Ukraina ja kansainvälinen oikeus

Ukrainan kriisi on vaikein poliittinen kriisi Euroopassa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Suurvallat ovat vastakkain.

Ei ole epäilystä, että Venäjä on rikkonut kansainvälistä oikeutta muuttamalla yksipuolisesti Ukrainan rajoja. Ne vahvistettiin vuoden 1994 Budapestin sopimuksella Ukrainan luopuessa ydinaseista. Tätä sopimusta Krimin valtaus rikkoi.

Ei ole epäilystä, että itäisen Ukrainan separatistit tukeutuvat enemmän tai vähemmän suoraan Venäjän hallintoon. Tällaiset toimet rikkovat kansainvälisen oikeuden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatetta. 

Miksi Venäjä toimii näin? Miksi havitellaan eurooppalaisen Venäjän sijasta euraasialaista Venäjää? Miksi jakamaton, yhteinen turvallisuus on korvattu vanhalla etupiiripolitiikalla?

Venäjän presidentistä Vladimir Putinista on tehty syntipukki. Yhdysvaltain ex-ulkoministeri Henry Kissinger on kuitenkin todennut: "Lännelle Putinin demonisointi ei voi riittää politiikaksi. Se on pelkkä alibi politiikan puutteelle."

Vastustajan argumentteja ei tarvitse hyväksyä, mutta ne on syytä ymmärtää. Muuten politiikka uhkaa jäädä propagandasodaksi, ja jokaisessa sodassa ensimmäinen uhri on totuus.

Jos venäläisten vahvasta retoriikasta ja julkisen mielipiteen ylimobilisoinnista suodattaa olennaisen, selittää Ukrainan kriisiä kaksi tekijää: suurvallan toimintalogiikka ja yhteisen turvajärjestelmän tavoittelu.

Putin on todennut Venäjän kunnioittavan kansainvälisen oikeuden perusperiaatteita. Niitä ovat itsenäisten valtioiden suvereenisuus, rajojen loukkaamattomuus, sisäisiin asioihin puuttumattomuus ja voimankäytön kielto.

Venäläiset kuitenkin lisäävät, että säännöt ovat yhteiset, mutta suurvallat tulkitsevat niitä joustavasti. Käyttöön on otettu "humanitaarisen intervention", "ehkäisevien sotilastoimien", "suojeluvastuun" ja "ulkomailla asuvien omien kansalaisten suojaamisen" periaatteet. Niillä länsivallat ovat perustelleet sotatoimiaan eri puolilla maailmaa.

Erikseen muistutetaan NATO:n pommituksista Belgradiin vuonna 1999 ja Kosovon irrottamisesta voimatoimin Serbiasta. Itsenäisen maan rajoja muutettiin kansainvälisestä oikeudesta piittaamatta.

Ukrainassa EU:n ja Yhdysvaltojen korkeat edustajat tukivat läsnäolollaan Maidanin aukion kansannousua laillista hallitusta vastaan. Sitä venäläiset pitävät valtion sisäisiin asioihin puuttumisena.

Nyt omilla toimillaan ja Krimin valtauksella Venäjä on palauttanut itsensä suurvallaksi muiden joukkoon, uhotaan. Uskokoon ken taitaa.

Vakavampi venäläisten argumentointi kiistää kylmän sodan koskaan loppuneen. Varsovan liitto hajosi, Saksa yhdistyi ja Neuvostoliitto sirpaloitui pienemmiksi valtioiksi.

Venäläisten mukaan läntiset sotilasrakenteet eivät kuitenkaan muuttuneet. "Ihmiskunnan historian muhkein sotakone, NATO" on entistäkin vahvempi. Se lähestyy valtio ja tukikohta kerrallaan Venäjää, ja lännen ohjuspuolustusjärjestelmällä horjutetaan herkkää voimatasapainoa. Oikein tai väärin, venäläiset kokevat NATO:n laajenemisen uhkana.

1990-luvulla luotiin yhteistä eurooppalaista turvajärjestelmää. Sen ytimeksi kaavailtiin ETYJ:tä. Lähtökohtana oli, ettei naapurin kustannuksella haettu turvallisuuslisää.

Tuolloin Venäjä esitti virallisesti NATO:oon liittymistä. Se oli myös valmis syvempään integraatioon EU:n kanssa kuin mihin kumppanussopimus lopulta päätyi. Silloin Venäjää ei riittävästi kuunneltu. Se jätettiin vahvimpien eurooppalaisten turva- ja yhdentymiselinten ulkopuolelle. Vähätelty karhu on vaarallisempi kuin ärsytetty, presidentti Sauli Niinistö on todennut.

Ukrainan kriisin laukaisemisessa tarvitaan sekä kattavaa kansallista dialogia että eurooppalaisen turvapolitiikan päivitystä. On ilmeinen tarve avata keskustelu siitä, mitä yhteinen ja jakamaton turvallisuus tarkoittaa tämän päivän Euroopassa.

 

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu