Oppositio ei nauti hallituksen luottamusta

Pääministeri Matti Vanhanen kävi kuumana. Oli mennyt Keskuskauppakamarin tilaisuuteen ja ampui oppositiota kovilla. Kuulemma nykyisessä oppositiossa ei ole puolueen puoluetta, joka kelpaisi tulevaisuudessa hallitukseen – paitsi perumalla puheensa.

Oppositio oli vastuuton vaatiessaan hallitukselta toimia sairaanhoitajien työtaistelukiistan ratkaisemiseksi, erityisesti ei olisi pitänyt vaatia lisää rahaa. Sitä paitsi oppositio vastusti yhtenä miehenä hallituksen pakkotyölakia.

On aikoihin eletty. Suomen pääministeri esittää vakavissaan, että opposition on nautittava hallituksen luottamusta. Eikö riitä, että hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. Opposition tehtävä on arvostella. Ei kai Vanhanen tätä halua kyseenalaistaa?!

On maita – ja aika lähelläkin – joissa maan johto ei suvaitse muuta kuin itselleen kelvollisen opposition. Asetelma ei ole kovin otollinen toimivan pluralistisen demokratian kannalta.

Sitä paitsi Tehyn työtaistelun ratkaisussa on monta kritisoitavaa seikkaa. Ensinnäkin kokoomuksen vaalilupaukset maksatetaan kunnilla. Eivätkö valtiovalta ja valtionvarainministeri Jyrki Katainen todellakaan aio tulla hätiin? Toistasataa kuntaa joutuu nyt pakkoraossa nostamaan veroäyriään.

Toiseksi työsopuun on rakennettu merkillinen työntuottavuusohjelma. Hallituksen lupaamat 4 000 uutta käsiparia vuodessa terveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen voidaankin unohtaa. Säästyneet varat on käytettävissä tehyläisten lisäpalkankorotuksiin.

Mitä tarkoittaa työn tuottavuuden nosto alalla, jossa työhön annettu aika on laatua. Mitä enemmän käsipareja, sitä paremmin vanhukset ja lapset tulevat hoidettua. Vähennettäessä työntekijöitä heikennetään palveluja. Tätäkö porvarillinen työmarkkinapolitiikka tarjoaa?

Ei meillä ollut helppoa perustuslakivaliokunnassakaan. Siellä käsiteltiin uutta siviilipalveluslakia.

Siviilipalvelusaikaa lyhennetään kuukaudella 12 kuukauteen. Näin sen rangaistusluonteisuus kuulemma poistuu. Ainakin hallituspuolueiden mukaan. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt YK:sta Euroopan neuvostoon ovat kuitenkin eri mieltä.

Yleisin varusmiespalvelus kestää vain kuusi kuukautta. Sen ajan palvelee 47 prosenttia varusmiehistä. Keskimääräinen palvelusaika on vajaa kahdeksan kuukautta. Miksi siviilipalveluun tulee uhrata vuosi? Siksi, että palvelun rasittavuuserot ovat niin suuret, sanotaan.

Asevelvollisen kannalta on kuitenkin ratkaisevinta, kuinka pitkä jakso elämästä joudutaan asevelvollisuuteen käyttämään. Toisilla se on puolet pidempi kuin toisilla. Eikö se ole rangaistus?

Kiistelimme asiasta perustuslakivaliokunnassa. Päädyimme lopulta sopuisaan kompromissiin. Asiaan ei otettu kantaa. Todettiin vain siviilipalvelusajan hieman lyhentyvän.

On se upeata, että myös naisille siviilipalvelus on mahdollinen. Ajatella, että vapaaehtoiseen asepalveluun hakeutuva nainen voi 45 vuorokauden palvelusajan jälkeen tultuaan toisiin aatoksiin suorittaa siviilipalvelun. Jos hän tästäkin kieltäytyy, on seurauksena vankilareissu.

On meillä Suomessa uskomaton asevelvollisuuslaki. Vapaaehtoisessa asepalveluksessa oleva ei voikaan palvelun alettua siitä enää kieltäytyä. Vankilatuomion uhan alla naiset varusmiespalvelua suorittavat. Kyllä tässä suhteellisuuden taju pettää.

Jokin käsittämätön vanhentunut kummajainen suomalaista yhteiskuntaa vielä rasittaa. Olisi aika meilläkin eurooppalaistua. Euroopan maista vain Turkissa ja Kreikassa on Suomeen verrattava yleinen asevelvollisuus vielä käytössä.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu