Juha Tuomisen johdolla HUS:a uhkaavat kovat päätökset

 

HUS:n toimitusjohtajaksi valittu Juha Tuominen toteaa: ”Talous on HUS:ssa ykkösjuttu. Asiat eivät ole mukavia, mutta johtajalla pitää olla kanttia tehdä päätöksiä.” (SK 7.9.)

Näkemys on outo henkilöltä, joka pääsee kehittämään 1,6 miljoonan suomalaisen erikoissairaanhoitoa. Kuvittelisi olevan mukava edistää ihmisten terveyttä.

Ongelma tietysti on, jos ”talous on HUS:ssa ykkösjuttu”. Muilla palvelualoilla tämä on tarkoittanut palvelujen heikentämistä. Junat eivät pysähdy pienemmillä asemilla, postin kulku hidastuu ja pankkikonttoreita on yhä vähemmän.

Tuominen on ajanut terveyspalveluihin palveluseteleitä, valinnanvapautta ja kiihtyvää sähköistä asiointia. Tämä merkitsee ymmärrettävästi sekä henkilöstön että potilaiden kannalta ”ei-mukavia” päätöksiä.

Valinnanvapaus on julkisten terveyspalvelujen yksityistämistä, eli terveydenhuollosta tehdään bisnes. Palvelusetelit ovat tässä yksi keino.

Vanhusten hoivassa palvelusetelit tarkoittavat kalliimpia yksityisiä terveys- ja hoivapalveluja. Tätä tuetaan verorahoin.

Samalla vanhusten varat asteittain realisoidaan yksityisille terveysjäteille. Omaiset uhkaavat jäädä vaille perintöjä. Perinnönjako onkin järkevää tehdä ennen kuin vanhus palvelusetelillä jujutetaan yksityisen terveys- ja hoivajätin hoidettavaksi.

Sähköisen asioinnin kiihdyttäminen merkitsee ikäsyrjintää. Digipalveluihin siirtyminen merkitsee ikäihmisille samaa kuin pakottaisi vammaisia juoksemaan.

Uusmaalaisista yli 75-vuotiaista vain 20 % käyttää internettiä. Kolmasosalla yli 85-vuotisista ei ole kännykkää ja 90 %:lla ei ole tietokonetta. HUS:n alueella on yli 70 000 ihmistä vailla internet ja sähköpostiyhteyksiä.

Tuominen toteaa haastattelussaan, että ”ihminen pitää tulla kuulluksi”. Ehkä silloin HUS:n ykkösjuttuna tulisi olla ihmisen terveys ja hyvinvointi, eikä talous. Julkisessa terveydenhuollossa raha on väline, ei päämäärä.

 

Kimmo Kiljunen

Suomen Senioriliikkeen puheenjohtaja

 

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu