Päiväkodissa
Mitä tehdä Artulle, joka kapinallisena nuorena miehenä heittäytyy lattialle parkumaan? Entä Tuulalle, joka tahtoo koko ajan tulla väliin, kun joukolle viisivuotiaita puhutaan? Entä Sami, joka näppää kaveriaan ja juoksee karkuun?
Ei kun syliä. Aikuisen kosketusta ja läsnäoloa. Sitä pieni lapsi kaipaa.
Olin hämmästynyt. Päiväkodissa välitetään. Kannetaan huolta meidän jälkikasvustamme.
Tein jokavuotisen viikon työharjoitteluni tällä kertaa päiväkodissa. Vantaan sosiaalitoimesta minulle oli osoitettu Satomäen päiväkoti. Menin sinne viikoksi töihin. Tosin keskiviikon olin ympärivuorokautisessa Hansin päiväkodissa ja torstain Helsingin puolella Kivikon päiväkodissa. Sain vertailupohjaa.
Olin kuin kuka tahansa lastenhoitaja. Paitsi palkatta. Jotensakin joustivat myös työaikojen suhteen, kun varsinainen virkatyöni välillä kutsui.
Ja joku sanoo, että kunnallinen päivähoito on kuin lapsen veisi säilöön parkkiin. Väite on mahdollisimman epätosi. Näin, kuinka suunnitelmallisesti pienimpiämme hoivataan. Eikä vain hoivata, vaan myös kasvatetaan.
Yhteiset rajat ja pelisäännöt ovat olemassa. Niihin lapsienkin on hyvä sopeutua. Jotta voidaan olla joustavia, pitää olla säännöt, joista joustaa.
Päivittäinen ohjelma on huolella rakennettu. Opetellaan olemaan ystäviä, huomioimaan toiset, ilmaisemaan itseä, tuntemaan värit, kasveja, eläimiä, viikonpäivä, kantamaan astiat, välittämään ympäristöstä. Opitaan elämään. Kaikki tapahtuu vahingossa, leikin varjolla.
Mutta tosiasiassa mitään ei tapahtunut ilman, että se oli etukäteen mietitty. Täysiä ammattilaisia lastentarhanopettajamme tänään ovat. Se ei kuitenkaan näy palkkauksessa. Lastenhoitajan peruspalkka jää 1 700 euroon kuukaudessa ja päiväkodin johtajakin saa tyytyä 2 400 euroon. Uskomatonta!
Tässä yhteiskunnassa maksetaan lapsistamme huolehtimisesta lähes kaikkein kurjimmin. Ei ihme, että päteviä lastentarhanopettajia ei tahdo löytyä. Kutsumuksellisuudellakin on rajansa!
Päivähoitoa ollaan reformoimassa. Haetaan liiketaloudesta oppia. Työn tuottavuutta on nostettava. Jäin vain miettimään, kuinka yksikkötyökustannuksilla mitata työn tehokkuutta palvelualalla, jossa käytetty aika on yhtä kuin tuotetun palvelun laatu. On eri asia valmistaa tavaroita kuin hoivata lapsia tehokkaammin. Kuka kertoisi, kuinka antaa lapselle syliä entistä tuottavammin?
Ruoka- ja siivouspalvelut ollaan päiväkodeistamme ulkoistamassa. Bisnekselle annetaan tilaa. Tehokkuuden nimissä.
Onko tässäkään järkeä! Päiväkoti on kokonaisuus, jossa tuttu siivooja ja lapset tunteva keittiöhenkilökunta ovat yhtenä osana turvallista ympäristöä. Keittiö elää päiväkodin tahdissa ja siivooja voi tarpeen mukaan pukea vaikka kuravaatteet päälle. Kun on ulkopuolinen toimija, hän on ulkopuolinen.
Yksi muutos näkyy rajuna päiväkodeissamme. Ainakin osassa niistä, pääkaupunkiseudun itäpuolella. Pikku-Nikolailla on venäläinen äiti, Hussein on Somaliasta, Sarah puhuu äidinkielenään bengalia, Walterin isä on Senegalista.
Suomalainen yhteiskunta monikulttuuristuu voimalla. Se on alkanut päiväkodeista ja kouluista. Muutos on pysyvä. Se ilmentää globalisaatiota, maailman pienenemistä.
Päiväkodeissa huolehditaan, että Suomessa kasvavat lapset oppivat Suomen kielen ja tulevat osaksi suomalaista kulttuuria. Ulkomaalaistaustaisissa kodeissa on taas huolehdittava siitä, että lapsi oppii myös äidin/isän kielensä. Näin saamme ehyitä, osaavia kansalaisia, joilla on edellytykset vahvaan itsensä toteuttamiseen ihmisinä.
”Paitsi palkatta”
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy sanoa, että työharjotteluviikko on ilmeisen mainio tapa tutustua käytännössä työhön ja työoloihin, jos noin lyhyessä ajassa syntyy kuvatunkin paljon ajatuksia. Ehkä se myös innostaa vaikuttamaan asioihin enemmän, kun on edes pieni kokemus ja näkemys käytännön työstä. Moista toimintaa soisi muidenkin päättäjien harjoittavan, sillä valitettavasti usein asiat ovat kovin erilaisia käytännössä kuin paperilla.
Ilmoita asiaton viesti
Ruoka- ja siivouspalvelut ollaan päiväkodeistamme ulkoistamassa. Bisnekselle annetaan tilaa. Tehokkuuden nimissä.
Tähänkö sitä sitten ollan tultu. Bisnes ennen kaikkea.
Ilmoita asiaton viesti
Perhepäivähoitajat tekevät myös arvokasta työtä kaikkein pienempien lastemme kanssa. Pienessä ryhmässä, turvallisessa kodin ilmapiirissä on vauvaikäisen hyvä aloittaa elämäänsä. Oma koti olisi varmaankin kaikkein parasta, mutta äideillä ja isillä on monesti sellainen elämäntilanne, että jo vauvaikäinen viedään hoitoon.
Perhepäivähoitajan palkkaus riippuu monesta tekijästä. Jos on alle 2-vuotiaita, palkka on hieman suurempi kuin yli 2-vuotiaasta. Hei kun lapsi täyttää 2-vuotta palkka alenee vaikka työvuosia tulee lisää. Jos taas lapsi on poissa hoidosta, sairauden tai muun syyn takia, niin palkasta otetaan heti osa pois. Siltikin, vaikka työpäivä sinänsä ei lyhene. Kun minä olin perhepäivähoitajan sain palkkaa noin 1300 euroa kuukaudessa. Minulla oli hoidossa yhteensä neljä lasta, joista kaksi oli alle 2-vuotiaita. Pidin työstäni ja vanhemmatkin olivat tyytyväisiä. Lasten kanssa leikimme, lauloimme , askartelimme ja ulkoilimme. Söimme ja nukuimme päiväunet. Viihdyimme yhdessä.
Mutta, kuitenkin minun oli palattava ”oikeisiin töihin” kun rahat eivät riittäneet. Jo puolet palkasta meni vuokran maksuun. Asumistukea en saanut. Vieläkin monesti ajattelen lapsia eikä yhteydenpito ole päättynyt lasten ja vanhempien kanssa. Se oli mukava vuosi ja olisin jatkanutkin perhepäivähoitajana, jos palkka vain olisi riittänyt kodin ja lasten hoidon pyörittämiseen.
Minun ehdotukseni on, että perhepäivähoitajat saisivat kiinteää kuukausipalkkaa, heidän olisi päästävä työaikalain piiriin ja ylitöistä maksettaisiin se mikä muillekin työntekijöille kuuluu. Näin saataisiin hyviä hoitajia ja parasta hoitoa pikkuisille vauvaikäisille lapsillemme.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tainnut olla kirjoittajalla paljoa vaihtoehtoja tämän jutun suhteen.. Omat kokemukseni kunnallisesta päiväkodista eivät todellakaan ole yhtä ruusuiset vaan paremminkin kiljuntunkkaiset..
Perinteinen päiväkotimalli sisältää, sosialismista johtuen, useitakin sisäänrakennettuja ongelmia. Kunnallinen päiväkoti toimii välttävästi mikäli sillä on jämäkkä johtaja ja riittävästi henkilökuntaa. Meidän tapauksessamme näin ei ollut vaan johtajattaren työaika ja mielenkiinto kului erilaisissa maailmanparannusprojekteissa, jonka johdosta hoitajien aika taas kului huomattavassa määrin kahvin ääressä juoruillessa ja laadukkuusraportteja tehden = netissä surffaillen yms..
Lasten valvonta sekä ulkona että sisällä oli minimaalista. Tehottomuutta koko toimintaan toi myös päiväkodin äärimmäisen hierarkinen rakenne, esimerkiksi lastentarhanopettaja ei todellakaan katso onko lapsella pipo päässä tai niistä hänen nenäänsä; eihän se kuulu hänen työhönsä.. Sama tarkasti määritelty työnjako koski kaikkia muitakin.
Koska päiväkodin pitää sopia kaikille, tarkoitan tässä lähinnä kaikenlaisen arvopohjan omaavia vanhempia, seuraa siitä väistämättä se että henkilökunta ei uskalla puuttua oikeistaan mihinkään, vaan lapset saavat esimerkiksi aivan vapaasti käyttää törkeää kieltä aikuisia ja toisiaan kohtaan. Asioihin puuttuminenhan olisi varmasti ”fasismia” tai joissakin tapauksissa jopa sitä ”rasismia”.
Päiväkodin parasta antia olisi teoriassa juuri se esiopetus, oikeiden ammattilaisten antamana, mutta tässäkin tapauksessa muutamat ongelmatapaukset vievät henkilökunnan työajan ja ne ”normaalit” ja ”ongelmattomat” lapset saavat vapaasti heitellä toisiaa vaikkapa väriliiduilla, joka onkin toki myös kehittävää toimintaa. Ja huutaa kuorossa Vittu, vittu.. olen ollut itse todistamassa tätä..
Kun asioiden laatu selvisi meille, aloimme vaimoni kanssa etsiä perhepäivähoitajaa joiden taso näyttää myös olevan melko kirjava. Onneksemme löysimme 4 kk etsinnän jälkeen meidän arvojamme kunnioittavan hoitajan, jolle olemme todella kiitollisia vielä nyt vuosienkin kuluttua.
Suomi on kyllä muuttumassa nopeasti poliitikkojemme suurten unelmien ansiosta, mutta kysymys kuuluukin mihin suuntaan… Toistaiseksi suunta on ollut, jopa poliitikkoja mielistelevän median mukaan, lähinnä kohti luokkayhteiskuntaa ja muusta yhteiskunnasta eriytyviä slummeja. Tämä voi olla ”kiljusille” mieluinenkin suunta, noin vaikkapa seuraavaa vallankumousta ajatellen, mutta onko se sitä kansan enemmistön mielestä? Sitä kannattaisi miettiä juuri nyt, kun asialle vielä voisi tehdä jotain. Kohta ei enää voi..
Ilmoita asiaton viesti
Yksityisten päivähoitajien taso on todellakin kirjavaa. Mekin haimme useita eri vaihtoehtoja. Tarjokkaita riitti alkoholisteista
uskovaisiin fundamentalisteihin. Loppujen lopuksi päädyimme
”tavalliseen” kaupungin päiväkotiin.
Meille tämä ratkaisu osoittautui erittäin onnistuneeksi. Ei voi
kuin ihmetellä sitä motivaation määrää näillä hoitajilla. Työt
tehdään tehokkaasti, vastuullisesti ja suurella sydämellä.
Varsinkin, kun tietää lastenhoitajien palkkatason, on hoitajien
oltava todella kutsumusammatissaan.
Kunnioitan suuresti Kiljusen tekemää työharjoittelua. Vastaavaa
en ole kokoomuslaisilta nähnyt. Kiljunen sentään yrittää, hän
ainakin tekee jotain. Olen saanut ”pohjalaisen” kasvatuksen
ja siinä arvomaailmassa työ on aina arvokasta. Olipa se
sitten siivoojan tai johtajan työtä.
Juhopaavolalle sanoisin: juuri sinunlaistesi kommentit tekevät
tästä US:n blogista ikävän. Henkilöihin kohdistuvaa pottuilua,
ikivanhaa vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelua sekä
mustavalkoista maailmankatsomusta. Tällainen, jos mikään
on ”uudessa” US:ssä varsin tunkkaisen kuuloista.
Parahin Juhopaavola: nyt on vuosi 2008, eikä suinkaan 1978.
Kommunismi romahti jo aikoja sitten. Sosialismin punaista ei
ole enää kuin EU:n passinkannessa.
T: Kokoomusta 20 vuotta äänestänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Et sinä palkatta siellä ollut, vaan kansanedustajan palkkasi ja mahdollisten muiden toimiesi korvaukset juoksivat.
Mene vaikka silmäleikkaukseen. Tekevät siellä vaikka silmänkääntötempun.
Hyvähän se on, että kansanedustaja tutustuu oikeisiin asioihin, mikä asia erityisesti SDP:n valkokaulusherroilla tuppaa jäämään vain kuulopuheisiin työelämästä. Eikä edes akateemista itsetutkiskelua asiasta ylläpidetä vaan luotetaan SAK:n propagandaan.
Ilmoita asiaton viesti
Haluaisin todella nähdä ihan omin silmin kun Vanhanen ja Kanerva ja Risikko ja Niinistö istuvat hiekkalaatikon reunalla ”antamassa syliä” yliaktiiviselle lapselle. Tällä kokemuksella olisi varmasti myönteisiä seurauksia. Oppisivat eduskunnan pojat ja tytöt hieman arvostamaan lastenhoitoa ja päiväkoteja, eivätkä ehkä enää suhtautuisi niihin tuotantoyksikköinä.
Meidän tulevaisuutemme on meidän lapsissamme!
Ilmoita asiaton viesti
Päätoimittaja Vanhanen => free lanceriksi toiseen ilmaisjalkelulehteen
Poliitikko Ilkka Kanerva => toiminnanjohtajaksi jonkin puolueen piirijärjestöön
Hammaslääkäri Risikko => hammaslääkärin avustajaksi
Varatuomari Niinistö => yleiseksi oikeusavustajaksi
Ilmoita asiaton viesti
”Lastenhoitajan peruspalkka jää 1 700 euroon kuukaudessa ja päiväkodin johtajakin saa tyytyä 2 400 euroon. Uskomatonta!”
Juurihan te kansanedustajat ennen joulua nostitte omia palkkoja http://www.iltalehti.fi/uutiset/200712156988563_uu.shtml
Sama homma oli demarien hallituskaudella, silloinkin kansanedustajien palkat nousivat.
Ehkä lastenhoitajille riittäisi enemmän rahaa, jos ette ahmisi kaikkea itsellenne.
Ilmoita asiaton viesti
Jos halutaan, että lastentarhanopettajien palkat nousevat kuin hissi, kannattaa ne indeksoida kansanedustajien palkkoihin, ehkä myös Fortumin optioihin. Varmaan joku työväenliikkeen mies, esimerkiksi työväenpresidentti Sauli Niinistö voisi ehdottaa tällaista.
Ilmoita asiaton viesti