Kreikka opettaa

Tikkurilan torilla on helppo yhtyä kansalaisiin Suomen hallituksen törkeydestä lopettaa Heinolan reumasairaala, koska ei ole 2 miljoonaa euroa. Sen sijaan 1 600 miljoonaa euroa löytyy tuosta vain Kreikan pelastamiseen.
On helppoa todeta kreikkalaisten eläneen yli varojen ja kaiken lisäksi pimittäneen muilta EU-mailta todellisen tilanteensa.
Vanha sanonta ylivelkaantuneista on: kun lainaat pankkiiriltasi miljoonan, olet pulassa; kun lainaat miljardin, pankki on pulassa.
Löysässä lainoitustoiminnassa on aina kaksi osapuolta. Nyt tilille on pantu vain lainanottaja eli Kreikka ja sielläkin tavalliset ihmiset.
Missä on rahoittajien vastuu? Ne ovat saaneet suuria voittoja Kreikan ja muiden ongelmamaiden luotottamisesta.
Missä on lainaajien luotettavuutta arvioivien vastuu ja ammattitaito? Vasta, kun kaikkien nähtävillä ovat Kreikan vaikeudet, luottoluokittajat heräävät.
Mikä on pikavoittoja keräävien sijoitusrahastojen ja hedge fundien vastuu, niiden lyödessä vetoa ja spekuloidessa valtioiden velkakirjoilla ja EU:n rahoituspaketin onnistumisella.
Häntä heiluttaa koiraa. Markkinavoimat ja sen finanssikeinottelijat pyörittävät valtioita – ja lopulta kaikki kaadetaan veronmaksajille. Voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot sosialisoitu. Tätä on raaka finanssikapitalismi.
Mitä pitäisi tehdä?
Pakko meidän on osallistua EU:n rahamarkkinoiden vakauttamiseen muiden euromaiden ohella. Sillä on suuri vaikutus myös Suomen talouteen ja työllisyyteen. Kreikalle lainattava 1,6 miljardia saadaan takaisin. Ei maailmanhistoria tunne käsitettä ”suvereenin valtion konkurssi”. Yritykset voivat joutua selvitystilaan ja kaatua, mutta valtio ei kaadu – kansa jää. Ja kansa viime kädessä maksaa.
Mutta ei Suomen pidä lainoittaa ongelmamaita millä ehdoilla hyvänsä. Ei ainoa ehto voi olla vyönkiristys, joka supistaa rajusti julkista taloutta ja yksityistää. Ei kreikkalaisia voida puristaa hengiltä. Kreikalta on vaadittava valtion tulojen lisäämistä pääomia verottamalla ja harmaata taloutta kitkemällä.  
Myös löysät rahoittajat on pantava maksamaan ja kantamaan riskinsä. Ei suomalaisten veronmaksajien tehtävä ole tukea eurooppalaisia pankkeja ja finanssispekulantteja. Rahoitusjärjestelmän avoimuutta on lisättävä, salaisista pankkitileistä ja veroparatiiseista on päästävä eroon.
Ennen kaikkea rahoitusala on pantava maksamaan, ei vain kriisistä aiheutuneita kustannuksia, vaan myös yhteiskuntien ylläpitoa. Miksi löysin raha ei osallistu samalla tavoin yhteisiin talkoisiin kuin me muut?
Sosialidemokraatit ovat kautta Euroopan vaatineet rahamarkkinaveroa, jossa arvopapereilla, johdannaisilla ja valtion obligaatioilla käytävälle kaupalle asetettaissiin liikevaihtovero, kuten kaikessa muussa kaupankäynnissä. Se kattaisi julkisia menoja, loisi valvontaa, ehkäisisi spekulaatioita, olisi helppo kerätä ja olisi oikeudenmukainen.
Jos Suomessa olisi käytössä Lontoon pörssin 0,5 %:n leimavero, niin Helsingin pörssin 300 miljardin euron liikevaito tuottaisi 1,5 miljardia euroa verotuloja. Ei tarvitsisi mennä muiden veronmaksajien kukkarolle keräämään Kreikalle annettavaa tukea. Vihdoinkin rahoitusala itse maksaisi.