Kuusi miestä ja sika

Matkalukemisekseni sain venäläisen bisneslehden RBC-Daily’n. Vastaa Kauppalehteä Suomessa. Yksi talouselämän julkaisu muiden joukossa, mutta matkaväsyneenä en jaksanut lukea juttuja, vaan selailin kuvia.
Etusivulla oli iso kuva Moskovan pörssistä. Tekee sielläkin tiukkaa. Kakkossivulla oli iso kuva Euroopan keskuspankin pääjohtajasta Jean Claude Trichestä sekä käppyrä valuuttojen kurssikehityksestä ja joku keskiaikainen kivilinna. Seuraavalla sivulla oli luotijuna ja parin venäläisen liikemiehen kuva.
Seuraava aukeama ja taas näkyvillä oli keski-ikäisten, varmaotteisten liituraitaisten miesten kuvia. Ja seuraava aukeama ja edelleen vain miesten naamoja. Alkoi tympiä. Kuusi miehen kasvoa – ja alakulmassa iso sika. Sianlihan tarjonnassa on Venäjällä ongelmia.
Mistä lehden kuvagalleria kertoo? Talouselämän johto on miesten käsissä. Pakeneeko valta naisia?  
Sitä mukaa, kun poliittinen valta on menettänyt suhteellista asemaansa taloudelle, politiikka on alkanut naisistua. Kun päätetään rahasta, on se miesten maailmaa. Finanssikriisistä me kaikki joudumme tilille, mutta spekulantit ja muut rahalla pelaavat ovat kauttaaltaan miehiä.
Entä arvostus? Sosiaalipolitiikkaa pidetään vähempiarvoisempana kuin talouspolitiikkaa. Koulutuspolitiikka on toissijaista verrattuna turvallisuuspolitiikkaan. Ei ole epäselvyyttä, millä politiikan lohkoilla miehet viihtyvät?
Arvostus näkyy myös palkkauksessa. Miksi ihmisten hoivaaminen ja huoltaminen katsotaan vähemmän palkitsevaksi kuin koneiden kanssa touhuaminen. Miksi naisvaltaisten alojen arvostus ja palkkaus ovat kehnompaa? Nolottaa miehenä.
On jo kulunut klisee todeta naisten euron olevan kahdeksankymmentä senttiä. Ongelma on kuitenkin ilmeinen. Samasta työstä maksetaan sama palkka, mutta toimialojen väliset palkkaerot kertovat sukupuolten välisestä eriarvoisuudesta.
Tätä ongelmaa ei lievennä toinen kulunut klisee, että miehen vuosi on yksitoista kuukautta, eli miehet elävät keskimäärin lyhyemmän elämän. Yksi paha ei tee toista pahaa hyväksi.
Edustavatko naisalat tämän päivän proletariaattia? Ainakin ammattiyhdistyskentällä on tapahtumassa voimakas rakennemuutos.
Miesvaltaiset liitot kuten metalli- ja paperiliitto olivat aiemmin tiennäyttäjiä ja vahvimpia toimijoita työehtosopimuksia laadittaessa. Mutta ne eivät enää ole suurimpia ja kauneimpia, eivätkä välttämättä edes vaikutusvaltaisimpia.
Teollisuusyhteiskunnan muuntuessa palveluyhteiskunnaksi ovat naisvaltaiset JHL, PAM ja Tehy tulleet suurimmiksi liitoiksi. Ne ovat myös naisten johtamia ja olleet valmiimpia tiukkoihinkin otteisiin työehdoista sovittaessa.
Muutos on tärkeä koko ammattiyhdistysliikkeen kannalta. Sen soisi näkyvän myös poliittisessa päätöksenteossa, sillä julkiset alat, jos mitkä ovat selkeimmin poliittisessa ohjauksessa.
Yhteiskunnan kehitystasoa mitataan ennen kaikkea siinä kuinka pidämme huolta heikoimmista. Se ei ole vain naisten asia – vaikka bisneslehtiä lukemalla saattaa kieroutuneen kuvan saadakin.