Käännetään selkä maailmalle

Bhutan on erikoinen maa. Eristäytynyt ulkomaailmasta ja haluaa säilyttää poliittisen ja kulttuurisen koskemattomuutensa. Vain kaksi lentokonetta saa laskeutua Paron kansainväliselle lentokentälle, maan oman lentoyhtiön koneet. Kenttä on vuoristosolassa ja nousut ja laskut on tehtävä käsiohjauksella jyrkin kaarroksin. Vain tottuneet huippuammattilaiset tästä suoriutuvat. Mutta on toinenkin syy, miksi ulkomaisten lentokoneiden ei sallita laskeutua Bhutaniin. Vierailijoita halutaan hallitusti.
Bhutan on suljettu yhteiskunta. Se vaalii buddhalaista henkisyyttään ja ainutlaatuista kulttuuriaan. Vuonna 1999 sallittiin televisio. Internetyhteydet avattiin vasta hiljan ja kännykät eivät vieläkään toimi ulkomaailmaan. Vuodesta 2005 tupakkatuotteiden myynti on kielletty ja julkisilla paikoilla ei saa tupakoida. Vuosittain sallitaan vain 25 000 turistin vierailu ja heidän ohjelmaa ja liikkumista kontrolloidaan. Bhutania luonnehtii hiljainen kiirehtiminen. Koko maa on kuin luostari.
Yksinvaltainen monarkia on asteittain muuntumassa demokratiaksi. Vuonna 2008 pidettiin Bhutanin ensimmäiset parlamenttivaalit. Ylhäältä ohjattua demokratisoitumista, sillä kuningashuone varmisti, että syntynyt puoluejako on lojaali maan valtarakenteelle ja kulttuurille.
Bhutanin eteläosissa oli 1990-luvun alussa liikehdintää paikallisen nepaliväestön protestoidessa, mikä johti maastakarkoituksiin ja pakolaisongelmaan naapurimaissa Intiassa ja Nepalissa. Sitä kansainvälinen yhteisö on ollut ratkomassa. Myös Suomi omalta pieneltä osaltaan.
”Viha ei lopu vihaan, vaan hellyyteen ja anteeksiantoon.” Syvä ohje oli kirjattuna alakoulun ulkoseinään. Bhutanin lukutaitoaste on 66 prosenttia, mutta tänä päivänä kaikki lapset pääsevät maksuttomaan kouluun. Myös terveyspalvelut ovat maksuttomia ja kaikille tarjolla. Käynti vaatimattomassa, mutta toimivassa terveyskeskuksessa havahdutti tajuamaan että pohjoismainen hyvinvointimalli toimii köyhässä kehitysmaassakin.
Erikoisinta Bajothangin terveysasemalla oli modernin terveydenhuollon rinnalla tarjottava Indigenous Health Service, luonnonlääketiede. Samalla paikassa oli asiakkaiden valittavana kaksi erilaista hoitomuotoa ja lääkitystä. Kovin oli ennakkoluulotonta.
Ennakkoluuloton oli myös pääministeri Jigmi Y Thinley. Peräti puolentoista tunnin keskustelu kehitysindikaattoreista ja luonnon asettamista ehdoista valaisi. Ihmisen ekologinen jalanjälki on luonnon kantokyvyn kannalta yhä raskaampi. Jos vuonna 1960 ihminen kulutti luonnonresursseja ja kuormitti ympäristöä noin puolet luonnon uusiutumiskyvystä, niin 1980-luvun puolivälissä saavutettiin kriittinen tasapaino ja vuonna 2005 kysyntä ylittää tarjonnan 30 %:lla. Syömme siis tulevien sukupolvien elämisen edellytyksiä.
Ihmisten hyvinvoinnin tasaaminen ja perustarpeiden tyydyttäminen on paras keino pienentää ihmisen rasitusta planeetan ekosysteemille. Bhutanissa on kehitetty erikoinen onnellisuuskansantuoteindeksi, jolla halutaan täydentää ja korvata kansantuote per capita ja talouskasvu yhteiskuntakehitystä ohjaavana tavoitteena. Keinosta, talouskasvusta ei tehdä itseisarvoista päämäärää.
Oli upeata, että minulle järjestyi kutsu Bhutaniin. Saan kiittää maatalousministeri Pema Gyamtshoa. Minulla oli samalla matkalla tilaisuus vierailla myös toisessa, maailmalle selkänsä kääntävässä maassa Myanmarissa, entisessä Burmassa. Vuodesta 1962 ovat sotilaat hallinneet maata. EU ja Yhdysvallat ovat asettaneet sen taloussaartoon. Vuonna 1990 yritettiin asteittaista demokratisoitumista, mutta yllättäen Nobel-palkitun Aung San Suu Kyin johtama oppositiopuolue NLD voitti vaalit ylivoimaisesti. Seurasi kansannousu, joka väkivalloin kukistettiin.
Nyt maassa puuhataan uusia vaaleja ensi syksyksi. Tapasin NLD:n johtoa ja he kertoivat boikotoivansa sotilaiden suunnittelemia näytösvaaleja. Mutta jääkö oppositiolle muuta mahdollisuutta kuin protestoida ulkomailla? Tapasin entisen pääministerin tyttären Than Thon Nun, joka johtaa Demokraattipuoluetta maan sisällä. He aikovat osallistua vaaleihin ja haastaa edes pieneltä osin sotilasvaltaa. Tiedustelivat kansainvälisen vaalitarkkailun mahdollisuutta, mitä myös EU:n suurlähettilään David Lipmanin kanssa pohdimme Bangkokissa.
Pitkälle ei päästä, jos maailmalle kääntää selkänsä. Ihmisten liikkumisvapaus on perusihmisoikeus ja maailman pienentyessä myös Suomeen tulee yhä enemmän ulkomaalaistaustaisia. Luonnollisesti täällä noudatetaan maan lakeja ja on autettava maahanmuuttajia oppimaan suomen kieli. Sitä tarkoittaa maassa maan tavalla. Se tarkoittaa myös, että noudatetaan suomalaisia työehtoja ja palkkoja. Ei voida hyväksyä heikoilla olevien maahanmuuttajien hyväksikäyttöä.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu