomen rikkaimmassa kunnassa Kauniaisissa kunnallisvero on 16,5 % ja pienempituloisella Vantaalla 19,00 %, puhumattakaan Mäntsälän 19,75 %:sta.

Parivuosikymmentä on puhuttu tarpeesta luoda Helsingin seudulle muusta maasta poikkeava metropolihallinto. Vihdoin asiassa on alkanut tapahtua.

Pääkaupunkiseudulla torjuttiin suurkuntahanke. Se olisi ollut liian mammuttimainen ja etäinen asukkaiden kannalta. Nyt hallituksen nimittämän metropolilakityöryhmän esityksen pohjalta ollaan luomassa erillistä metropolihallintoa.

Vaihtoehtoja on kaksi: tiiviimpi kymmenen kunnan malli ja laveampi kuudentoista kunnan malli. Metropolin tasolla päätettäisiin seutukunnan yhteisistä asioista kuten maankäytöstä, liikenteestä, asumisesta, elinkeinopolitiikasta, työvoimasta ja maahanmuuttopolitiikasta.

Tiiviimmässä mallissa olisi käytössä myös 3-3,5 %:n verotusoikeus. Tällä voitaisiin tasoittaa seudun regressiivistä kuntaveroa.

Olennaista on, että metropolialueen päätöksenteko nojautuu edustukselliseen demokratiaan. Tarvitaan vaaleilla valittava metropolivaltuusto. Sen kooksi on ehdotettu 101 jäsentä.

Hankaluutena on Helsingin seudun kuntakoon epäsuhtaisuus. Suorissa vaaleissa metropolivaltuustoon tulisi valittua lähes pelkästään helsinkiläisiä poliitikkoja. Tällöin valtuuston seudullinen edustavuus olisi kyseenalainen. On ymmärrettävää, että Helsingin seudun pienemmissä kunnissa pelätään ja vastustetaan suorilla vaaleilla valittavaa metropolivaltuustoa.

Ainoa toimiva ratkaisu olisi tehdä vaalipiirijako metropolialueelle. Nykyistä kuntajakoa voitaisiin käyttää hyväksi.

Helsinki pitäisi jakaa kolmeen vaalipiiriin: kantakaupunki, Pohjois-Helsinki ja Itä-Helsinki. Vantaa ja Espoo olisivat omia vaalipiirejään. Metropolialueen pienemmistä kunnista tehtäisiin yksi vaalipiiri. Näin muodostuisi kuusi vaalipiiriä, joiden kunkin koko olisi hieman päälle 200 000 asukasta.

Metropolihallinnossa tarvitaan seudullista kokonaisnäkemystä, siksi myös tarvitaan suorilla vaaleilla valittava metropolivaltuusto. Se on kuitenkin poliittisesti mahdollinen vain toteuttamalla vaalipiirijako.