Kilvoittelua SDP:ssä

Erkki Tuomioja on heittänyt taisteluhansikkaan. Hän on valmis SDP:n puheenjohtajuustaistoon, jos asiasta järjestetään neuvoa-antava jäsenäänestys. Neljäs kerta toden sanoo. Tuomioja olisi neljännen kerran ehdokkaana puolueen puheenjohtajaksi.

Harmi. Olisin saattanut pohtia jäsenäänestyksen ideaa, kun puolueemme valitsee puheenjohtajaansa. Ensimmäisenä puolueena Suomessa me demarit olisimme voineet tarjota jäsenkunnallemme suoran väylän vaikuttaa puoluejohdon valinnassa. Tietysti median suopealla myötävaikutuksella.

Nyt en voikaan vakavasti pohtia jäsenäänestyksen mahdollisuutta. Kun yksi ehdokas ilmoittaa ehdokkuutensa edellytykseksi jäsenäänestyksen, pilaa se koko idean. Emme puhu itse asiasta, vaan se vääristyy yhden kilvoittelijan kampanjavälineeksi.

Eki ei tosiaan ole ensimmäistä kertaa karhua kaatamassa. Muistan hyvin aiemmat kerrat. Olen ollut mukana puoluekokouksissa yhtenä valitsijana muiden joukossa.

Ulf Sundqvistia vastaan taistellessaan vuonna 1991 Tuomioja ei ollut lähelläkään voittoa. Toista oli kamppailu Paavo Lipposta vastaan. Erikoinen tilanne. Istuva pääministeri sai vastaansa istuvan ulkoministerin ja samasta puolueesta. Elettiin vuotta 2002.

Kirjoitin Uutispäivä Demariin kolumnin. Arvioin molempia ehdokkaita. Olin henkilökohtaisesti tuskallisessa tilanteessa. Kuinka tehdä valintaa kahden sellaisen toverin välillä, jotka voi 30 vuoden takaa lukea ystävikseen. Paavo Lipposen kehotuksesta olin aikoinani liittynyt SDP:n jäseneksi ja Erkki Tuomiojan ideoimana olin kirjoittanut ensimmäisiä kirjojani. Tee nyt siten valintaa!

Tein valintaa. En voinut muuta kuin ylistää Lipposen ansioita vahvana tahtoihmisenä ja pääministerinä, joka laman jälkeen tasapainotti talouden ja luotsasi Suomen Eurooppaan. Tuomioja on taas pohdiskelija, kriitikko joka lähtöön, jolla ihanteellisuus on säilynyt politiikan teon käyttövoimana. Hän ei ole vain Suomen ja Euroopan, vaan myös maailman kansalainen. Voiko sosialidemokratia enempää puoluejohtajaltaan toivoa?

Tätä kysyin vuonna 2002. Joudun yhä vuonna 2008 miettimään, mitä vastaan.

Karvas vaalitappio viime keväänä pysäytti meidät monet demarit. Jouduimme katsomaan perustaa ,millä seisomme. Miksi vaikutamme yhteiskunnassa? Onko meillä annettavaa?

Kun Erkki Tuomioja tuli keväällä ulos arvioillaan ”väärää politiikkaa”, jouduin ravistelemaan itseäni. Mikä hän on sanomaan! Kaksitoista vuotta Eki oli ollut puolueen ykköstehtävissä. Neljä vuotta hän veti eduskuntaryhmää ja perään kahdeksan vuotta ministerinä. Eikä kaikkein vaatimattomimmilla palleilla.

Voi olla, että väärää politiikkaa. Mutta kyllä päätöksentekijöiden täytyy uskaltaa myös vastuunsa kantaa.

Nyt ovat uudet valinnat edessä. Taas kerran tuskallista pohdintaa. Tällä kertaa olen itsekin liemessä mukana. Minulta on kysytty, eikö SDP:n puoluejohdossa kaivata raikkaita uusia tuulia. Kansainvälistä kokemusta ja sosiaalista näkemystä. Miksi et olisi ehdokkaana?

Vierastan näkemystä, että haastaisin istuvaa puoluejohtoa. Eivät tosiasiassa ole vielä päässeet näyttämään kynsiään. Haluaisin pikemminkin olla tukena. Mutta en halua myöskään väistää. Tarja Filatovin paikka puolueen varapuheenjohtajana on joka tapauksessa auki.

Olen valmis harkitsemaan ehdolle asettumista puolueen johtotehtäviin – ja ilman jäsenäänestysehtoja. Yksi ehto kuitenkin on: tukea tarvitaan.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu