Kansalaisaloitetta syytä uudistaa

Oikeusministeriö on käynnistänyt kansalaisaloitteen uudistustyön. Perustuslain mukaan vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä aloite lain säätämiseksi, jonka eduskunta käsittelee samalla tavoin kuin hallituksen lakiesitykset.

Kansalaisaloitteella on haluttu täydentää edustuksellista demokratiaa lisäämällä kansalaisten suoran vaikuttamisen mahdollisuutta. ”Välitöntä lakien esittämisoikeutta” kansalaisille esitti Suomessa ensimmäisenä SDP vuonna 1903 Forssan ohjelmassa. Se toteutettiin vasta vuosisata myöhemmin, kun kansalaisaloitteen mahdollisuus sisällytettiin perustuslakiin vuonna 2012.

Kansalaisaloite voi koskea voimassaolevan lainsäädännön muuttamista tai kokonaan uuden lain säätämistä. Aloiteoikeuden ulkopuolelle on jätetty kansainväliset sopimusvelvoitteet sekä valtion talousarvioasiat.

Kansalaisaloitetta tukevat allekirjoitukset kerätään joko paperimuodossa tai sähköisesti oikeusministeriön ylläpitämälle verkkosivulle. Aikaa on kuusi kuukautta. Aloitteen tekemiseen tarvitaan vireillepanija ja edustaja, joita eduskunnan on kuultava, jos vaadittava kannattajamäärä täyttyy.

Viiden vuoden aikana on tehty 543 kansalaisaloitetta. Näistä ainoastaan 16, eli 3 %, on päätynyt eduskunnan käsittelyyn. Vain yksi aloite on johtanut lainsäädännön muutokseen. Se koski tasa-arvoista avioliittolakia.

Toimiiko kansalaisaloite huonosti, jos vain yksi aloite on johtanut toivottuun uudistukseen? Näin ei ole, sillä lainsäädännön muutoksen lisäksi tavoitellaan myös yhteiskunnallista keskustelua, ja se on usein onnistuttu aikaansaamaan.

Kansalaisaloite on vakiintunut osaksi suomalaista demokratiaa. Yli kolmasosa äänioikeutetuista on allekirjoittanut yhden tai useamman kansalaisaloitteen. Se on paljon, kun kyselytutkimukset osoittavat että vain 8 % kansalaisista on koskaan osallistunut mielenosoituksiin tai 22 % on ottanut yhteyttä poliitikkoihin.

Silti kansalaisaloitetta vähätellään, erityisesti lainsäätäjien taholta. Kansalaisaloitteita ei eduskunnassa käsitellä samalla huolella kuin hallituksen esityksiä. Jatkovalmistelua ei tehdä eikä vakavasti haeta kompromisseja. Aloitteentekijöiden kuuleminen on pelkkä muodollisuus, pahimmillaan ”näytösoikeudenkäynti”.

Kansanedustajat myös valittavat, että kansalaisaloitteita tulee eduskunnan käsittelyyn liikaa. Väite on yllättävä. Keskimäärin 3 aloitetta vuodessa ei voi olla kohtuuton määrä. Vertailun vuoksi eduskunta saa käsittelyynsä hallituksen esityksiä 220-300 vuodessa ja kansanedustajienkin lakialoitteita jätetään 150-200.

Kansalaisaloitteiden tekemistä pitäisi helpottaa. Nyt vaadittava 50 000 allekirjoitusta on paljon, 1,2 % äänioikeutetuista. Yleensä Euroopan maissa ei vaadita näin suurta osuutta. Esimerkiksi EU:n kansalaisaloitteen miljoona allekirjoitusta on 0,3 % äänioikeutetuista ja useissa maissa on vieläkin alhaisempia osuuksia.

Itse asiassa kaikista Suomen kansalaisaloitteista vain 5 % on saanut yli 10 000 allekirjoitusta. Ne kaikki pitäisi ottaa tavalla tai toisella käsittelyyn. Yksi tapa voisi olla, että yli 10 000 allekirjoituksen aloite voisi johtaa kirjalliseen kysymykseen, johon hallituksen olisi pakko vastata. 

Vaadittava keräysaika, kuusi kuukautta, on lyhyt. Mielekkäämpää olisi sallia vuosi, jolloin kaikki aloitteet olisivat yhdenvertaisessa asemassa, eikä vuodenaika tai lomakaudet vaikuttaisi keräyksen onnistumiseen.

Oikeusministeriö voisi myös tukea kansalaisaloitteen laadintaa. Useimmiten aloitteentekijöiden vaikeutena on selkeän lainsäädäntötekstin muotoilu, mikä saattaa heikentää aloitteen uskottavuutta.

Vakavin ongelma kansalaisaloitteessa on median vaikutusvalta. Neljäs valtiomahti on aivan liian suuressa roolissa määräämässä aloitteiden onnistumista. Jos valtamedia nostaa aiheen esiin, allekirjoitusten keruu onnistuu, jos ei, niin vaikeneminen tappaa tärkeänkin yhteiskunnallisen teeman.

Viimeksi kellojen kesäaikaan siirtämisen lopettaminen keräsi hetkessä vaadittavan 50 000 allekirjoitusta, kun Helsingin Sanomat otti aiheen esiin. Käytännössä jokaisessa onnistuneessa kansalaisaloitteessa on piikki tai piikkejä, jotka aikaansaa televisioesiintyminen tai valtalehden huomio.

Medialla on kohtuuton valta vaikuttaa suoran demokratian toteutumiseen. Yksi keino vähentää valtamedian vaikutusta on alentaa kansalaisaloitteessa tarvittavien allekirjoitusten määrää.

Oikeusministeriö on käynnistänyt tärkeän työn. Sen tuloksena voidaan entisestään vahvistaa kansalaisten suoran vaikuttamisen mahdollisuuksia ja parantaa suomalaisen demokratian uskottavuutta.

Kimmo Kiljunen,

eläkeindeksiuudistusta koskeneen kansalaisaloitteen vireillepanija