Kaikkea sitä saa todistaa – vaalit Kirgisiassa

Astuin vaalipaikalle yliopiston päärakennukseen Bishkekissä. Johdin Etyjin kansainvälistä vaalitarkkailua. Käynnissä olivat Kirgisian parlamenttivaalit. Minulla oli asiaa vaalilautakunnan puheenjohtajalle.

Aamuvarhaisella kollegani olivat olleet paikalla ennen vaalihuoneistojen avaamista. Ulko-oven takana oli jonottanut iso joukko, toistasataa opiskelijaa. Nuorisolla oli ymmärrettävä tarve päästä heti varhain sunnuntaiaamuna äänestämään. Joukkoa paimensi roteva korsto. Tunnelmaa eivät lannistaneet huhut, joiden mukaan sotilaita ja opiskelijoita kierrätettiin joukoittain äänestyspaikalta toiselle äänestämään presidentti Kurmanbek Bakievin hiljan perustettua Ak Jol -puoluetta.

Äänestyksen alettua kollegani halusivat tavata vaalilautakunnan puheenjohtajaa. Menivät tämän huoneeseen, ja kas kumma, sama korsto seisoi pöydän ääressä laskien kädessään olevia äänestyslipukkeita. Niitä piti olla 50. Siinä sitä ihmeteltiin, mitä vaalilautakuntaan kuulumaton kaveri huoneessa oikein teki. Ja kourassaan vielä äänestysliput, joiden kanssa pikapikaa poistui takavasempaan.

Minun vuoroni oli päivällä tavata sama vaalilautakunnan puheenjohtaja. Mitä täällä oikein tapahtuu? Kuka tuo korsto oikein oli ollut? Asiasta ei tahtonut tulla selvää ennen kuin tokaisin, että oliko kyse autonkuljettajasta. Kyllä, nimenomaan autonkuljettajasta oli kyse, minulle huokaisten selvitettiin. Sattumoisin sama kaveri ilmaantui paikalle ja kuuluvasti hänelle kerrottiin, että hän on lautakunnan puheenjohtajan autonkuljettaja.

Minulla oli ”autonkuljettajalle” asiaa. Ja selvisihän se. Mies oli opiskelija-asuntoloiden johtaja. Hän oli aamulla ollut vain auttamassa opiskelijoita äänestämään. Äänestyslipukkeetkin oli viety ”oikeaan” tarkoitukseensa. Sitä en pystynyt selvittämään, työnnettiinkö tämäkin viidenkymmenen äänestyslipun nippu kerralla johonkin vaaliuurnaan. Valokuvia vastaavasta minulle kuitenkin näytettiin useilta vaalipaikoilta eri puolilta maata.

Korsto halusi selittää: pitäisihän minun nyt poliitikkona ymmärtää, että joka maassa hallituksen tärkein tavoite on vakauden ja järjestyksen ylläpitäminen. Sitähän Kirgisian presidenttikin vain tavoittelee.

Vakaus ja järjestys? Turvataanko se paremmin sallimalla opposition ja hallituksen väittely parlamentissa vai jättämällä oppositio ulos kadulle? Edellisten, vuoden 2005 Kirgisian parlamenttivaalien jälkeen oppositio pidettiin kadulla. Seurauksena oli ”tulppaanivallankumous”.

Etyjin johtopäätös nyt pidetyistä Kirgisian vaaleista oli, että ne rikkoivat monilta osin yhteisesti hyväksyttyjä demokraattisten vaalien periaatteita. Itse vielä lisäsin lehdistötilaisuudessa olevani pettynyt, koska tulppaanivallankumouksen jälkeisissä presidentinvaaleissa oli noudatettu demokraattisia pelisääntöjä. Nyt palattiin huonoon suuntaan. Saatoin omakohtaisesti vertailla, sillä kolmannen kerran peräkkäin johdin Kirgisiassa kansainvälistä vaalitarkkailua.

Monta asiaa oli vaaleissa pielessä. Tekaistuin syin useiden puolueiden ei annettu edes rekisteröityä vaaleihin. Loppusuoralla, vaaliaamuna sosialidemokraattisen puolueen kärkiehdokas yllättäen pudotettiin listalta pois. Hänellä on kuulemma kaksoiskansalaisuus. Asiasta voi tietysti valittaa, mutta ei korjaus vaalitulosta miksikään muuta. Mies on ulkona.

Televisiossa ja radiossa oli vaalikeskusteluille varattu yhteistä aikaa. Hienoa! Harmi vain, että vaalikeskustelut pidettiin kello 23.00–24.00 välisenä aikana. Politiikasta innostuneet kirgisialaiset seurasivat tietysti innoissaan iltamyöhällä tv-ruutujen ääressä vaalidebatteja.

Vaalimainoksille tarjottiin parempia katseluaikoja. Siinäkin se pieni harmi, että oppositiopuolueet eivät näitä parempia mainosaikoja päässeet ostamaan. Asiassa tarvittiin oikein tuomioistuimen päätös. Se saatiinkin ja vääryys oikaistiin. Tosin päätös tuli vasta vaalisunnuntaita edeltävänä perjantai-iltana. Hyvä niin, ainakin periaatteessa oikeus voitti.

Kirgisian vaalilakikin on varsinainen kummajainen. Tarkoituksella niin tulkinnanvarainen, että vaalien jälkeenkään ei tiedetty parlamentin koostumusta. Kuinka monta puoluetta tuli valittua, vai tuliko yhtäkään. Sorry, tietysti yksi puolue, mutta tuliko muita?

Käytössä on kaksi äänikynnystä. Ensinnäkin puolueen tulee saada yli viisi prosenttia kaikista rekisteröidyistä äänestäjistä. Ainoa maa maailmassa laskee äänikynnyksen näin. Muuallahan osuus lasketaan äänestäneistä.

Toiseksi jokaisessa vaalipiirissä puolueen tulee saada yli 0,5 prosentin ääniosuus rekisteröidyistä äänestäjistä valtakunnassa. Vai rekisteröidyistä äänestäjistä vaalipiirissä? Asia oli auki, sillä venäjänkielisessä vaalilaissa se määriteltiin toisin kuin kirgisiankielisessä.

Korkeimman oikeuden puntaroitavaksi asia oli joutunut. Harmi, ettei sen päätöstä saatu aikaiseksi ennen vaaleja. No, jäipähän tuomioistuimelle valta päättää vaalituloksesta ja parlamenttiin pääsevistä puolueista. Tietysti presidentti Bakievin myötäisessä ohjauksessa.

Suomessa on käytössä samanlainen suhteellinen vaalitapa kuin Kirgisiassa. Jos meillä sovellettaisiin vastaavia äänikynnyksiä, ei eduskuntaan olisi viime vaaleissa tullut valittua yhtään puoluetta. Kurjaa, ettei sovelleta. Olisimmehan me demarit saattaneet pärjätä uusintavaaleissa käytyjä maalisvaaleja paremmin!

Farssi! Kirgisiassa minua nolotti. Koko kansainvälinen vaalitarkkailukin uhkaa tällaisissa tilanteissa joutua naurunalaiseksi. Mitä me teemme? Ei kai vain läsnäolomme ole legitimoimassa moisia hupinäytelmiä.