Eläkkeiden palkkatasoindeksi on SAK:n vaatimus

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta tyrmää kansalaisaloitteen palkkaindeksin palauttamisesta työeläkkeisiin. (KS 30.10.) Hän pitää sitä ”populistisena heittona”.

Ensinnäkin, ansiosidonnainen eläketurva on työmarkkinaosapuolten ja sopimusyhteiskuntamme suurimpia yksittäisiä saavutuksia.

Toiseksi, nimenomaan SAK:n vaatimuksesta eläkekomitean mietintöön vuonna 1961 tehtiin muutos ansioeläkkeen sitomisesta palkkatasoindeksiin. STK vaati kuluttajahintaindeksiä. Työeläke katsotaan jatkopalkaksi/myöhennetyksi palkaksi ja palkkaindeksi säilyttää ansaitun tulotason eläkevuosina. Muuten käy kuten nyt taitetun indeksin oloissa, eläkeläiset ovat ainoa tulonsaajaryhmä, joka lakisääteisesti köyhtyy.

Kolmanneksi, Eloranta viittaa Eläketurvakeskuksen laskelmiin, joiden mukaan ”nykyiselläkin indeksillä järjestelmä on vaikea säilyttää”. ETK:n ennusteissa on vuosikymmenet ennakoitu eläkevarojen uhkaavaa hiipumista. ETK:n pessimismi kuuluu ammattikuvaan. Tehtävänä on suojata eläkejärjestelmän rahoituksellista kestävyyttä ja pitää rahastot koskemattomina. ETK ei esimerkiksi tee laskelmia palkkaindeksin ostovoima-, työllisyys- ja verotulovaikutuksista, joten sen ennusteet ovat epätäydellisiä.

Neljänneksi, Eloranta varoittaa että ”jos se pajatso kerran tyhjennetään, sen jälkeen se on sitten tyhjä, eikä toista tule”. Kuka puhuu rahastojen tyhjentämisestä? Eihän rahastoihin ole koskettu koko järjestelmän historian aikana. Ne ovat vain kasvaneet. Kun edes hitunen niiden tuotoista käytettäisiin siihen mihin ne on tarkoitettu, eli eläkkeisiin.

Vuonna 2015 näin tapahtui ensimmäisen kerran johtuen lamasta ja jättityöttömyydestä. Työeläkemaksut olivat hieman pienemmät (24,9 mrd €) kuin eläkemeno (25,2 mrd €). Tuo 300 miljoonan euron erotus vertautuu, vaikka eläkeyhtiöiden asiakashyvityksiin (284 miljoonaa), tarkoituksettomaan hallintoon (500 miljoonaa – yksi työeläkeyhtiö riittäisi) tai rahastojen sijoitustuottoihin (8 500 miljoonaa).

Viidenneksi, Eloranta on oikeassa, etteivät suuret ikäluokat maksa eläkemenojaan, vaan kulloisetkin työssäkäyvät. Mutta suuret ikäluokat maksoivat aikoinaan lastensa hoivan ja vanhempiensa eläketurvan. Tätä on perinteinen sukupolvisopimus. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus koskee, ei vain tulevia eläkeläisiä, vaan myös nykyisiä.

Kuudenneksi, Eloranta on oikeassa kehottamalla ”suureen varovaisuuteen”, sillä tulevaisuuden riskejä on. Siksi olisi järkevää tarkastella indeksiuudistusta viiden vuoden välein, jolloin sitä päästään arvioimaan suhteessa faktoihin, ei ennusteisiin ja arvailuihin.

Seitsemänneksi, on tarpeetonta leimata kansalaisaloite populistiseksi. Ei tehdä ongelman osoittajasta ongelmaa. Puhutaan asiasta. Aihe on populääri, mutta olemme kaikin tavoin pyrkineet välttämään populismia. Tässä asiassa on vastuuttominta populismia nuorten pelottelu.

Kimmo Kiljunen

Suomen Senioriliikkeen puheenjohtaja