Idealistisia maailmanparantajia

Sain tekstiviestin: ”Tänään ulkoasiainvaliokunnassa budjettilausunto. Olisin kehitysyhteistyön osalta tiukkana. Pitäisi selvästi todeta, ettei 0,51 % eikä näin ollen myöskään 0,7 % ole toteutumassa. Pitäisi esittää lisärahaa vuoden 2008 budjettiin. t. Eero.”

Eero Heinäluoman viesti oli selvä. Tarttis tehdä jotakin. Ja me tehtiin.

Hallitus on luvannut nostaa EU:n päätösten mukaisesti kehitysavun 0,51 prosenttiin kansantuotteesta vuonna 2010 ja 0,7 prosenttiin vuonna 2015. Suomen talouden kasvu on kuitenkin ollut selvästi ennakoitua vahvempaa, joten esitetyillä määrärahoilla asetettua suhteellista tavoitetta ei saavuteta. Siksi määrärahojen nostoon on painetta jo heti ensi vuonna.

Ulkoasiainvaliokunnassa henki on sellainen, että YK:n ja EU:n tasolla tehdyt kehitysyhteistyösitoumukset pitäisi vihdoin täyttää myös Suomessa. Ei ollut vaikeaa esittää valiokunnan budjettilausuntoon 26 miljoonan euron lisäpanostusta vuodelle 2008. Näin varmistetaan että ensi vuonna avun BKT-osuus olisi 0,45 prosenttia. Pertti Salolaisen johdolla koko valiokunta yhtyi tähän kantaan.

Saa nähdä vesittyykö esityksemme valtiovarainvaliokunnassa. Onko valtiovarainministeri Jyrki Katainen valmis täyttämään kansainväliset sitoumuksemme vai syyttääkö hän taas kerran meitä idealisteja maailmanparantamisesta?

Oli hyvä nykäistä kehitysyhteistyöministeri Paavo Väyrystä hihasta kiiruhtaessamme eduskunnan yhdystunnelissa. Annoimme koko ulkoasiainvaliokunnan voimin tukea ministerille. Hän ilahtui. Vähemmän tyytyväinen hän sen sijaan oli Hesarissa olleeseen lausuntooni, jossa arvostelin hänen tekemäänsä uutta kehityspoliittista linjausta.

Väyrynen on palauttamassa Suomen kehitysyhteistyön 1970- ja 1980-luvuille. Apua ollaan kaupallistamassa. Suomalaisen vientiteollisuuden intresseille annetaan tilaa. Budjettituesta ollaan siirtymässä projektiapuun. Globaaliköyhyys ei olisikaan ratkaistavien ongelmien joukossa päällimmäisenä. Siksi hätähuuto!

Väyrynen piiloutuu luonnontalouden taakse. Hän vetoaa Rio de Janeirossa 1990-luvun alussa hyväksyttyyn kestävän kehityksen tavoitteeseen. Ympäristö, kehitysmaiden metsät ja ilmastomuutos on otettava ykkösaiheiksi.

Kukaan ei kiistä ympäristöongelmien keskeisyyttä. Mutta kehitysmaissa köyhyys on suurin ympäristöuhka. Eroosio leviää alkeellisten viljelymenetelmien, polttopuunkäytön ja haavoittuvimmille alueille rakennettujen slummien vuoksi. Ratkaistaessa köyhyyden ongelma luodaan myös edellytykset tasapainoiselle ekologiselle kehitykselle.

Sitä paitsi Rion hengessä kestävän kehityksen käsite korostaa nimenomaan sosiaalista kehitystä. Määritelmä on selvä: kestävässä kehityksessä on kyse ihmisten perustarpeiden tyydyttämisestä siten, että myös tulevat sukupolvet voivat tyydyttää vastaavat perustarpeet. Luonnontalous luo reunaehdot inhimillisten tarpeiden tyydyttämiselle.

Georgian presidentti Mihail Saakashvili kävi kääntymässä. Vieraili eduskunnassakin. Sauli Niinistö otti vastaan. Meitä oli eduskuntaryhmien edustajia keskusteluissa mukana.

Niinistö esitteli minut Saakashvilille parantumattomana idealistina, jonka ideat eivät aina ota tulta. Heitin takaisin. Tunsin Saakashvilin ETYJ:n parlamentaarisesta yleiskokouksesta ennen hänen presidenttiyttään. Oli hyvä todeta Georgiassakin kovin monen olleen idealisteja – ja toteuttaneen haaveensa niin maan itsenäisyydestä kuin noususta maansa johtoon.

Kuinka Bernard Shaw sen aikoinaan muotoili. On idealisteja ja realisteja. Edelliset luulevat, että maailma voidaan muuttaa. Realistit tietävät, ettei se ole mahdollista. Idealistit eivät usko, ovat jääräpäitä ja muuttavat maailman.

Siinä sitä ollaan Mihail Saakashvilin kanssa hyvässä seurassa.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu