Vaalit venäläiseen tapaan
Kremlin kulmalla Maneesiaukiolla näin elämäni suurimman vaalimainoksen. Valtavan kymmenkerroksisen talon koko sivuseinän peitti teksti: ”Äänestä nro 10, Moskova äänestää Putinia”.
Siinä kaikki. Yhdessä mainoksessa kerrottiin ydin Venäjän duuman vaaleista.
Tosiasiassa Venäjällä järjestettiin kansanäänestys presidentti Vladimir Putinista. Niin pitkälle, että tulos tuskin vastaa edes järjestäjien toiveita. Aidolle valtaan kykenevälle oppositiolle ei jäänyt tilaa. Näin käy, kun parlamentin on nautittava toimeenpanevan vallan luottamusta eikä päinvastoin.
Kansainvälinen vaalitarkkailu ajautui kriisiin. Venäläiset rajoittivat Etyjin vaalitarkkailua, viivyttivät viisumeissa ja supistivat tarkkailijamäärät. Lopputuloksena Etyjin vaalitarkkailun nyrkki ODHIR vetäytyi leikistä. Sen sijaan me Etyjin parlamentaarikot jäimme kehiin. Hankala paikka. Yrittikö Venäjä ”ostaa” meiltä myönteisemmän lausunnon?
Edustin vaalitarkkailussa Etyjin parlamentaarista yleiskokousta. Paikalla Moskovassa olivat myös Sinikka Hurskainen ja Kimmo Sasi Euroopan neuvostosta sekä Lyly Rajala Pohjoismaiden neuvostosta. Hyvä suomalaisedustus, sillä parlamentaarikkoja yhteensä ympäri maailman ei ollut kuin vajaa sata.
Tapasimme kaikkien puolueiden edustajat, keskusvaalilautakunnan ja mediaväkeä. Kiersimme vaalipaikkoja ja seurasimme ääntenlaskua.
Ei vaalien teknisessä suorituksessa ongelmia ollut. Mitä nyt joku perheiden yhdessä äänestäminen tai kopin ulkopuolella tapahtunut vaalilipukkeen täyttäminen. Se on vanhaa neuvostokulttuuria.
Olennaista oli se, mitä tapahtui vaaleja ennen. Sitä emme seuranneet, koska ODHIR:n pitkäaikaista vaalitarkkailua ei tehty.
Uutistoimistot kertoivat ympäri maailman, kuinka opposition mielenosoituksia vaalien alla tukahdutettiin kovalla kädellä. Ex-ministeri Boris Nemtsov oikeistovoimien liitosta ja shakin ex-maailmanmestari Garri Kasparov joutuivat jopa pidätetyiksi. Ei liene aivan totuudenvastaista todeta, että kärpäsestä tehtiin härkänen.
Opposition veto oli taitava. Kansainväliset tiedotusvälineet paikalle ja sitten annettujen lupien vastaisesti mielenosoituksesta tehtiinkin mielenosoitusmarssi. Poliisit provosoituivat, kun provosoitiin. Maailmalla oli ihmeteltävää. Ei tällainen viranomaisten ylireagointi kuitenkaan ollut ratkaisevaa vaalien lopputulosta arvioidessamme. Muusta oli kysymys.
Kuinka on mahdollista, että istuva presidentti asettui yhden puolueen johtavaksi ehdokkaaksi? Vaalilain kirjain sen salli, mutta entä henki? Valtiojohto sekaantui puoluepolitiikkaan.
Kuinka on mahdollista, että kaikilla aluelistoilla presidentin nimeämät kuvernöörit olivat yhden ja saman puolueen ykkösehdokkaina? Jälleen ei rikottu kirjaimellisesti vaalilakia. Kukaan kuvernööreistä, puhumattakaan presidentistä, ei kuitenkaan ole duumaan tulossa. He olivat vain valtapuolueen Yhtyneen Venäjän vaalitäkyjä.
Kuinka on mahdollista, että yhdellä puolueella oli varaa jättää väliin television vaaliväittelyt? Yhtyneen Venäjän varapuheenjohtaja Valery Bogomolov vastasi, että väittelyt olivat kovin matalatasoisia ja ennen kaikkea herättivät tarpeettomia ristiriitoja. Parempi olla tyynesti sivussa – ja kerätä muuten hedelmät.
Vaalien alla ei ollut valtakunnallista uutislähetystä, jota ehdokas Vladimir Putinin aura ei olisi avannut. Aluetasolla vuorostaan kuvernöörit olivat mediassa vahvasti esillä jaloja virkatoimituksiaan suorittamassa. Ei vaalilaki voi kieltää maan johtoa tekemästä kansaa miellyttäviä tekoja. Ja totta kai niistä on hyvä kertoa, erityisesti ennen vaaleja.
Valtapuolue näytti valtansa. Se putsasi Venäjän poliittiselta näyttämöltä todellisen opposition.
Kenenkä eduksi?
Itä-Rooman perinteen kehittäminen jatkuu. Kirkko, raha ja valta ovat taas yhdessä sosialistien jälkeen. Stabiliteetti kasvaa ja venäläisellä rivikansalaisella on turvallinen olo kun on joku diktaattori vallassa niin ei tarvitse joka kulmassa eri herralle pokkuroida.
Ilmoita asiaton viesti
Tuollainen asia ehkä harmittaisi vähemmän, jos asuisi toisella puolella maapalloa. No joo. Australiassa?
Jonkin aikaa on jo väännetty siitä, että itärajan tuollapuolen on neuvostokapiltalistinen-tsaaridiktatuuri. Ja vastakkain asettuu uskonnollis-fundamentalistinen USA. Energiastahan on pohjimmiltaan kyse, mutta Putinin juchemittoihin kasvanut palvonta huolestuttaa.
Eikö nyt stna löydy jotain keulakuvaa muusta kuin entisestä KGB-upseerista?
Jenkit on tietysti pistäneet paremmaksi jo vuosia sitten laittaessaan pressaksi näyttelijää ja haukkaa.
Onko oikeasti niin, että valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti?
Pekka Autio
Ilmoita asiaton viesti
Teknisesti mallikelpoiset vaalit? Ääntenlaskua tarkkailijat eivät voineet kuitenkaan tarkkailla. Mielestäni vaalitulos on selkeästi väärennetyn oloinen.
Mistähän tiedot Kasparovin ja kumppanien miekkarista ovat peräisin?
Ilmoita asiaton viesti
Vaalitarkkailulausunnoista näkee, miten paljon pienellä joukolla kykenee havainnoimaan yhden päivän aikana noin 90 000 vaalilautakunnassa.
http://cikrf.ru/elect_duma/international/index.jsp
Alunperin vaalitarkkailussa piti oleman:
ODIHR – 70
IVY:n toimeenpaneva komitea – 70
IVY:n parlamenttivaltuuskunta – 30
Shanghain klubi – 30
Etyj:n parlamenttivaltuuskunta – 30
Pohjoismaiden neuvosto – 3
Britannian keskusvaalilautakunta – 2
Unkarin keskusvaalilautakunta – 2
Jordanian sisäasiainministeriö – 2
Espanjan sisäasiainministeriö – 2
Italian sisäasianministeriö – 2
Mongolian keskusvaalilautakunta – 2
Puolan valtiollinen keskusvaalilautakunta – 2
SUOMEN OIKEUSMINISTERIÖ – 2
Ranskan sisäasiainministeriö – 2
Saksan liittotasavallan sisäasiainministeriö – 2
Azerbaidzanin keskusvaalilautakunta – 5
Armenian keskusvaalilautakunta – 5
Valko-Venäjän keskusvaalilautakunta – 5
Kazahstanin keskusvaalilautakunta – 5
Kirgisian keskusvaalilautakunta – 5
Moldovan keskusvaalilautakunta – 5
Tadzikistanin keskusvaalilautakunta – 5
Uzbekistanin keskusvaalilautakunta – 5
Ukrainan keskusvaalilautakunta – 5
Keski- ja Itä-Euroopan vaalien vaalienjärjestäjien liiton sihteeristö – 2
Yhdysvaltain vaalituen komissio – 2
Yhdysvaltain liittovaltion vaalikomissio – 2
Japanin keskusvaalilautakunta – 2
Noin 330 vaalitarkkailijaa
Jos 90 000 paikallisvaalilautakuntaa aiotaan valvoa siten, että 12-15 käynnillä / tarkkailijapari kyetään valvomaan 1/3 vaalilautakunnista eli 30 000 vaalilautakuntaa vaalipäivänä tarvitaan noin 2200 vaalitarkkailijaparia eli noin 4400 vaalitarkkailijaa kentälle lyhytaikaiseen vaalitarkkailuun ja satoja pitkäaikaisia vaalitarkkailijoita. Tällä havaittaisiin 10%-15% siirtymät todistettavasti.
Parhaat vaalitarkkailijat huomaavat vaalilautakunnassa 2%-3% siirtymät. He joko osaavat kielen ja mielen tai sitten ovat brittiläisiä, irlantilaisia ammattitarkkailijoita, jotka ovat tarkkailleet vaaleja 20-40 vuotta ja ovat sisäistäneet vaaliprosessin niin hyvin, että saavat tulkin avulla paljon irti ja ovat itse asiassa – eivät tarkkailijoita, päälle katsojia, vaan tarkastajia. Tätä parempaan tulokseen, alle prosentin virheisiin pystyy pureutumaan joku vaalilain hallitseva entinen vaalilautakunnan jäsen, joka osaa vaalilain ja tuntee käytännöt.
Venäjällä ilmeisesti äänestäminen, äänestysluettelot ja ääntenlaskenta on sillä tasolla, että erittäin vähäisellä tarkkailijajoukolla oli mahdotonta saada esille mitään raskauttavaa.
Toisaalta ilmeisesti mikään tarkkailijaorganisaatio ei ole kiinnittänyt huomiota syihin, jotka takasivat esimerkiksi Thsetseniassa 99%:n äänestysaktiivisuuden sekä sen, että Yhtenäinen Venäjä sai 99,27% annetuista äänistä. On todella vaikuttavaa, että Venäjän vastaisen sodan runtelemat tshetseenit niin yksimielisesti kannattivat Venäjän keskushallinnon hallituspuoluetta.
http://www.gazeta.ru/politics/2007/12/03_a_2378275.shtml
Näin ollen vaalitarkkailu keskittyi siihen, mitä muut ovat sanoneet vaalikampanjansa ja mitä lehdet ovat kirjoittaneet. Yleensä tarkkailussa ja tarkastamisessa keskitytään todistajanlausunnon tunnollisuudella siihen, mitä on itse havaittu. Vaalitarkkailuun esitettyjen odotusten vuoksi on kuitenkin paineita sanoa jotain enemmän kuin mitä on henkilökohtaisesti havainnut.
Vaalitarkkailija ei päivässä pysty sanomaan paljoa kuin vain 12-15 vaalilautakunnan osalta jotain ilmapiiristä, ellei tarkkailua kyetä kohdistamaan.
Mediavetoisuus tekee teknisestäkin vaalitarkkailusta helposti poliittista. Poliittisesti lienee varmaa, että 45%-65% venäläisistä kannatti Yhtenäistä Venäjää ja ettei oppositio keskuudessaan olisi voinut tällä vaalituloksella muodostaa enemmistöhallitusta, koska oppositiossa on niin Venäjän federaation kommunistinen puolue kuin Venäjän liberaali-demokraattinen puolue kuin Oikeudenmukainen Venäjä. Se, että Venäjän federaation kommunistinen puolue menisi helposti hallitusvastuuseen kahden muun kanssa, olisi vaatinut pidemmät keskustelut.
Se, että Yhtenäinen Venäjä pyrki 2/3 kannatukseen sen sijaan, että olisi löysemmin rantein ottanut pelkästään puolet alhaisemmalla äänestysprosentilla johtuu perustuslaillisesta määräenemmistöstä. Yhtenäisellä Venäjällä oli vain 222 duuman edustajaa, mutta nyt se saanee noin 315 eli perustuslaillisen enemmistön. Venäjällä siis pyritään perustuslaillisuuteen. Suomessahan perustuslaillisia 5/6 tai 2/3 enemmistöjä ei tarvita, koska perustuslakivaliokunnan yksinkertaisin enemmistö voi todeta, ettei perustuslaillisia oikeuksia poistavaa lakia tarvitse käsitellä perustuslaillisessa järjestyksessä.
Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Vladimir Zhirinovski, joka on tunnettu selkestä ulosannistaan epäili kansainvälisiä vaalitarkkailijoita poliittisiksi turisteiksi perustellen näkemystään sillä, että on vaikea tietää maan sisäistä lainsäädäntöä ja havaita, missä on mahdollisia väärinkäytöksiä.
http://duma.lenta.ru/news/2007/11/30/monitor1/
Toisin sanoen Venäjällä pidetään epäsymmetristä mediaa maan olotilaan kuuluvana, mutta pelkätään ääntenlaskuun liittyviä suoranaisia väärennöksiä.
Venäjän kokoisen maan vaalitarkkailu edellyttänee noin prikaatin tai kahden vahvuista tarkkailijamäärää 5 000 – 10 000 vaalitarkkailijaa. Vaalitarkkailun tarkoituksena tuskin voi olla valvoa jonkin maan vaalitoimituksia maailmantappiin, vaan luoda käytäntö, jossa kansalaiset ja puolueet valvovat maan lakien puolesta toinen toisiaan.
Yksi maailman parhaiten vaalitarkkailluista vaaleista lienee Ukrainan presidentinvaalien toisen kierroksen uusinta tapaninpäivänä 2004. Silloin tarkkailijoita oli tuhansia – lähes jokainen asiasta kiinnostunut kynnelle kykenevä. Myös sisäinen vaalitarkkailu oli vahvaa. Tarkkailijat tulivat toiselta puolelta maata satojen kilometrien päästä.
Jottei vaalitarkkailu pelkistyisi pelkäksi ilmapiirin poliittiseksi havainnoiniksi, vaan olisi vähintään tarkkailua ja parhaimmillaan tarkastamista, tulee vaalitarkkailun laadusta kantaa huolta.
Mielenkiintoista on se, miten jatkossa vaalitarkkailijoiden kruunaanaton kuningas, ODIHR, saa jatkaa ja onko Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö tervetullut vaalitarkkailemaan 2.3.2008 – Suomen Etyj-puheenjohtajuuskaudella – Venäjän federaation presidentinvaalia omilla ehdoillaan.
Venäjän vaaleissa ei ehkä sittenkään ollut kysymys siitä, mikä puolue voittaa vaalit ja muodostaa hallituksen, vaan siitä, saako hallituspuolue duumaan perustuslaillisen määräenemmistön.
Ne, jotka ovat sitä mieltä, että kehitys voi jatkua vakaana, eivät ole niin huolestuneita kuin puolue itse ja pahinta pelkäävät länsimaiset kremlologit perustuslaillisesta enemmistöstä, vaan ajattelevat, että Yhtenäinen Venäjä olisi joka tapauksessa jatkanut suotuisan talouskehityksen turvin, mihin tarjoaa mahdollisuuden öljyn ja sitä kautta myös maakaasun hinnannousu.
Uhkakuvamaalaareille puolestaan kriittisin piste oli perustuslaillinen enemmistö äänestysprosentin nostattamisella. Kilpailu perustuslaillisesta enemmistöstä ilmeisesti sävytti myös suhtautumista oppositioon vaalikampanjan aikana.
Vaalitarkkailulla lisätään luottamusta vapaisiin vaaleihin ja sen avulla voidaan auttaa maan poliittisia ryhmiä lisäämään luottamusta toisiinsa. Kuitenkaan vaalitarkkailun tyylipisteillä ei voitane mitätöidä laajasti vaaleissa esitettyä kansalaismielipidettä. Toisaalta vaalitarkkailun ei pitäisi olla kovin suppeaa, jolloin ei ole havaintoja, joiden perusteella voisi sanoa varmasti jotain asioista – omin havainnoin.
Ilmoita asiaton viesti
En huomannut Kiljusen ja kumppanien arvostelevan vaalituloksia kun Bresnevin ja Hrustjevin puolueet saivat 99,99 % äänistä. Kaikki kehuivat kilpaa miten yksimielistä kansaa on itärajan takana.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin vaalitarkkailijoita olisi tarvittu kun tulos oli näin selvä esim. Tsetsenian pääkaupungissa: äänestysprosentti 99.54 ja Yht. Venäjän kannatus näillä 99.33%. (Itar-Tass, AP). Ihmettelen kuinka joku viitsii vaivautua edes kirjoittamaan näsitä vaaleista ihan tosissaan?
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni tämä kirjoittelu on kiinnostavaa siksi, että se paljastaa, ettei vaalitulosta tarvitse suoranaisesti väärentää, vaan pelkkä ohjailu riittää.
Venäjän vaalithan toimivat hyvin varoittavana esimerkkinä – ja ne olivat lähellä, eivät siellä muualla.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri niin. Kun opitaan hienompia ohjailukeinoja, ei vaalitulosta tarvitse väärentää väärin äänestyslipuin tai väärällä ääntenlaskennalla, koska oikeita ääniä on riittävästi.
Tämä tuottaa myös valvonnan ongelman. Äänien väärinlaskeminen on rikos niin kuin alkoholi veressä liikenteessä.
Jos taas arvioidaan, miten reilua julkisuus on, niin eihän se ole reilua missään maassa, koska kustantamot vedättävät omien suosikkiensa puolesta tai paisuttelevat yksityiselämän asioista poliittiseksi skandaaliksi asti. Kysymys alkaa olla poliittisesta arviosta sitä, onko julkisuus liian epäreilua.
Jos taas julkisuus olisi reilua, se paljastaisi epäreilut vaalilupaukset ja epäloogiset aatteet.
Periaatteessa vaalikampanjat ovat huippu-urheilua, jossa dopingin määrää ja laatua pitäisi valvoa. Merkityksensä vuoksi korruptiota ei voi välttää.
Olisi tietenkin mielenkiintoista, mikäli joskus tutkittaisin esimerkiksi Helsingin Sanomien kirjoitusten, STT:n otsikoinnin jne. vaikutus suomalaiseen äänestyskäyttäytymiseen sekä raaka-aineena käytettyjen Taloustutkimuksen mielipidetiedustelujen laatu.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri tuollainen pohjoiskorealaisia tuloksia hipova tulos onkin esimerkki siitä, miten tyytyväisiä Thsetseniassa ollaan Venäjän hallituspuolueeseen.
Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että vaalitarkkalijoina olivat parlamentaarikot, joiden koskemattomuutta ei ilmeisesti kyettäisi Tsetseniassa välttämättä takaamaan.
Ei voida olettaa, että kukaan Suomenkaan eduskunnasta lähtisi luotiliivit ja kypärä päässä tarkkailemaan vaaleja ”sinne jonnekin”. Jossain kehitysmaavaalitarkkailussa on vaalilautakunnan tukena sotilaita, jottei vaalilautakuntaa ammuttaisi hengiltä.
Vaalitarkkailija on kuitenkin aina aseeton niin kuin sotilastarkkailijakin.
Joissain maissa, esimerkiksi Filippiineillä vaalitaistelussa senaatin vaaleissa kuollee noin 100 ihmistä.
Ilmoita asiaton viesti
Kimmo hyvä, sinun tulkintasi, että luvallisista mielenosoituksista mentiin luvattomaan mielenosoitusmarssiin – kun lehditö oli saatu paikalle, ei liene pätenyt kaikissan tapauksissa. Joissakin tuo mielenosoitus päätti lähetystöstä viemään protestikirjettä, mikä lähetystö sitten pysäytettiin tai pidätettiin. Eli kyllä Venäjän vaalipelaajat oppivat äkkiä juristeriansa, mikä tarkkailijoidenkin tulisi erottaa. Se ehkä vaikutti tuloksiin Pietarissa ja Moskovassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys on paljolti siitä, miten ilmaisuvapaus tulkintaan. Jokainen saanee kävellä jalkakäytävän oikeaa puolta yhdessä tai yksin, mutta kun mennään ajoradalle osoittamaan mieltä, voidaan tietenkin järjestykseen ja turvallisuuteen vedoten esittää hallinnollisia vaatimuksia mielenilmauksille, jolloin tulee kysymys siitä, onko kyse turvaamisesta vai ilmaisuvapauden rajoittamisesta.
Kaikki spontaanihkot ja harrastajamaiset mielenosoitukset eivät ole sellaisia, että niillä onnistuttaisiin hankkimaan CNN- tai Reuters-julkisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Paljonko Kiljunen sitä tilaa on Suomen oppositiolla? No paikkoja tietysti eduskunnasta, niin… ja koira räksyttää ja karavaani kulkee. Mutta kuka ohjastaa valjakkoa? Ja mihin?
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa ei ole oppositiota, koska hallituskumppanit pettävät toisensa ja koska oppositio tietää varmasti pääsevänsä hallitukseen. Maat, joissa on taistelevaa humanismia ja oppositio ovat demokraattisempia kuin jälkidemokraattiset kehittyneiden yhteiskuntien järjestelmät.
Ilmoita asiaton viesti