Pääsenkö juoksemaan Suomelle?

Kenian itäosien ylängöllä Eldoretissa ajan kookkaan puuportin läpi. Se on koristettu Kenian lipuin ja tekstillä: Welcome to Iten – home of champions, "Tervetuloa Iteniin – mestareiden kotiin".

Olen yli 2 kilometrin korkeudessa. Kuulaan kirkas ilma, vehreä luonto ja jyrkät rinteet luovat puitteet, jossa kenialaiset huippujuoksijat harjoittelevat korkeanpaikan olosuhteissa. Tänne kerääntyy myös muualta maailmaa joukoittain huippu-urheilijoita.

Eldoret on aidosti mestareiden ahjo. Täällä heidät hiotaan huikeisiin suorituksiinsa. On houkuttelevaa päästä kurkistamaan kulissien taakse.

James Kibet on yksi heistä. Tapaan hänet tovereineen lepuuttelemassa harjoitustensa jälkeen Kamariny Stadionin reunustalla.

Stadion on vaivainen juoksurata kukkulan laella, surkeampi kuin hylätyin kyläkenttä Suomessa. En tahdo uskoa, että tällä kentällä ovat harjoitelleet niin Kipchoke Keino kuin Ezekiel Kemboi . Yhä joka tiistai ja torstai huiput kokoontuvat tänne rataharjoitteluun, elleivät käytä viereisellä kukkulalla sijaitsevaa maksullista Lorna Stadionia. Sekin on pelkkä juoksurata. Siellä treenaavat ulkomaiset juoksijat.    

James Kibet on juossut tänä kesänä 5000 metriä aikaan 13.40. Kova aika. Sillä olisi Suomessa huipulla, mutta Kenian mestaruuskisoissa hän jäi kahdeksanneksi. Harjoittelutoverinsa Kipweno Mutai on 800 metrin juoksija. Hän nakutti Kenian mestaruuskisoissa 1.48, mutta jäi viidenneksi. Näillä sijoituksilla ei paistatella päivää. Tarvitaan yhä vain lisää sitkeää harjoitusta.

Kuinka he rahoittavat oleskelunsa ja harjoittelunsa Eldoretissa? Siinäpä pulma. Ei ole sponsoreita eikä valtiolta saa mitään tukea.

Omin nokin pojat ovat tänne tulleet. Heillä ei ole valmentajaa. Joku ystävä on laatinut harjoitteluaikataulun ja ohjelman. Joka päivä huikeita juoksukilometrejä, 20-30 kilometriä. Vain sunnuntai on vapaata.

Entä ruoka? Itse he valmistavat ugalin, maissipuuron, josta saavat tarvittavat kalorit. Asuntona on surkea hökkeli, entinen armeijan parakki, joka sijaitsee Kamariny urheilukentän kyljessä. Olot ovat yhtä kurjat kuin missä tahansa slummissa.

Tuntuu uskomattomalta, että nämä köyhät pojat taistelevat pääsystä samoille olympiastadioneille kuin suomalaiset huippu-urheilijat. Ja poikien näytöt ovat vähintään yhtä kovaa tasoa.

Hyvästellessäni James Kibet kysäisee kuin ohimennen: "Järjestätkö minut kotimaahasi. Täällä en saa mitään tukea. Olisin valmis edustamaan Suomea."

Jään mietteisiin. Tasan eivät käy onnen lahjat.

 

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu