Kadunlakaisijana

Laistoin yövuoron. Pojat aloittivat jo kello kaksi yöllä ja aikovat painaa neljään iltapäivällä. Tulee paiskittua täysillä kolmas päivä peräjälkeen. Kovin on luminen talvi ja tekee tiukkaa, ylitöiksi menee. Katujen kunnossapitoporukka tekee tarmolla ja sitoutuneesti työtään. Kadut on aurattava, muuten koko yhteiskunta lamaantuu.

Epäkiitollista raatamista. Kukaan ei havaitse tehtyä työtä. Se näkyy ja kuuluu, jos työ on tekemättä. Pidämme itsestään selvänä, että kadut ja jalkakäytävät on aurattu, portaikot hiekoitettu, bussipysäkit ovat siisteinä ja roskapöntöt tyhjennetty.

Joku sen työn tekee. Minulle tarjoutui tilaisuus havainnoida kuka. Viikon työharjoittelu Vantaan kaupungin katujen kunnossapidossa opetti.

Helmi Miettinen katsoi touhuamistani ja nauroi. ”Nyt kansanedustaja tekee yhteiskunnan alimmaksi arvostettua työtä.” Avasin kolmioavaimella bussipysäkin tuupaten täynnä olevaa roskapönttöä. Imelä löyhkä nousi rikkoutuneesta likööripullosta, koiran kakkaa, tupakantumppeja ja muuta roinaa täynnä olevasta roskiksesta. Musta jätepussi oli rikkoutunut, joten roskat oli kaadettava isompaan jätesäkkiin. Asennettiin uusi roskapussi ja pöntön kansi kiinni.

Aura-auton jäljiltä pysäkin eteen kerääntynyt lumikinos oli puhdistettava ja koko alue kaavittava lumesta. Lopuksi hiekoitimme paikan. Helmin huoltoauton lavalla olivat hiekkakuorma ja lapiot. Sinne myös roskapussit nostimme. Tuli siistiä.

Katsoin Helmiä, jo iäkkäämpää kadunlakaisijaa silmiin. ”Olette väärässä. Tekemänne työ on yhtä arvokasta kuin mikä tahansa työ. Ilman katujen kunnossapitoa eläisimme siivottomassa kaupungissa, jossa liikkuminen olisi sietämätöntä.”

Helmi vastasi. ”Ette te kansanedustajat tunne tämän päivän työelämää. Olin työhaastattelussa. Minulle todettiin, ettei ole lainkaan meriittejä.”

Minäkin loukkaannuin. Kuinka on mahdollista, että ihminen, joka on yli kaksikymmentä vuotta uurastanut katujen kunnossapidossa, jolla on kuorma-auton ajokortti ja osaa käsitellä pientraktoreita, ei omaa meriittejä!

Palkassa sen näkee. 10-12 euroa tunti katuja siivotaan ja aurataan. Yötyöt tehdään 100 prosentin korotuksella, mutta ei 22 euroa tunti yövuorosta kovin kaksinen korvaus ole.

Tehtävänimikkeet nyt ainakin kohottavat itsetuntoa. Kun kerran siivoojat ovat laitoshuoltajia, sihteerit ovat johtajan assistentteja ja toimistotyöntekijät virastomestareita, niin kadunlakaisijakin on tänään kunnossapitoammattityöntekijä. Ainoa harmi, että palkassa upea titteli ei näy.

Uhkana on, että pian maksetaan vielä huonompaa palkkaa. Kaupunki on kilpailuttamassa ja ulkoistamassa katujen kunnossapitoa. Yksityinen tuottaja on kilpailukykyisempi heikommilla työehdoillaan. Pätkätyöläisten ja vuokratyövoiman uurastaessa myös työhön sitoutuminen ja työn laatu heikkenee.

Tätäkö halutaan? Tätä ainakin on ajan henki porvarien johtamassa Vantaan kaupungissa ja koko Suomessa.

Jälleen kerran viikon työharjoittelu opetti ja paljon. Ennen työrupeamaan ryhtymistä huokailin onko minulla tähän aikaa. Jälleen kerran totesin kuinka erinomaisen kokemuksen sain. Ensi vuonna taas uudestaan.