Päiväkodissa

Mitä tehdä Artulle, joka kapinallisena nuorena miehenä heittäytyy lattialle parkumaan? Entä Tuulalle, joka tahtoo koko ajan tulla väliin, kun joukolle viisivuotiaita puhutaan? Entä Sami, joka näppää kaveriaan ja juoksee karkuun?

Ei kun syliä. Aikuisen kosketusta ja läsnäoloa. Sitä pieni lapsi kaipaa.

Olin hämmästynyt. Päiväkodissa välitetään. Kannetaan huolta meidän jälkikasvustamme.

Tein jokavuotisen viikon työharjoitteluni tällä kertaa päiväkodissa. Vantaan sosiaalitoimesta minulle oli osoitettu Satomäen päiväkoti. Menin sinne viikoksi töihin. Tosin keskiviikon olin ympärivuorokautisessa Hansin päiväkodissa ja torstain Helsingin puolella Kivikon päiväkodissa. Sain vertailupohjaa.

Olin kuin kuka tahansa lastenhoitaja. Paitsi palkatta. Jotensakin joustivat myös työaikojen suhteen, kun varsinainen virkatyöni välillä kutsui.

Ja joku sanoo, että kunnallinen päivähoito on kuin lapsen veisi säilöön parkkiin. Väite on mahdollisimman epätosi. Näin, kuinka suunnitelmallisesti pienimpiämme hoivataan. Eikä vain hoivata, vaan myös kasvatetaan.

Yhteiset rajat ja pelisäännöt ovat olemassa. Niihin lapsienkin on hyvä sopeutua. Jotta voidaan olla joustavia, pitää olla säännöt, joista joustaa.

Päivittäinen ohjelma on huolella rakennettu. Opetellaan olemaan ystäviä, huomioimaan toiset, ilmaisemaan itseä, tuntemaan värit, kasveja, eläimiä, viikonpäivä, kantamaan astiat, välittämään ympäristöstä. Opitaan elämään. Kaikki tapahtuu vahingossa, leikin varjolla.

Mutta tosiasiassa mitään ei tapahtunut ilman, että se oli etukäteen mietitty. Täysiä ammattilaisia lastentarhanopettajamme tänään ovat. Se ei kuitenkaan näy palkkauksessa. Lastenhoitajan peruspalkka jää 1 700 euroon kuukaudessa ja päiväkodin johtajakin saa tyytyä 2 400 euroon. Uskomatonta!

Tässä yhteiskunnassa maksetaan lapsistamme huolehtimisesta lähes kaikkein kurjimmin. Ei ihme, että päteviä lastentarhanopettajia ei tahdo löytyä. Kutsumuksellisuudellakin on rajansa!

Päivähoitoa ollaan reformoimassa. Haetaan liiketaloudesta oppia. Työn tuottavuutta on nostettava. Jäin vain miettimään, kuinka yksikkötyökustannuksilla mitata työn tehokkuutta palvelualalla, jossa käytetty aika on yhtä kuin tuotetun palvelun laatu. On eri asia valmistaa tavaroita kuin hoivata lapsia tehokkaammin. Kuka kertoisi, kuinka antaa lapselle syliä entistä tuottavammin?

Ruoka- ja siivouspalvelut ollaan päiväkodeistamme ulkoistamassa. Bisnekselle annetaan tilaa. Tehokkuuden nimissä.

Onko tässäkään järkeä! Päiväkoti on kokonaisuus, jossa tuttu siivooja ja lapset tunteva keittiöhenkilökunta ovat yhtenä osana turvallista ympäristöä. Keittiö elää päiväkodin tahdissa ja siivooja voi tarpeen mukaan pukea vaikka kuravaatteet päälle. Kun on ulkopuolinen toimija, hän on ulkopuolinen.

Yksi muutos näkyy rajuna päiväkodeissamme. Ainakin osassa niistä, pääkaupunkiseudun itäpuolella. Pikku-Nikolailla on venäläinen äiti, Hussein on Somaliasta, Sarah puhuu äidinkielenään bengalia, Walterin isä on Senegalista.

Suomalainen yhteiskunta monikulttuuristuu voimalla. Se on alkanut päiväkodeista ja kouluista. Muutos on pysyvä. Se ilmentää globalisaatiota, maailman pienenemistä.

Päiväkodeissa huolehditaan, että Suomessa kasvavat lapset oppivat Suomen kielen ja tulevat osaksi suomalaista kulttuuria. Ulkomaalaistaustaisissa kodeissa on taas huolehdittava siitä, että lapsi oppii myös äidin/isän kielensä. Näin saamme ehyitä, osaavia kansalaisia, joilla on edellytykset vahvaan itsensä toteuttamiseen ihmisinä.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu