Soinin ulkopolitiikka: Vennamon ja Thatcherin linja

Ulkoministeri Timo Soini kertoi Ulkopolitiikka –lehden (3/2015) haastattelussa tärkeimmiksi poliittisiksi idoleikseen Veikko Vennamon ja Margaret Thatcherin. Haastattelu on uuden ulkoministerin ensimmäisiä laajoja linjanvetoja, ja esikuvien malli näkyy. Mihin Suomea oikein viedään?

Alkajaisiksi Soini linjaa: ”Syriza voitti Kreikan vaalit aivan poskettomilla lupauksilla, ja suomalaistenko pitää maksaa heidän vaalilupauksena. Ei ikimaailmassa.” Onneksi Suomessa kukaan poliitikko ei tee poskettomia vaalilupauksia.

Suomessahan annetaan vain sellaisia vaalilupauksia, joita ei pidetä. Pienen ihmisen, köyhän, eläkeläisen, ja lapsiperheen asialla ollaan kyllä vaalien alla, mutta niiden jälkeen …

Yhdestä Soinin ajamasta tavoitteesta uusi hallitus tosin pitää kiinni: kehitysapumäärärahojen leikkaus. Ennätyksellisen raju pudotus, sillä kansainvälinen apu lähes puolitetaan kertarysäyksellä 815 miljoonasta 498 miljoonaan euroon.

”Jos Suomessa tehdään leikkauksia, niin ei kehitysapu voi olla mikään erillinen saareke” Soini kuittaa. Erillisiä saarekkeita kuitenkin löytyy, kuten puolustusmenot sekä yritys- ja maataloustuet. Ja kehitysavussakin Finnfundin pääomatuki kolminkertaistetaan 130 miljoonaan euroon. Siinähän on kyse suomalaisten vientiyritysten auttamisesta.

”Elintasosiirtolaisuuteen” ulkoministeri suhtautuu kriittisesti. ”Kohtalokas ja paha virhe” on myös EU-maiden päätös turvapaikanhakijoiden jakamisesta tasaisemmin. Suomi on käpertymässä kuoreensa, vaikka suomalaisilla itsellään on omakohtaista kokemusta ”elintasosiirtolaisuudesta” muuttaessaan aikoinaan Amerikoihin ja Ruotsiin.

Tunnetulle EU-kriitikolle unioni kelpaa yhdestä kulmasta. Soini kannattaa markkinoiden avaamista ja säätelyn purkamista. EU saisi keskittyä digitaalisten sisämarkkinoiden ja ylipäätään vapaan kilpailun edistämiseen.

Thatcheria esikuvanaan pitävä Soini ilmoittaa kannattavansa TTIP-sopimusta, joka vapauttaisi EU:n ja Yhdysvaltojen välistä kauppaa ja investointeja. Ulkoministeriä ei huoleta esimerkiksi sopimuksen riitojenratkaisumekanismi, joka siirtää valtaa kansallisvaltioilta suuryrityksille.

Turvallisuuspolitiikassa Soini pelkää siirryttävän aikaan, jolloin sopimukset merkitsevät entistä vähemmän. ”Totuuden hämärtäminen ja omien sääntöjen luominen ovat ainakin Venäjän ja Kiinan työkalupakeissa ahkerassa käytössä.”

Suomen työkalupakissa taas rohkea puhuminen näyttää olevan käytössä. Tosin vähemmän suoraviivainen tarkkailija saattaisi havaita myös eräiden muiden valtioiden piiloutuvan puolitotuuksien taakse ja ”luovan omia sääntöjä”, vaikkapa terrorismin vastaisen sodan menettelytapoja.

Ruotsin ja Puolan entisiä ulkoministereitä Carl Bildtiä ja Radoslaw Sikorskia ulkoministeri Soini arvostelee koviksi Venäjä-kriitikoiksi. ”He olivat aika aggressiivisia, ja dialogi oli vähän puutteellista.”

Kun dialogin hetki ilmaantui heinäkuisen ETYJ:n kokouksen merkeissä, niin Soinin omin päätöksin kokouksesta tehtiin torso ja estettiin venäläisparlamentaarikkojen osallistuminen. Poliittinen harkintakyky ei riittänyt ylittämään EU-juristerian tulkintoja. Unohtui paasikiveläinen viisaus: Moskova ei ole mikään kihlakunnanoikeus.

Yllättävin on ulkoministerin Nato-kanta. ”Minulla ei ole selvää kantaa. Kaikki ovat tietävinään minun Nato-kantani, mutta voin sanoa, etten tiedä sitä itsekään.”

On aikoihin eletty, ettei ulkoministerillä ole näkemystä Natosta. Kai vähintä olisi olettaa hänen arvioivan Nato-jäsenyyttä siten, miten se vaikuttaa Suomen turvallisuustilanteeseen.

Nato-arvion tekemistä helpottanee amerikkalaisten sotilasasiantuntijoiden näkemys. Heidän mukaansa Suomi ei nykytilanteessa tarvitse Naton turvatakuita. Sen sijaan, jos Suomi olisi hakeutumassa Naton jäseneksi, sotilasliiton turvatakeet saattaisivat olla hyvinkin tarpeen.