Totuuden jälkeinen aika ja eläkekeskustelu

Eduskunnan käsittelyssä on kansalaisaloite taitetun indeksin purkamisesta ja palkkaindeksin palauttamisesta työeläkkeisiin. Valtamedia on lähes yksituumaisesti tyrmännyt aloitteen. On ylläpidetty näennäiskeskustelua ja haastateltu samaa mieltä olevia ikään kuin legitiimiä vasta-argumenttia ei olisi olemassa. On vedottu tunteisiin ja leimattu aloitteen tekijät.

Suomalainen mediailmasto elää totuuden jälkeistä aikaa.

Oxford Dictionaries valitsi vuoden 2016 sanaksi termin post-truth, totuuden jälkeinen. Termillä viitataan keskusteluun, jossa tiedetyt faktat vaikuttavat mielipiteeseen vähemmän kuin tunteisiin vetoaminen. Kyse ei välttämättä ole valheista, vaan puolitotuuksista, jotka vahvistavat olemassa olevia ennakkoluuloja ja henkilökohtaisia uskomuksia. ”Vaihtoehtoinen totuus” ei kiinnity itse asiaan, vaan paisuttelee epäolennaisuuksia ja leimaa vastapuolen.

Eläketurvakeskus tyrmää kansalaisaloitteen pitäen sitä ”ilmaisena lounaana”. (Osastopäällikkö Mikko Kautto 27.11.2015) TELA vuorostaan varoittaa, että aloite tarjoaisi nykyeläkeläisille ”varmat kortit”, mutta nuoremmille se olisi ”ilkeä temppu”. (Johtava ekonomisti Reijo Vanne, 26.1.2016)

”Ei olisi reilua, että vanhempi ikäluokka ottaisi koko potin omiin eläkkeisiinsä” kauhistelee Eläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander (Kauppalehti 14.3.2016) Toinen ekonomisti Sixten Korkman vuorostaan tunteilee ”isänä ja isoisänä on vaikea lämmetä kansalaisaloitteelle”. (HS 13.12.2016) Hän jatkaa, että eläkealoite tuskin ”menee läpi”, mutta aloitteen alullepanija ”mennee läpi eduskuntaan”.

”Kiljusen herrasväen vaaralliset seikkailut” kohtelisi nuoria ”äärettömän epäreilusti” kovistelee STTK:n viestintäjohtaja Marja-Liisa Rajakangas (Satakunnan Kansa 8.9.2016) Häntä säestää Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder, jonka mukaan kansalaisaloitteemme eduskunnassa on ”suuri petkutusyritys”. (Akavan tiedote 8.12.2016) He tietävät, mistä puhuvat, sillä Rajakangas istuu Eläkeyhtiö Eteran hallituksessa ja Fjäder Ilmarisen hallituksessa.  

Mitä asiantuntijat edellä, sitä lehdistö perässä. ”Eläkealoite on näyttö itsekkyydestä” moralisoi pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio. (HS 28.12.2016) Saman lehden toimittaja Marko Junkkari kirjoitti yliön ”Ilmainen lounas lasten pöydässä” ja päätyi ennustamaan, ettei taitetun indeksin muutokselle ole edellytyksiä, ”ei nyt, eikä koskaan”. (HS25.2.2016) Lehti lyttäsi pääkirjoituksessaan ”Missä väki, siellä myös populistit” allekirjoittaneen ”eläkepopulistiksi”, joka käyttää ”osatotuuksia, virheitä ja muunnettua totuutta”. (HS 19.10.2016)

Satakunnan Kansan päätoimittaja Tomi Lähdeniemi on samaa mieltä pääkirjoituksessaan ”Indeksikikkailu ei auta” väittäen minun valinneen tyylin, jossa ”faktoilla ei ole väliä ja virheellisiä väitteitä ei tarvitse korjata”. (SK 7.9.2016) Talouselämän päätoimittaja Reijo Ruokanen iski vielä lujempaa: ”Kun kannatusta pitää kerätä, Kimmo Kiljunen ei epäröi valehdella”. (Talouselämä 12.3.2016)

”Harhaanjohtava” tykittää TELA:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes. ”Populisti” ja ”valikoiva faktojen käyttäjä” kirjoittaa Ilmarisen Jaakko Kiander. ETK:n Mikko Kautto tyrmää lopullisesti: ”Täydellisen piittaamaton” ja ”faktoja vääristelevä”.

Puhuvatko asiantuntijat ja lehdistö asiasta vai asian sivusta? Kielenkäyttö on ainakin voimallista. Halutaanko ongelman osoittaja leimata ongelmaksi? Epäilemättä epäoikeudenmukainen eläkeindeksi on aiheena populääri, mutta onko nuorten pelottelu vastuuttominta populismia?

Asiantuntijat moralisoivat ja vetoavat tunteisiin, kun käsillä on aito yhteiskunnallinen ongelma. Lehdistö iskee lopullisen niitin lyömällä leimakirveen, ellei se vaikenemalla tapa asiaa. Valitettavasti totuuden jälkeinen Suomi ei mahdollista asiallista, faktoissa pitäytyvää keskustelua. Elämme fiktioita, tunteilua, epäolennaisuuksia ja puolitotuuksia viljelevässä mielipideilmastossa.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu