Kiina – kansan demokraattinen diktatuuri
Vaihtoehtoina oli ottaa kuljetushissi tai nousta jalan syvältä maan alta. Olimme 73 metrin syvyydessä. Merkillisessä tunnelissa Panmunjomissa.
Tunneli oli 1,5 kilometriä pitkä ja kulki maailman tarkimmin vartioidun rajan alitse. Opas osoitti, kuinka poranreiät oli porattu pohjoisesta etelään. Tunnelin olivat rakentaneet ne. Pohjoiskorealaiset kommunistit. Kavalana juonena oli hyökätä rajavyöhykkeen alitse Etelä-Koreaan. Erikoinen oli turistinähtävyys. Mutta vähintään yhtä idioottimainen oli tunnelin rakennussuunnitelma.
Nyt täältä alhaalta oli noustava takaisin maan pinnalle. Sitä en ihmetellyt, että edustajakollegat Leena Rauhala ja Sanna Lauslahti halusivat reippailla. He lähtivät kapuamaan kapeaa tunnelikäytävää ylös. Mutta että emeritusprofessori Martti Tiuri kirmaisi heidän peräänsä. Jäin hölmistyneenä toljottamaan.
Ex-kansanedustaja Tiuri oli jo vaalikaudella 1999–2003 eduskunnan ikäpresidentti. Nyt hän on kunnioitettavat 82 vuotta. Siitä vain, ei hän meistä nuoremmista jäänyt missään jälkeen Kiinan ja Etelä-Korean matkallamme. Päinvastoin. Hän oli joukon innokkain kuvaaja. Matkan yksityiskohdat tallentuivat videolle.
– Innovoidaan ja tehdään eduskunnalle audiovisuaalinen matkaraportti, ehdotti Lauslahti.
Vedin Tutkaksen valtuuskuntaa. Tutkas, jonka puheenjohtajaksi minut keväällä valittiin, on kansanedustajien ja tiedemaailman yhteinen seura. Kohtaamispaikka, jossa me poliitikot voimme ottaa esille polttavia kysymyksiä ja saada vastauksia Suomen johtavilta tutkijoilta ja tiedemiehiltä. Tänä syksynä olemme jo järjestäneet seminaarit huippuyliopistosta, nanoteknologiasta ja ilmastomuutoksesta.
Nyt olimme kaukana idässä Aasian talousihmettä ihastelemassa. Neljästä ”tiikeristä” – Etelä-Korea, Taiwan, Hongkong ja Singapore – se alkoi. Tänään on idän ja koko maailman jättiläisen Kiinan vuoro. Kiina on veturina maailmantalouden kasvulle. ”Kiina-hysteria” on iskenyt suomalaiseenkin yrityselämään. Sinne on päästävä hinnalla millä hyvänsä!
Sanghai on epäilemättä Kiinan talousihmeen ydinalue. Vuosikymmenessä uudelleenrakennettu 20 miljoonan asukkaan kaupunki. Mittasuhteet pyörryttävät. Valtavat toimistopilvenpiirtäjät, leveät bulevardit ja ihmishyörinä. Moderni Sanghai kopioi Pohjois-Amerikan suurkaupunkeja. Samanlainen mahtipontinen arkkitehtuuri.
Kiina on edelleen perustuslakiinsa kirjatusti ”kansan demokraattinen diktatuuri” – mitä tuo sitten tarkoittaakaan? Ainakin se oikeuttaa kommunistisen puolueen yksinvallan. Mutta sen talousjärjestelmää ei enää perustuslaissa määritellä ”suunnitelmataloudeksi”, vaan ”sosialistiseksi markkinataloudeksi” – mitä tuokaan sitten tarkoittaa? Kokoomus puhui aikoinaan tavoittelevansa sosiaalista markkinataloutta, mutta se tuskin on samaa kuin kiinalaisten sosialistinen markkinatalous.
Kiinalaisille kelpaa kaikki. Samassa paketissa on niin diktatuuri kuin demokratia, sosialismi kuin markkinatalous. Eikös Kiinan uudistuspolitiikan pääarkkitehti Deng Xiaoping aikoinaan määritellyt: sillä ei ole väliä, onko kissa musta tai valkoinen, kunhan se pyydystää hyvin hiiriä. Kaikki kelpaa.
Mutta olennaista on, että Kiina on tullut ulos kuorestaan. Se on hetkessä kasvanut maailman kolmanneksi suurimmaksi talousmahdiksi. Parikymmentä vuotta sen talouskasvu on ollut vuodesta toiseen lähes 10 prosenttia. Sen valuuttavaranto on maailman suurin: yli 1 000 miljardia dollaria.
Ulkomaiset investoinnit auttavat. Kiinan viennistä yli puolet on ulkomaisten yritysten aikaansaamaa. Erityisesti ulkokiinalaisten taiwanilaisten, hongkongilaisten ja singaporelaisten yrittäjien investoinnit ja valmiit kansainväliset markkinayhteydet ovat auttaneet hurjaa kasvua. Mutta myös suomalaisten yritysten, erityisesti Nokian, rooli on merkittävä. Se on suurin tietoliikennealanyritys koko jättivaltiossa.
Kasvun hedelmät on kuitenkin jaettu epätasaisesti. Alue-erot ovat häkellyttävät. Maan rikkaimmassa osassa Shanghaissa keskimääräinen tulotaso lähestyy 10 000 dollaria henkeä kohden eli ollaan lähes Portugalin elintasossa. Kiinan köyhissä länsiosissa taas eletään 600 dollarilla henkeä kohden eli pudotaan Afrikan tasolle.
Väki tahtoisi ymmärrettävästi siirtyä maaseudulta kaupunkeihin, köyhistä osista vauraampiin, mutta väestön muuttoa kontrolloidaan tarkasti. Vain siirtotyöläisten sallitaan väliaikaisesti muuttaa itärannikolle kasvukeskuksiin. Kaikki raskaat työt rakennuksilla ja tehtaissa teetetään maaseudulta tulleella halvalla työvoimalla. Palkkataso jää pahimmillaan sataan euroon kuukaudessa. Palkkaneuvotteluja ei käydä, sosiaaliturvaa ei tunneta eikä vapaata ammatillista järjestäytymistä sallita.
Kuinka kommunistien johtama Kiina kaipaisikaan sosialidemokratiaa! Täällä tarvittaisiin jakopolitiikkaa. Pelkkä kakun kasvattaminen ei riitä. Sitä on myös syytä jakaa. Taloudella saattaa mennä hyvin, mutta entä ihmiset? Ilman tietoista poliittista tahtomista kasvun hedelmät jäävät vain harvoille. Synnytetään eriarvoinen yhteiskunta. Kiina voisi ottaa mallia Euroopasta, ei vain Amerikasta!
Kiina tekee synteesiä Neuvostoliitosta ja Yhdysvalloista ihan Fichten hengessä. Se aikoo olla maailman johtaja tällä vuosisadalla. Teesi ja antiteesi kamppailivat siitä postista viime vuosisadalla, kunnes USA veti pitemmän korren. Mitenkähän mahtaa kiinalainen synteesi onnistua?
Ilmoita asiaton viesti
Kimmo Kiljunen: Kuinka kommunistien johtama Kiina kaipaisikaan sosialidemokratiaa!
* Kiinassa nimenomaan pelätään sosialidemokratiaa, sitä, että paikallis- ja aluejohto käärii rahat taskuunsa, ei toki optioilla, vaan viemällä ihmisten asumisoikeusasunnot ja myymällä ne grynderille. Tämän vuoksi kuria ei uskalleta löysätä, koska toveri tuntee kyllä hyvin toverin eikä palveluksen antaminen palveluksesta ole markkinataloudettomassa yhteiskunnassa pahe, vaan järjestelmän toiminnan edellytys. Kiinassa näistä asioista syntyy mellakka, koska oikeuslaitos toimiessaan voisi kyseenalaistaa mielikuvan yhteishyvästä, jota puolue kannattelee, samoin vakaudesta, jota ulkomaiset sijoittavat, eläkerahastot – siis eläkeläiset ja muut – arvostavat.
* Korruptionvastainen taistelu sekä jonkinlaisten suojalakien säätäminen yksityisomaisuudelle yrittäjille ei merkitse vielä sitä, etteikö olisi mahdollista, että puolue- tai valtioyrittäjä veisi toisen omaa, sitä, minkä Mao oli jo antanut.
* Kiinassa olevat toimihenkilöt, jotka vähänkään puhuvat kiinaa autonkuljettajansa, sihteerinsä ja alaisensa kanssa tietävät, miten Maoa haikaillaan tasa-arvon puutteen ja hintojen kallistumisen vuoksi. Tosin tästä asiasta ei saa Kiinassa puhua. Näin ollen Kiinan kommunistinen puolue istuu nukkuvan tulivuoren päällä ja maakuntia pidätelläkseen joutuu ylläpitämään käsitystä siitä, että Kiinan tasavalta, eli tänä vuonna jo Taiwan YK:n jäsenhakemyksessaan on osa jakamatonta Kiinaa. Jos Taiwan lähtisi, voisi olla muitakin yrittäjiä. Sama ongelma on Itä-Turkestanissa eli Xinjianissa, jossa Yhdysvaltojen kuulusteluista vapautuneet muslimit eivät voi palata Kiinaan, koska joutuisivat uuteen kuulustelujen kierteeseen. Siksi myös Dalai Lamaan suhtaudutaan erittäin allergisesti.
Kimmo Kiljunen: Täällä tarvittaisiin jakopolitiikkaa. Pelkkä kakun kasvattaminen ei riitä. Sitä on myös syytä jakaa.
* Juuri tätä politiikkaa Jintao Hu pyrkii toteuttamaan panemalla vastustajat eli shanghailaiset talouskasvun kannattajat tutkintaan korruptiosta ja pyrkimällä tekemään aluepolitiikkaa kehittymättömässä Länsi-Kiinassa, jossa tulitaso voi olla puolet kiinalaisesta. Jintao Hu on myös ilmoittanut, että Kiinan kansantulo pitäisi nelinkertaistaa 2000-2020, mikä merkitsee kiinalaisittain kohtuulista 7% talouskasvua keskimäärin.
Kimmo Kiljunen: Taloudella saattaa mennä hyvin, mutta entä ihmiset? Ilman tietoista poliittista tahtomista kasvun hedelmät jäävät vain harvoille. Synnytetään eriarvoinen yhteiskunta. Kiina voisi ottaa mallia Euroopasta, ei vain Amerikasta!
* Jos Kiina ottaisi mallia Euroopasta, antaisi se vallan hajota ja maakuntien itsenäistyä. Näin alkaisi Kiinan paloittelu sekä yksityistäminen ilman välittävää kansallista keskushallintoa, mistä on heikkoja kokemuksia 1800-luvun oopiumsodista aina 1930-luvulle. Venäjän ja Kiinan purkaminen osiinsa helpottaisi liiketoimintaa näissä maissa, koska ei olisi kansallista keskushallitusta vastassa. Tosin kysyä voi, miten mukavaa olisi neuvotella niiden valtioiden kanssa, jotka olisivat tulleet sijaan.
Ilmoita asiaton viesti
terve
tilannehan on se nyt, että suurvalta-asema on muuttumassa ja Kiina pystyy toistaiseksi markkinoillaan vaikuttamaan euroalueen ja yhdysvaltojen asenteisiin. On selvää, että Kiinan nykytilanne kaikkiaan on vaikuttamassa sen politiikkaan siin, että se omalta osaltaan haluaa rauhassa kehittyä ja joutuu myös puuttumaan vakavaan ilmasto-ja saastumisongelmaansa. Minusta on kuiténkin erikoista, että Taiwan ja Tiibet muodostavat ongelman. joka olisi voitu jo ratkaista. Taiwan käy kauppaa Kiinan kanssa ja voisi itsenäistyä Kiinankin asettamilla ehdoilla ja Tiibetin osalta, siihen liittyy myös Burma ja Pohjois-Korea, Kiinan on löydettävä länttäkin tyydyttävä asennoituminen.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentti: Kimmo Kiljunen on oikeassa. On paradoksaalista,että kommunistiseksi itsensä määrittelevä yhteiskunta ei välitä tuloeroista.Amerikkalaisuus jyllää myös aasian maissa.Se merkitsee ,että heikommat jäävät jalkoihin.
Ilmoita asiaton viesti