Demarinuorten Näkkäläjärvellä loisto puhe

Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi piti SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa 20.11. Hyvinkäällä loistavan puheen, jossa hän oli huolissaan työeläkeindeksiä koskevasta kansalaisaloitteesta. Puhe oli upea perusteluiltaan, mutta outoa kyllä, johtopäätökset ontuivat.

Näkkäläjärvi avasi puheenvuoronsa toteamalla, että ”kansalaisaloite on ollut monelle kiusallinen keskustelun aihe, mutta tämä on asia, jota emme voi välttää”. Aivan oikein. Kyse on tärkeästä yhteiskunnallisesta teemasta, josta demarienkin on syytä käydä avoin ja vakava keskustelu.

Näkkäläjärvi totesi, että ”aloitteen seuraukset ovat nuorille haastavat ja suorastaan katastrofaaliset”. Täysin totta. Jos aloite taitetun indeksin kumoamisesta ei toteudu, niin seuraukset ovat nuorille katastrofaaliset. Jo nyt eläkevaroistamme on 130 miljardia sijoitettu ulkomaille, koska rahat eivät mahdu Suomeen, kuten ETK:n toimitusjohtaja Jukka Rantala on todennut.

ETK on myös ennustanut, että taitetun indeksin seurauksena vuonna 2050 eläkerahastojen koko olisi käyvin hinnoin yksityisellä työeläkesektorilla 447 miljardia euroa ja vuonna 2080 peräti 1 520 miljardia euroa. Tähän on vielä lisättävä julkinen sektori, jonka osuus on yli kolmasosa kaikista eläkevaroista. Taitettu indeksi uhkaa kuivattaa kansantaloutemme lähes täysin ja jättää nuoret vaille töitä, ja sitä myötä myös vaille ansioturvaa.

Näkkäläjärvi totesi, että demareilla ”ei ole varaa siihen, että me karkotetaan fiksut ihmiset, jotka haluavat parantaa maailmaa”. Ymmärrettävästi fiksut ihmiset, jotka haluavat parantaa maailmaa pitävät vääränä sitä, että ihminen köyhtyy vanhetessaan. Yli 75-vuotiaista 20 % elää köyhyysrajan alla, yli 80-vuotiaista 30 % ja satavuotiaista lähes puolet. Missään toisessa Länsi-Euroopan maassa ikäihmisten köyhyys ei kärjisty kuten Suomessa.

Näkkäläjärvi kertoi, että ”Y-sukupolvi, eli 1980-85 syntyneet on ensimmäinen sukupolvi, jonka tulotaso on jäämässä matalammaksi kuin edellisen sukupolven”. Vakava tilanne. Nuorille on saatava töitä ja siinä auttaa palkkaindeksi eläkkeissä, sillä eläketulo luo parhaiten kysyntää kotimaisiin työvaltaisiin palveluihin. Y-sukupolven ansiosidonnainen eläketurvakin uhkaa jäädä heikoksi. Ylisuurista eläkerahastoista ei ole heille hyötyä, sillä niistä saadaan eläkkeitä vain ansioiden mukaan.

Näkkäläjärven mukaan ”eläkemenot ovat kasvaneet nyt 2010-luvulla ja sote-menojen nousu on edessä 2020-luvulla. Miten hyvinvointivaltio tulevaisuudessa rahoitetaan?” Oikea huoli, sillä eläkemenot ovat kasvaneet vuosina 2010-15 yhteensä 5,7 miljardia euroa, mutta eläkerahastot yli kymmenen kertaa enemmän, 78 miljardia euroa. Rahastot paisuvat 21 000 euroa minuutissa, kun samaan aikaan valtion velka on kasvanut 10 000 euroa minuutissa. Julkinen talous ei tosiasiassa velkaannu. Eläkerahastoja ei ole kertaakaan käytetty siihen, mihin ne on tarkoitettu eli eläkkeisiin. Joka vuosi työeläkemaksut ovat olleet suuremmat kuin maksetut eläkkeet.

Näkkäläjärvi on ”todella pettynyt siihen, että SDP ei ole selkeästi kyennyt sanomaan, että olemme vastuullisen politiikan ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden puolella”. Hieno vaatimus. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että jokaisella eläkeläispolvella on yhtäläinen oikeus ansaitsemaansa eläketurvaan. Kenenkään ei pidä köyhtyä eläkkeellä ollessaan. Tämä täytyy myös SDP:n pystyä selkeästi sanomaan.

Näkkäläjärvi paheksui, että ”vaikeaa on tämä korvia huumaavaa hiljaisuus. Joskus politiikassa on tehtävä päätöksiä silläkin uhalla, että joku siitä suuttuu.” Rohkeata puhetta ja syystä. Eläkerahat on lakisääteisesti annettu osalle talouseliittiä hoidettavaksi, joka käyttää varoja etuuksineen sijoittajavaltansa välineenä. Tästä vallasta ei tahdota tinkiä eläkkeensaajien hyväksi. On aika korjata tilanne, vaikka talouseliitti siitä suuttuukin.

Näkkäläjärvi päätti puheensa loistokkaasti: ”Vetoankin nyt kaikkiin läsnäolijoihin: tässä keskustelussa meidän on oltava suoraselkäisesti solidaarisuuden puolella.” Upea huipennus. Taitetun indeksin vuoksi eläkeläiset ovat Suomen ainoa tulonsaajaryhmä, joka lakisääteisesti köyhtyy. Siksi se on solidaarisuuden nimessä kumottava.