Mullahien maa

Hirvittävä tungos. Kiihkeinä, silmät palaen miehet kurottautuvat eteenpäin. Tuupitaan ja tönitään. Jotkut, onnellisimmat ovat onnistuneet tarrautumaan hautakammion reunakaltereihin. Pitävät siitä kiinni kuin uppoavan laivan viimeisestä parrusta. Pikkupoikaa työnnetään möyryävän miesjoukon päiden ylitse kohti marmorista hautaluolaa. Iskee pakokauhu. Olemme kaikkein pyhimmässä, mutta käyttäydymme kuin eläimet.

Imaami Rezan, profeetta Muhammedin kahdeksannen lapsenlapsen haudan äärellä voi toivoa terveyttä ja ihmeparantumista. Tämä raivoisa miesjoukko toivoo. Hautakammion toisella puolella on yhtä kiihkeä naislauma. Heidät on ohjattu Mashadin moskeijan ytimeen naisten sisäänkäynnin kautta. Moskeija on islamilaisen maailman neljänneksi pyhin. Mikä kristallin ja kullan loisto ja valtavat mittasuhteet.

Vuonna 1994 Imaami Rezan hautakammiossa räjähti pommi. Kaksikymmentäkahdeksan ihmistä kuoli ja useita satoja haavoittui. Veriteon takana oli Mujaheddin-e Khalg, MKO. Iskettiin julmasti entisiä liittolaisia vastaan. MKO on iranilaisten pakolaisten järjestö, joka vastustaa islamilaista tasavaltaa Iranissa.

Vuoden 1978 vallankumous kukisti shaahi Mohammed Reza Pahlavin seurapiiripalstoilta tutun monarkian. Kansannousussa vasemmistoradikaalit mujaheddit olivat vielä islamilaisen papiston, mullahien liittolaisia. Vallankumous kuitenkin söi lapsensa. Valtataistelun tuloksena Iran siirtyi vuosisatoja taaksepäin muuttuen fundamentaali-islamilaiseksi teokratiaksi.

Naapurimaan Irakin johtaja Saddam Hussein käytti Iranin sekavaa tilannetta hyväksi ja vyörytti joukkonsa rajojen yli vuonna 1980. Alkoi yli kahdeksan vuotta kestänyt laajamittainen sota, joka vaati yli miljoona kuolonuhria. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat vahvasti Saddam Husseinin takana. Niin myös iranilaiset mujaheddit operoivat Irakista käsin Iranin pappisvaltaa vastaan. Heistä tuli leimallisesti maanpettureita.

Tänä päivänä Euroopan parlamentissa kampanjoidaan, jotta mujaheddien MKO-järjestö saataisiin pois EU:n terroristijärjestöjen listalta. Suomalaisista mepeistä erityisesti Piia-Noora Kauppi on omistautunut asialle. Imaami Rezan hautakammiossa tungeksivan ihmisjoukon keskellä saatoin vain pakokauhuisesti eläytyä vuoden 1994 julmaan terroritekoon. En ole varma vilpittömyydestä, jolla MKO-järjestön mainetta tänään yritetään puhdistaa. Ettei vain vihollisesi vihollinen ole muuttunut ystäväksi.

Yhdysvallat on julistanut Iranin päävihollisekseen numero yksi. George W. Bush puhuu jopa kolmannen maailmansodan mahdollisuudesta, jollei Iran luovu ydinvoimaohjelmastaan. Ranskan uusi ulkoministeri Bernard Kouchner uhoaa, että Iranin valittavana on joko pommista luopuminen tai pommitukset.

On aikoihin eletty! Vakavasti otettaviin läntisiin johtajiin on tarttunut sotaretoriikka. Astetta julkeampaa on uhoilu Iranissa. Jos maahan hyökätään, niin välittömästi isketään yhdellätoistatuhannella ohjuksella vihollisen kohteisiin eri puolilla maailmaa.

Ja tällaiseen maahan poikani Veikko on joutunut Suomen suurlähetystöön töihin. Siellä Teheranin taivaan alla varttuvat lapsenlapseni Lumi ja Vera. Vaarin sydäntä kouristaa. Oli kuitenkin suuri ilo kohdata ja nähdä, kuinka mukautuvaisia pienet lapset ovat. Maailmahan on heille niin turvallinen. Aikuisiin voi luottaa.

Teheranin katukuva on sekava. Liikenteessä ainoa pelisääntö on, ettei toisiin saa törmätä. Muuten ajetaan miten sattuu. Jalankulkijoille ei ole suojateitä eikä liikennevaloja. Pelottaa katsoa autojen, mopojen ja ihmisten epätoivoista puikkelehtimista.

Neljä kertaa päivässä minareettien torneista kuuluu kaikkialle läpitunkeva ulina. Rukoushetken kutsu. Miehet ja naiset on erotettu toisistaan. Ei käydä samoja kouluja ja yliopistoja. Lentokentälle sisäänkäyntikin on naisille ja miehille erikseen, kuin aikoinaan apartheidin aikaan Etelä-Afrikassa pidettäessä mustat ja valkoiset erillään. Naiskauneutta ei näy. Naiset on piilotettu miesten katseilta mustiin kaapuihin ja huiveihin. Läntistä musiikkia ei saa kuunnella. Tanssi ja alkoholi on kielletty.

Internetissä kohtaa tuon tuostakin huutomerkin ja tekstin: Access to this site is Denied. Kohteliaasti kuitenkin kehotetaan: If you think this site is incorrectly blocked please press the Submit button. Kuka hullu alkaisi viranomaissensuurin perään kysellä?!

Kävin parlamentissa. Tapasin Iranin parlamentin Majlisin Suomi-ryhmän puheenjohtajan Gholam Haddad Adelin. Hänen johtamansa valtuuskunta oli vuosi sitten vierailulla Suomessa. Muistan isännöimäni päivällisen, joka oli sävyltään poikkeuksellisen jäykkä.

Nyt kotimaassaan Gholam Adel puhui vapautuneemmin. Kommentoi hankalampiakin kysymyksiä. On maailmassa ainakin vielä yksi paikka, jossa kansanedustajat virallisesti kohdatessaan joutuvat käsittelemään julkisesti kivittämällä täytäntöön pantavia kuolemantuomioita.

Siirtyminen vuorten yli naapurimaahan Turkmenistaniin tuntui kuin olisi tullut takaisin sivilisaatioon.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu