Joulu Joulusaarella
Jos vain kynnelle kykenee, niin eikö jokaisen haave olisi saada viettää yksi joulu Joulusaarella. Kapteeni James Cook rantautui noille maailman ääressä, Tyynenmeren keskellä sijaitseville saarille 24.12.1777. Siitä paikka sai nimensä. Itse laskeuduin samalle saarelle jouluaattona 2014.
Kerran viikossa saarelta on yhteys ulkomaailmaan Fiji Arwaysin lentäessä Joulusaarten kautta Fidziltä Honoluluun. Jälkimmäinen on sitä lähin asuttu paikka, ja sinnekin on kolmen tunnin lentomatka.
Joulusaaret kuuluvat Kiribatiin, jonka hallintokeskukset ovat kahden aikavyöhykkeen takana yli 3 500 kilometrin päässä. Suoria, valtion sisäisiä lentoyhteyksiä ei ole.
Saaria kutsutaan nykyisin nimellä Kiritimati, joka on paikallinen väännös englannin kielen sanasta joulu, Christmas. Kiribatin kielessä "ti" äännettään "s", joten Kiritimati lausutaan "Kirismas".
Joulusaaret on kansainvälisen aikarajavyöhykkeen itäisin asuttu kolkka. Siellä maailma kohtaa ensimmäisenä uuden aamunkoiton.
Aikaero Suomeen on tasan kaksitoista tuntia. Joulusaari on siis täsmälleen maapallon vastakkaisella puolella Joulumaasta, jossa joulupukki asustaa. Yhteisestä symboliikastaan huolimatta mitään muuta yhteyttä näiden kahden reuna-alueen välillä ei ole, vaikka voisi olla!
Joulusaari on luonnonkaunis. Se on maailman suurin koralliatolli. Turkoosin kuulas vesi, valkohohtoiset hiekkarannat ja lämpö ympärivuoden 30 astetta. Saaren 5 000 asukasta elävät kuitenkin suuressa köyhyydessä. Koralliriutan maaperä on hedelmätöntä ja merenantimilla joudutaan tulemaan toimeen.
Turismi ei ole kehittynyt lainkaan. Yhtenä syynä on saarten joutuminen aikoinaan vuosina 1957-62 brittien ydinkokeiden koealueeksi. Tänä päivänä siellä vierailee lähinnä syvänmerensukeltajia ja harrastuskalastajia. Edes jouluaattona vierailijoita ei saarelle eksynyt, yksinäistä kulkijaa lukuun ottamatta.
Suomen Lappi oli pitkään periferiaa. Matkailuun alettiin panostaa muutama vuosikymmen taaksepäin. Lämminhenkinen ja tuottoisa innovaatio oli oivaltaa joulupukin tarjoamat elämykselliset mahdollisuudet. Joulunaika onkin Suomen Lapissa nykyisin vahva turistisesonki. Koko maailma seuraa, kun joulupukki lähtee Korvatunturilta liikkeelle jouluaattona.
Olisiko tässä tilaa yhteistyölle? Kaksi maantieteellisesti täysin vastakkaista kolkkaa maapallolla voisi löytää molempia hyödyttävän tavan olla vuorovaikutuksessa.
Nostin asian esiin, kun tapasin Joulusaarten aluejohtajan Mikarite Temarin sekä saarten alueneuvoston elinkeinovaliokunnan jäseniä. He innostuivat jouluaaton keskustelustamme. Joulu voisi hienolla tavalla yhdistää maapallon kaksi äärilaitaa.
Kiribatin Joulusaarilla on ydinsotaan valmistautuminen koettu karvaan konkreettisesti. Siellä myös otetaan joulu, rauhan juhla maapallolla ensimmäisenä vastaan. Samalla kellonlyömällä, mutta eri vuorokauden aikaan pukki lähtee Suomen Joulumaasta matkalleen maailman lasten luokse.
Kuinka suuri ja samanaikaisesti pieni yhteinen maapallomme on, eikä vain mielikuvituksissamme.
Kyseessä oli varmaan valtiovierailu eduskunnan piikkiin? 😉
Ilmoita asiaton viesti
Ihna varmasti, mutta tällainen kirjoittelu kyllä loukkaa syvästi tämän kaskisen kansan köyhimpien ja kaikki-kärsineitten syviä rivejä.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan varmasti, mutta tällainen kirjoittelu kyllä loukkaa syvästi tämän kaskisen kansan köyhimpien ja kaikki-kärsineitten syviä rivejä.
Ilmoita asiaton viesti
Miten täsmälleen maapallon vastakkaisella puolella olevat paikat voivat olla pohjoisella pallonpuoliskolla?
No poliitikothan uskovat voivansa halutessaan säätää luonnolakejakin.
Ilmoita asiaton viesti
(23.1.2015 10:51) Kimmo Kiljunen kirjoitti:
”Jos vain kynnelle kykenee, niin eikö jokaisen haave olisi saada viettää yksi joulu Joulusaarella. Kapteeni James Cook rantautui noille maailman ääressä, Tyynenmeren keskellä sijaitseville saarille 24.12.1777. Siitä paikka sai nimensä. Itse laskeuduin samalle saarelle jouluaattona 2014.”
Tässä on kartta jossa näkyy sekä Kiribati että Cook Islands:
http://www.worldatlas.com/webimage/countrys/oceani…
”Pitcairn on neljästä saaresta (yksi asuttu) koostuva ryhmä eteläisellä Tyynellä valtamerellä, noin puolivälissä matkaa Uudesta-Seelannista Peruun. Se on ainoa jäljellä oleva Britannian siirtokunta Tyynellämerellä. Sen asukkaat ovat Britannian laivaston HMS Bounty-laivan kapinallisten jälkeläisiä.”:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pitcairn
”Descendants of some of the mutineers and Tahitians still live on Pitcairn. The mutiny has been commemorated in books, films, and songs.”
http://en.wikipedia.org/wiki/Mutiny_on_the_Bounty
Urantia-teksti:
(920.6) 82:6.8 Viimeisten sadan vuoden ajan Urantialla on tapahtunut enemmän rotujen risteytymistä kuin tuhansiin vuosiin. Ihmisrotujen ristisiitoksesta aiheutuvien vaikeitten ristiriitojen vaaraa on suuresti liioiteltu. Suurimmat ”puoliverisistä” aiheutuvat vaivat johtuvat sosiaalisista ennakkoluuloista.
”Pitcarinilla”:
(920.7) 82:6.9 Pitcairnilla valkoista ja polynesialaista rotua sekoittamalla suoritettu kokeilu onnistui kohtalaisen hyvin siksi, että kyseiset valkoiset miehet ja polynesialaisnaiset kuuluivat melko hyviin rotukantoihin. Valkoisen, punaisen ja keltaisen rodun korkeimpien ainesten välinen ristisiitos toisi välittömästi esiin useita uusia ja biologisesti vaikutusta omaavia ominaisuuksia.
Ilmoita asiaton viesti
”…eikö jokaisen haave olisi saada viettää yksi joulu Joulusaarella.”
– Jos ajattelu kulkee tuollaisia ratoja, ei varmasti ole onnellinen ennen kuin on juhlinut pääsiäistä – sanonko missä? Okei, kun kuitenkin arvaatte: Kyöpelinvuorella.
Entäs Uusi vuosi; riittääkö sen vastaanottamiseen -kaupunki, vai tarvitaanko sittenkin -Seelanti? Viimemainittuunhan se ehtisi ensin, ei paljon Joulusaarta myöhemmin!
Ilmoita asiaton viesti
Uudessa-Seelannissa olen viettänytkin Uutta Vuotta kerran. Muistan lämpimän kesäyön kun ilotulitusten räiskeessä matkasimme veneellä Marlborough:n niemeltä takaisin Aucklandin rantahotellille.
Loppiaista pitäisi varmaan viettää Lopella ja Tapaninpäivää Tapanilassa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin… eliitti se matkustelee jouluksi Joulusaarelle, mutta köyhänmiehen versio on tapanintanssit Mosabackan lavalla (kai sellainen on olemassa?). Juhannuksen olen aina viettänyt Kokolla, ja siitä oikeudesta en luovu!
Ilmoita asiaton viesti
Kiribatille varmaankin availlaan uusia vientikanavia. Ongenkoukkuja ja kookospähkinöiden avaamistyökaluja ainakin voidaan meiltä Metalliteollisuuden tuotteina viedä.
Parasta vientityötä olisi kuitenkin Suomen pysyvän konsulaatin avaaminen Kiribatille.
Sinne voisi hienojen maisemien keskelle nimittää jonkun tutun miehen konsuliksi. Vaikka jonkun vanhan valtiomiesmäisen demarin, joka on henkilökohtaisesti viime aikoina käynyt paikan päällä ennalta tutustumassa.
Ilmoita asiaton viesti
”eikö jokaisen haave olisi saada viettää yksi joulu Joulusaarella.”
Ei minun ainakaan, kun en pääse matkailemaan verovaroilla.
Muuten yksi neuvo: Älä lähde vaaleihin mokaamaan itseäsi ja puoluettasi.
Ilmoita asiaton viesti