Presidentistä pääministeriksi
Al Gore oli kaupungissa. Yhdysvaltain ex-varapresidentti ja kyseenalaisissa vaaleissa George W. Bushille niukasti hävinnyt entinen presidenttiehdokas. Väkeä oli kokoontunut Grand Hotellin edustalle tervehtimään kuuluisaa ulkomaanvierasta.
Gore oli Oslossa. Hän oli noutamassa Nobelin rauhanpalkintoa. Ansiona oli erityisesti työskentely globaalin ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Lehdet kertoivat suurin otsakkein, kuinka Gore tuli lentokentältä Oslon keskustaan julkisella kulkuvälineellä, junalla. Mikä upea ympäristöteko sekin! Milläs muuten kukaan järkevä ihminen Oslon uudelta Gardemoen lentoasemalta tulisikaan kuin luotijunalla? Sillä minäkin kaupunkiin saavuin.
En ollut paikalla Nobel-juhlallisuuksien vuoksi. Olin Etyjin parlamentin Keski-Aasian erityisedustajana vetämässä kokousta, jossa pohjoismaiset ja keskiaasialaiset parlamentaarikot tapasivat toisensa. Tilaisuus oli ainutlaatuinen.
Ensimmäisen kerran Pohjoismaiden neuvoston viisi jäsenmaata ja Keski-Aasian viisi maata jakoivat kokemuksiaan alueellisesta yhteistyöstä. Meillä Pohjolassa on aiheesta viidenkymmenen vuoden kokemus. Keski-Aasiassa ei tässä suhteessa ole historiaa lainkaan. Entiset viisi neuvostotasavaltaa Kazakstan, Uzbekistan, Kirgisia, Tadzikistan ja Turkmenistan eivät tahdo sitten millään tulla toimeen keskenään. Parlamentaarikot eivät siellä tapaa toisiaan. Yhteistyöstä ei puhuta, vaikka tarve olisi ilmeinen.
Minulla oli idea: olisiko pohjoismaisesta yhteistyöstä malliksi. Pohjoismaiden neuvostossa innostuivat. Sen vastavalittu pääsihteeri Jan Erik Enestam antoi tukensa. Kokoonnuimme Osloon ja onnistuimme yli odotusten. Keski-Aasiasta oli vahva edustus. Niin myös Pohjolasta.
Virittelin keskustelua Suomi–Ruotsi-maaottelun hengessä. Syntyikin poikkeuksellisen avoin vuorovaikutus. Etukäteen valmistellut nuotit pantiin syrjään ja alettiin puhua vapaasti. Myös herkemmät aiheet, kuten alueelliset ristiriidat, olivat käsittelyssä.
Keskusteluasetelma oli kovin outo johtajavaltaisesta perinteestä ammentaville keskiaasialaisille. Se oli tarkoituskin. Meille tilaisuuden järjestäjille vähintään yhtä tärkeä kuin puhumamme teemat oli tapa, jolla kommunikoimme. Sallimme erimielisyydet, mutta ratkomme niitä avoimella dialogilla.
Hyvä oli henki ja vapaata oli keskustelu myös Mäntyniemessä. Ulkoasianvaliokunta kävi jokasyksyisellä vierailullaan tasavallan presidentin luona. Aiheet aaltoilivat Afganistanista Afrikkaan ja Natosta EU:n kriisinhallintaan. Presidentillä oli sanottavaa.
Ylimmäisenä tuntona oli kuitenkin Venäjä. Takana oli juuri käydyt vaalit ja Vladimir Putinin yllätyksellinen ilmoitus seuraajastaan presidenttinä. Arpa oli langennut varapääministeri Dmitri Medvedeville. Tunnetaanko hänet Suomessa? Ainakin presidentti Tarja Halonen tuntee. Hyvä niin. Medvedev vuorostaan ilmoitti ensi töikseen kannattavansa Putinia Venäjän seuraavaksi pääministeriksi. Herrat kiertää, politiikka pysyy.
Leikkisästi aprikoitiin politiikan tekoa kotona ja vieraissa. Onko meille niin kovin outoa, että naapurissa vaaditaan nyt presidentin vallan heikentämistä ja pääministerin vahvistamista. Eero Heinäluomalla oli myös valmiina ehdotus, mitä Suomessakin tehdä toisen kauden jälkeen syrjään väistyvälle tasavallan presidentille. Tässähän meillä on upea pääministeriehdokas!
Yhtenäinen Venäjä on ottanut pääministeröimisensä mallin ehkä Suomesta. Varmaankin Kimmo Sasin ja Ben Zyskowiczin parlamentarisiovat puheenvuorot ovat saaneet Venäjän ajattelemaan, että pääministeri Putin on eurooppalaisemman näköinen kuin presidentti Putin.
Vaalikampanja, jossa ei puhuttu paljon politiikkaa, vastaa puolestaan Suomen tilannetta 1981-1982. Silloinkaan ei puhuttu porvareille sosialidemokraattista politiikkaa, vaan todettiin Ensio Siilasvuon hengessä, miten kova kaukopartiomies (koulutuskeskuksessa) Mauno Koivisto oli ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka tehtiin melkein presidentistä pääministeri, on oma taitonsa!Nimimerkki tapioneva kirjoittaa asiallisesti mm. ajasta ennen vaaleja 1981-2, jolloin todella kaukopartiomiehestä puhuttiin! Tamperelaiset kokoomuslaiset aloittivat silloin pitkäjänteisen operaation kaukopartiomiehen avulla! Matkustimme Helsinkiin valitsemaan omaa ehdokastamme komeasti linja-autolla, jonka kyljessä luki suurin kirjaimin ”Koiviston linjalla”! Koska oma suosikkimme ei tullut valituksi presidentiksi, tämä kaukopartiomies lopetti Yleiset syyt, ja valitutti Holkerin pääministeriksi 1987. Näin kaukonäköisiä me Tampereella.
Ilmoita asiaton viesti
Rehellistä puhetta. Mauno Koivisto toteutti vähässä uskollisen pääministerin avulla tuhoisan vahvan markan politiikkansa, minkä seuraksena paperiteollisuus olisi mennyt konkurssiin 18 kuukaudessa.
Tuloksena oli 200 000 ylimääräistä työtöntä ja 250 000 000 000 ylimääräistä markkaa velkaa. Suomi ei ole vieläkään toipunut täysin.
Edes sotien aikana ei ole kansantulos laskenut niin paljoa kuin Koiviston politiikan seurauksena. Edellinen vertailukohta ovat nälkävuodet 1867-1868.
Yleensä ihmiset pyrkivät väittämään, että eivät olleet mukana ja unohtamaan sen.
On kuitenkin hyvä, etteivät kaikki muista väärin, vaan tunnustavat kannattaneensa sekä Mauno Koivistoa, että Harri Holkerin järkähtämättä toimeenpanemaa koivistolaista politiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Seuraavat presidentinvaalit ovat Suomessa alkuvuodesta 2012 ja seuraavat säännönmukaiset eduskuntavaalit maaliskuussa 2011.
En oikein ymmärrä, miten Tarja Halonen voisi olla eduskuntavaaleissa ehdokkaana jo noin vuotta ennen presidenttikautensa päättymistä, saada murskavoiton ja tulla valituksi pääministeriksi.
Ehkä se Sauli Niinistön idea olisi hyvä, että presidenttikautta pitäisi lyhentää neljään vuoteen, mutta se ei varmaan ehdi tähän hätään.
Kyllähän tämä Venäjän uusi demokratia on niin luovaa, että sieltä varmaan pitäisi ottaa joitain sovellutuksia Suomeenkin. En nyt vain oikein ymmärrä, mitä ne olisivat, mutta kyllähän te siellä eduskunnassa keksitte.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa ei Tasavallan presidenttiä ole kielletty olemasta kansanedustajana. Ehkä presidentti voisi erota, jolloin pääministeri olisi Mauno Koiviston tapaan vt. presidentti. Näin täytyisi pitää eduskuntavaalit, joissa ehdokkaaksi voisi kansettua entinen presidentti ja kansanedustaja.
Uskoisin, että Seppo Tiitinen ja Kimmo Sasi kyllä kehittävät sopivan muotoilun pelkällä tulkinnalla, jottei lakia tarvitsisi muuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiljunen kuvasi hyvin venäläisen demokratian tilaa, vaikka ei ehkä sitä tarkoittanut. Putinin arpa osui Medvedevin kohdalle. Ei tarvita siis vaaleja kuin muodon vuoksi. Lisäksi ”ehdokasasettelun” arpakuutio lienee viilattu, jotta tulos oli oikea.
Kun arvottu voittaja vielä ilmoittaa, kenestä leivotaan uusi pääministeri, ovatkin kaikki demokratian instituutiot ja proseduurit tallattu jalkoihin. Harasoo! Ei muuta, kun ETYJ:n vaalitarkkailijat kehiin, Kiljunen.
Putinin ilmoitettua ehdokkaansa Suomen media ihmetteli, kuka mahtaisi moisen Medvedevin tuntea. Kovin montaa ”tuttua” ei ole toistaiseksi ilmoittanut. Liekö niin, että vuoden 1993 hätäily pelottaa. Tuolloinhan poliittinen eliittimme lähes kilpaili siitä, kuka parhaiten tuntee Jeltsinin syrjäyttämisessä melkein onnistuneen Janajevin. Kisan voittaja taisi kuitenkin löytää kädestään Mustan Pekan.
Nyt Kiljunen julistaa, että ainakin Halonen tuntee. Ehkä olisi ollut oikeampi sanoa, että ainakin Halonen on tavannut hänet. Jos oikein olen lukenut presidentin kanslian tietodetulvaa, niin Halonen on tavannut Medvedevin yhden kerran. Tämä tapahtui 30.9.-07. Putin kutsui tuolloin Halosen Zubkovin ja Medvedevin epävirallisille synttärikutsuille keskusteltuaan sitä ennen Halosen kanssa Vaalimaan rekkajonojen lyhentämisestä, puutulleista ja Itämeren/Suomenlahden saasteista.
Ei ole valoa näkyvissä puutulliasiassa eikä rekkajono osoita lyhentymisen merkkejä. Tänään kertoi Arandan miehistö, että ei myöskään Suomenlahden veden fosforipitoisuus kehity sovittuun suuntaan vihitystä puhdistamosta huolimatta.
Ainoa asia, joka on siis mennyt sen retken jälkeen eteenpäin, on Medvedev.
Ilmoita asiaton viesti
”Yhdysvaltain ex-varapresidentti ja kyseenalaisissa vaaleissa George W. Bushille niukasti hävinnyt entinen presidenttiehdokas.”
Mitäs kyseenalaista niissä vaaleissa oli? Luulisi vaalitarkkailijan ja ammattipoliitikon tietävän, että maailmalla on käytössä myös muita vaalitapoja kuin suora kansanvaali. Muistin virkistämiseksi voin kertoa esimerkin ihan kotoisasta Suomesta: Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Vihreiden Tarja Cronberg jäi ilman paikkaa, vaikka sai 7804 ääntä, siis 11,7 prosenttia vaalipiirinsä äänistä. Samoissa vaaleissa tuli valituksi eräs Kimmo Kiljunen, jonka henkilökohtainen äänimäärä oli 5940. Tämä oli alle 1,3 prosenttia vaalipiirin äänistä. Kieltämättä aika kyseenalaista ja epäreilua, mutta lapsellista siitä olisi lehteen kirjoittaa kun kuitenkin tiedetään mistä on kysymys.
Yhdysvalloissa presidentti valitaan valitsijamiesten äänillä. Useampi yksittäinen kansalainen äänesti toki Gorea, mutta osavaltioittain jaettavat valitsijamiesäänet olivat Bushin eduksi 271-266. Floridan osavaltiossa ehdokkaiden ero oli erittäin pieni ja heti vaalien jälkeen olikin kyseenalaista kumpi voitti. Lukuisten uudelleenlaskentojen jälkeenkin ero oli kuitenkin Bushin hyväksi ja tulos selvä (sekä virallinen tarkastuslaskenta että Miami Heraldin ja USA Todayn omat tarkastukset vahvistivat asian).
Selvän asian väittäminen kyseenalaiseksi on populismia ja vasemmistopropagandaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sen jälkeen kun Pohjois-Karjalan vihreät eivät saaneet vaaliliittoa Keskustan kanssa, olisi Cronbergin pitänyt vaihtaa vaalipiiriä sellaiseen, jossa Vihreä liitto on voimatekijä.
Cronbergilla olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa politiikkaan siten, että Vihreä liitto olisi voinut hyötyä Keskustan kannatuksesta.
Edellinen keskustavapaamatkustaja oli Kristiillinen liitto, jonka Bjarne Kallis vaalitappiokseen ja Jari Vilénin eduskunnassa pitämiseksi vaihtoi liittoon Kokoomuksen kanssa.
Cronberg ainoana ministerinä, joka ei ole kansanedustaja, ei ole juurikaan kärsinyt muusta kuin Vihreän liiton politiikan seuraukista, koska Keskusta ei tehnyt vaaliliittoa.
Vaalilitoilla äänikynnys on matalampi, joten luonnollisen äänikynnyksen laskeminen johtaa harhaan lukijoita osittain.
Ilmoita asiaton viesti
Virkakierto kuuluu oligarkiseen järjestlmään ja Venäjään.Se kuuluu niin tsaarinvaltaan,Neuvostoliittoon kuin putinokratiaankin.Suhtautuminen kulloiseenkin vallanpitäjään vaatii viisautta,valtasuhteiden tuntemista ja pitkäjänteistä toimintaa.Kremlologian tuntemus on Suomessa vielä vähäistä.Se on kuitenkin tärkeää naapurisuhteittemme kehittämisessä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka jarkeva kaipaa sekavaan Venajaan demokratiaa, ei ainakaan venalaiset? Kumma, kun taalla siita horistaan?
Ilmoita asiaton viesti
Moniko rahastosijoittaja haluaa, että Kiinassa alkaisi ensi maanantaina demokratia?
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on entinen tasavallan presidentti toiminutkin kansanedustajana. K.J. Ståhlberg palveli kansanedustajuuden lisäksi vielä virkamiehenäkin; oikeusministeriön lainvalmistelukunnan jäsenenä.
Ilmoita asiaton viesti