Kadunlakaisijana
Laistoin yövuoron. Pojat aloittivat jo kello kaksi yöllä ja aikovat painaa neljään iltapäivällä. Tulee paiskittua täysillä kolmas päivä peräjälkeen. Kovin on luminen talvi ja tekee tiukkaa, ylitöiksi menee. Katujen kunnossapitoporukka tekee tarmolla ja sitoutuneesti työtään. Kadut on aurattava, muuten koko yhteiskunta lamaantuu.
Epäkiitollista raatamista. Kukaan ei havaitse tehtyä työtä. Se näkyy ja kuuluu, jos työ on tekemättä. Pidämme itsestään selvänä, että kadut ja jalkakäytävät on aurattu, portaikot hiekoitettu, bussipysäkit ovat siisteinä ja roskapöntöt tyhjennetty.
Joku sen työn tekee. Minulle tarjoutui tilaisuus havainnoida kuka. Viikon työharjoittelu Vantaan kaupungin katujen kunnossapidossa opetti.
Helmi Miettinen katsoi touhuamistani ja nauroi. ”Nyt kansanedustaja tekee yhteiskunnan alimmaksi arvostettua työtä.” Avasin kolmioavaimella bussipysäkin tuupaten täynnä olevaa roskapönttöä. Imelä löyhkä nousi rikkoutuneesta likööripullosta, koiran kakkaa, tupakantumppeja ja muuta roinaa täynnä olevasta roskiksesta. Musta jätepussi oli rikkoutunut, joten roskat oli kaadettava isompaan jätesäkkiin. Asennettiin uusi roskapussi ja pöntön kansi kiinni.
Aura-auton jäljiltä pysäkin eteen kerääntynyt lumikinos oli puhdistettava ja koko alue kaavittava lumesta. Lopuksi hiekoitimme paikan. Helmin huoltoauton lavalla olivat hiekkakuorma ja lapiot. Sinne myös roskapussit nostimme. Tuli siistiä.
Katsoin Helmiä, jo iäkkäämpää kadunlakaisijaa silmiin. ”Olette väärässä. Tekemänne työ on yhtä arvokasta kuin mikä tahansa työ. Ilman katujen kunnossapitoa eläisimme siivottomassa kaupungissa, jossa liikkuminen olisi sietämätöntä.”
Helmi vastasi. ”Ette te kansanedustajat tunne tämän päivän työelämää. Olin työhaastattelussa. Minulle todettiin, ettei ole lainkaan meriittejä.”
Minäkin loukkaannuin. Kuinka on mahdollista, että ihminen, joka on yli kaksikymmentä vuotta uurastanut katujen kunnossapidossa, jolla on kuorma-auton ajokortti ja osaa käsitellä pientraktoreita, ei omaa meriittejä!
Palkassa sen näkee. 10-12 euroa tunti katuja siivotaan ja aurataan. Yötyöt tehdään 100 prosentin korotuksella, mutta ei 22 euroa tunti yövuorosta kovin kaksinen korvaus ole.
Tehtävänimikkeet nyt ainakin kohottavat itsetuntoa. Kun kerran siivoojat ovat laitoshuoltajia, sihteerit ovat johtajan assistentteja ja toimistotyöntekijät virastomestareita, niin kadunlakaisijakin on tänään kunnossapitoammattityöntekijä. Ainoa harmi, että palkassa upea titteli ei näy.
Uhkana on, että pian maksetaan vielä huonompaa palkkaa. Kaupunki on kilpailuttamassa ja ulkoistamassa katujen kunnossapitoa. Yksityinen tuottaja on kilpailukykyisempi heikommilla työehdoillaan. Pätkätyöläisten ja vuokratyövoiman uurastaessa myös työhön sitoutuminen ja työn laatu heikkenee.
Tätäkö halutaan? Tätä ainakin on ajan henki porvarien johtamassa Vantaan kaupungissa ja koko Suomessa.
Jälleen kerran viikon työharjoittelu opetti ja paljon. Ennen työrupeamaan ryhtymistä huokailin onko minulla tähän aikaa. Jälleen kerran totesin kuinka erinomaisen kokemuksen sain. Ensi vuonna taas uudestaan.
”ei 22 euroa tunti yövuorosta kovin kaksinen korvaus ole.”
Ei ehkä kansanedustaja Kiljusen maailmassa, mutta markan aikoina tuo tarkoittaa 130 mk tuntipalkkaa. Kyllä se minusta tänä päivänäkin on hyvä tuntipalkka.
”Jälleen kerran viikon työharjoittelu opetti ja paljon.”
Valitettavasti kirjoituksesi paljasti juuri muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Muistaakseni Kimmo Kiljunen totesi eurovaalien alla jotakuinkin näin:
”Meillä on Euroopassa tällä hetkellä 8 miljoonaa laitonta siirtolaista. Kahdeksan miljoonaa ihmistä elää normaalin sosiaaliturvan, työlainsäädännön ulkopuolella lainsuojattomina näissä yhteiskunnissa. Kun tätä sadan vuoden päästä katsotaan, niin sitä ihmetellään tätä nykyistä tilannetta maailmassa, vähän niinkuin orjakauppaa mietitään: kuinka on mahdollista, että linnut lentävät rajojen ylitse, mutta ihmiset tulevat lainsuojattomiksi ylittäessään rajan? Ja tämä on kysymys, jonka esitän jokaiselle.”
Eikö samalla logiikalla voitaisi odotella kevätauringon sulattavan lumen ja sateen huuhtovan kadut puhtaiksi. Sadan vuoden kuluttua varmaankin ihmetellään harjaa ja lapiota, että mitä nämä oikein ovat.
Ilmoita asiaton viesti
Mihinkä tämä tekstiin tökerösti kätketty mainos liittyy?
Saat syödä kaiken kuivalihani, ahmia riekkoni ja kieltää
minulta Café de Brute’n, Kimmo hyvä – kunhan et vain
enää kirjoita yllä olevan kaltaista itsekehuskelua.
helmikuisessa pakkasaaamussa Harmaasusi™
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen ihminen on laulun arvoinen, ja kaikki työ on yhtä arvokasta. Lisäksi jokaiselle kuuluu arvokas elämä ja jokaiselle kuuluu oikeus työhön.
Tarvitaan lumenluontia, katuharjaa ja raivaajia. Tilaa uudelle!
PS Lehdenjakajan, siivoojan ja tiskaajan työ on tärkeää. Miksi tämä ei tosiaankaan näy palkkapussissa?
Ilmoita asiaton viesti
Voi miten herttaista, eduskunnan vanhin lapsinero oli jälleen kerran oikeissa töissä. No ei tietenkään ihan oikeissa töissä mutta harjoittelemassa, tai ainakin katselemassa työtä kuitenkin. Ensimmäinen kokemus tästä ns. oikeasta työstä oli ilmeisesti se yhtä tarkasti raportoitu päiväkotikeikka jossa kimmo sai hämmästellä sitä kun tädit pukevat ja riisuvat lapsosia eivätkä saa lähteä pois töistä silloin kun huvittaa, ja ihan tosi aamulla sinne pitää mennäkin, silloin kun kimmo vielä kääntää kylkeä ja pieraisee vällyjen alla. Palkkakin on alle 10 keuroa kuukaudessa: siis sitä paskahommaa ihtiään.
Kuinkahan paljon työtä se kimmo 58 vuotta ehtii vielä näkemäänkään?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus! Paljon pohdiskelemisen arvoista! Kaikkien työtä on arvostettava. Palkka-erot on kanssa oltava jotenkin kohtuullisia.
Ilmoita asiaton viesti