24.2.

”Arvoisa puhemies. Tämä on musta hetki Euroopan historiassa. Todistamme avointa hyökkäystä täysivaltaista YK:n jäsenvaltiota vastaan.

Puhemies, paha ottaa nyt tilaa. Paljon, paljon ihmisiä kuolee. Minä olen sanaton. Vähemmillä sanoilla kysyy enemmän. Hiljaisuus on hengen kieltä.”

Eduskunnan täysistuntosali oli hetken täysin hiljaa. Olin saanut puheenvuoron eduskunnan kyselytunnilla vuosi sitten, mutta kukaan ministereistä ei vastannut. Jaoimme yhteisen tuskan vaikenemalla.

Vuosi on kulunut. Paha on ottanut tilaa. Paljon ihmisiä on kuollut. Keskellä Eurooppaa on käynnissä brutaali hyökkäyssota. Todistamme sotarikoksia. Yli 7 000 ukrainalaista siviiliä on kuollut. Lähes kymmenen miljoonaa on paennut kotiseuduiltaan, joista puolet on siirtynyt ulkomaille.

Presidentti Putin uhoaa Moskovassa Luzniki-stadionilla ”sotilaalliseen erityisoperaatioonsa” osallistuville sotilaille: ”Te sankarit taistelette historiallisilla rajoillamme kaikkein pyhimmän puolesta. Te puolustatte kotejamme ja isänmaatamme.” Putinilta jäi sanomatta, että sankarinsa pommittavat kiovalaisten koteja ja valtaavat ukrainalaisten isänmaata.

Sain tilaisuuden todistaa ukrainalaisten patrioottien tahtotilan. He eivät hyökkää vieraaseen maahan, vaan todella puolustavat kotejaan ja isänmaataan. Olin saanut kutsun osallistua Ukrainan parlamentin erityisistuntoon 24.2. Venäjän röyhkeän hyökkäyksen vuosipäivänä. Se on surun päivä Ukrainalle, Euroopalle ja koko maailmalle.

Puhuin ukrainalaisille parlamentaarikoille. Meillä suomalaisilla on poikkeuksellisen vahva solidaarisuuden tunne teitä ukrainalaisia kohtaan. Sen, minkä te koitte 24.2. viime vuonna, on meidän syvämuistissamme 30.11.1939. Samasta ilmansuunnasta kohtasimme samanlaisen brutaalin hyökkäyksen.

Me suomalaiset olimme yksin. Voitte olla varmat, että emme jätä teitä yksin. Emmekä ole jättäneet.

Totesin myös ukrainalisille kollegoilleni, että viime kädessä Putinin hallinto ei pelkää Naton laajentumista tai Ukrainan lännettymistä. Se mitä Putin pelkää on Ukrainan ja Valko-Venäjän demokratisoituminen. Tämä on suora uhka Venäjän kleptokraattisille valtarakenteille.

Te ukrainalaiset, että tänään taistele vain oman kansallisen olemassaolonne puolesta, vaan myös Venäjän kansan puolesta. Te taistelette venäläisten oikeudesta demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioon, sanoin radan jäsenille, ja he kiittivät puheenvuorosta.

 

Kimmo Kiljunen

kansanedustaja

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja

 

 

 

 

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu