Kilvoittelua SDP:ssä
Erkki Tuomioja on heittänyt taisteluhansikkaan. Hän on valmis SDP:n puheenjohtajuustaistoon, jos asiasta järjestetään neuvoa-antava jäsenäänestys. Neljäs kerta toden sanoo. Tuomioja olisi neljännen kerran ehdokkaana puolueen puheenjohtajaksi.
Harmi. Olisin saattanut pohtia jäsenäänestyksen ideaa, kun puolueemme valitsee puheenjohtajaansa. Ensimmäisenä puolueena Suomessa me demarit olisimme voineet tarjota jäsenkunnallemme suoran väylän vaikuttaa puoluejohdon valinnassa. Tietysti median suopealla myötävaikutuksella.
Nyt en voikaan vakavasti pohtia jäsenäänestyksen mahdollisuutta. Kun yksi ehdokas ilmoittaa ehdokkuutensa edellytykseksi jäsenäänestyksen, pilaa se koko idean. Emme puhu itse asiasta, vaan se vääristyy yhden kilvoittelijan kampanjavälineeksi.
Eki ei tosiaan ole ensimmäistä kertaa karhua kaatamassa. Muistan hyvin aiemmat kerrat. Olen ollut mukana puoluekokouksissa yhtenä valitsijana muiden joukossa.
Ulf Sundqvistia vastaan taistellessaan vuonna 1991 Tuomioja ei ollut lähelläkään voittoa. Toista oli kamppailu Paavo Lipposta vastaan. Erikoinen tilanne. Istuva pääministeri sai vastaansa istuvan ulkoministerin ja samasta puolueesta. Elettiin vuotta 2002.
Kirjoitin Uutispäivä Demariin kolumnin. Arvioin molempia ehdokkaita. Olin henkilökohtaisesti tuskallisessa tilanteessa. Kuinka tehdä valintaa kahden sellaisen toverin välillä, jotka voi 30 vuoden takaa lukea ystävikseen. Paavo Lipposen kehotuksesta olin aikoinani liittynyt SDP:n jäseneksi ja Erkki Tuomiojan ideoimana olin kirjoittanut ensimmäisiä kirjojani. Tee nyt siten valintaa!
Tein valintaa. En voinut muuta kuin ylistää Lipposen ansioita vahvana tahtoihmisenä ja pääministerinä, joka laman jälkeen tasapainotti talouden ja luotsasi Suomen Eurooppaan. Tuomioja on taas pohdiskelija, kriitikko joka lähtöön, jolla ihanteellisuus on säilynyt politiikan teon käyttövoimana. Hän ei ole vain Suomen ja Euroopan, vaan myös maailman kansalainen. Voiko sosialidemokratia enempää puoluejohtajaltaan toivoa?
Tätä kysyin vuonna 2002. Joudun yhä vuonna 2008 miettimään, mitä vastaan.
Karvas vaalitappio viime keväänä pysäytti meidät monet demarit. Jouduimme katsomaan perustaa ,millä seisomme. Miksi vaikutamme yhteiskunnassa? Onko meillä annettavaa?
Kun Erkki Tuomioja tuli keväällä ulos arvioillaan ”väärää politiikkaa”, jouduin ravistelemaan itseäni. Mikä hän on sanomaan! Kaksitoista vuotta Eki oli ollut puolueen ykköstehtävissä. Neljä vuotta hän veti eduskuntaryhmää ja perään kahdeksan vuotta ministerinä. Eikä kaikkein vaatimattomimmilla palleilla.
Voi olla, että väärää politiikkaa. Mutta kyllä päätöksentekijöiden täytyy uskaltaa myös vastuunsa kantaa.
Nyt ovat uudet valinnat edessä. Taas kerran tuskallista pohdintaa. Tällä kertaa olen itsekin liemessä mukana. Minulta on kysytty, eikö SDP:n puoluejohdossa kaivata raikkaita uusia tuulia. Kansainvälistä kokemusta ja sosiaalista näkemystä. Miksi et olisi ehdokkaana?
Vierastan näkemystä, että haastaisin istuvaa puoluejohtoa. Eivät tosiasiassa ole vielä päässeet näyttämään kynsiään. Haluaisin pikemminkin olla tukena. Mutta en halua myöskään väistää. Tarja Filatovin paikka puolueen varapuheenjohtajana on joka tapauksessa auki.
Olen valmis harkitsemaan ehdolle asettumista puolueen johtotehtäviin – ja ilman jäsenäänestysehtoja. Yksi ehto kuitenkin on: tukea tarvitaan.
Sen kun taas Eeron junttaatte SAKilla taas ilman jäsenäänestystä niin teillehän nauraa hevosetkin!
Ilmoita asiaton viesti
Perussuomalaiset ovat koko historiansa ajan valinneet puheenjohtajansa jäsenten suorin äänin. Puoluekokouksessa valtaa käyttävät suoraan jäsenet, eivätkä erilaiset kokousedustajat.
Ilmoita asiaton viesti
Kimmo Kiljusen väite, että ”ensimmäisenä puolueena Suomessa me demarit olisimme voineet tarjota jäsenkunnallemme suoran väylän vaikuttaa puoluejohdon valinnassa” on väärin.
Kuten Lahtinen yllä mainitsee, Perussuomalaiset ovat suoralla vaalilla valinneet puheenjohtajansa koko historiansa ajan.
Ilmoita asiaton viesti
Minä voisin äänestää sinua jos olisi niin pitkä tikku että voisin koskea SDP:n puoluekirjaan 🙂
Pitkästä aikaa kuulee järkeviä ajatuksia demarin suusta, ehkä Kiljunen pystyisi uudistamaan puolueen. Tuntuu hän ainakin kaikista maanläheisimmältä demarivaikuttajalta mitä tässä maassa on. Ei liikaa kiihkoilua, eikä liiaksi aatteen paloa, jopa sosiaalidemokraateille harvinaisia rationaliteetteja on ilmassa. Perustan ja avaankin tukiäänestyksen Kiljuselle. JAA
Ilmoita asiaton viesti
Miksi Kiljunen toisi politiikan vakaaseen SDP:hen?
Ilmoita asiaton viesti
Erkki Tuomioja on ollut urallaan loistava yhdessä asiassa, ilmoittaessaan ”mahtavia” mielipiteitään ja pyörtäessään päänsä, tuntuu ettei tämä punainen älykkö osaa olla oikeassa missään mutta on hyvä sanomaan:”Nojoo täytyy myöntää että olin väärässä”.
Eikös Kimmo politikointi ole olemassa olevien mielipiteiden omimista? Minusta Ekin veto oli aivan loistava ja nyt sinä yrität ratsastaa samalla hevosella hyväksymällä jäsenäänestyksen mutta tuomitsemalla Ekin käyttäessään sitä politikoinnin välineenä. Hyi olkoon.
Ei voi muuta kuin nauttia kun vasemmalla sählätään koko puolue uskottavuus.
Ilmoita asiaton viesti
Uskoisin, että tovereiden aikajänne on eri pituinen. Suuri osa SDP:n poliittisista toimitsijoista ajattelee kuin madame Pompidour: Après nous le déluge, meidän JÄLKEEMME vedenpaisumus.
Toisin sanoen SDP:stä ja SAK:sta nostetaan itselle eläkekertymät, vaikka koko kansallis-sosialidemokraattinen rakenne rappioituu.
Tuomioja nähnee asian niin, että sosialidemokratia on helpompi demokratisoida ja uudistaa kuin antaa sen kuivua pystyyn kelohonkaliitoksi.
Kumpi sitten on oikeassa? Virallisesta linjasta ja rippeistä kiinni pitävä SAK-lainen sosialibyrokratia, valtiovarainministeriö ja SAK:n ekonomistiosasto, joka seuraa katseella maailman menoa ja paperi- sekä selluloosatehtaiden kiinni panemista vai kansanvilltisijä ja selootti Tuomioja, joka yrittää elvyttää demokratiaa ja herättää keskustelua?
Minun mielestäni olisi isänmaan onni, mikäli vasemmisto oppositiossa huiliessaan käyttäisi aikansa hyödyllisemmin ja yrittäisi politiikkaohjelmin pyrkiä parantamaan hallituksen suoritusta.
Eihän oppositiosta ole mitään hyötyä veronmaksajille, ellei se hae reaalipolitiikkaa parempia vaihtoehtoja.
Kyllä SDP:stä löytynee muitakin järkimiehiä ja intellektuelleja kuin tohtori Tuomioja. Onhan puolueessa ylioppilaiden lisäksi muitakin tohtoreita, mutta myös hummaistereita.
Luulisin, että Tuomiojan muita pidempi aikaperspektiivi johtunee siitä, että hän lienee ranskankielentaitoisena tutustunnut myös ranskalaiseen filosofiaan.
Monet suomalaiset germanofiilit ovat tosikompia ja suoraviivaisempia. Kokoomuksen ja SDP:n perimähän on loppujen lopuksi Saksasta. SDP:n Forssan ohjelma oli Itävalla sosialidemokraattisen puolueen ohjelman suomalaiskäännös.
Ilmoita asiaton viesti
Onko aihetta mihin tämä Sailas ei puuttuisi. Kuinka paljon Sailas saikaan ääniä viime vaaleissa?
http://yle.fi/uutiset/24h/id80620.html
Ilmoita asiaton viesti
Näyttää ilmeiseltä, että vaalin 2007 jälkeen on Sailas saanut ainakin Kataisen ja Vanhasen äänet.
Ilmoita asiaton viesti
Innostava julkinen keskustelu suorasta jäsenäänestyksestä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen päätöksentekomenetelmiin mahdollisesti tuotavana uutena muotona on nostanut esille näkemyksiä puolesta ja vastaan.
Nyt valitettavasti olemme tulleet kysyneeksi arviota jäsenäänestyksestä lähinnä niiltä poliitillisen työn ammattilaisilta, jotka eivät kaikkein innokkaimpia ylipäätänsä ole muutoksiin mukaan lähtemään. On otettu tavaksi tiedustella suhtautumista uusiin ajatelmiin siltä järjestökoneistolta, jota oligarkian tendessi jähmettää.
Näyttää yleisin perustelu uudistusta vastaan olevan ei, kun eivät muutkaan.
Menkäämme itseemme.
Meidän tulee työväentaloilla luoda katseemme liikkeemme alun ensimmäisiin punaisiin banderolleihin. Mitä silloin vaadimme? Minkä puolesta marssimme? Mitä olivat valppaat mielet raadannan väsyttämin käsin pitkän työpäivänsä illassa punaiselle kankahalle hartaina kirjailleet?
Punaiselle taustalle ovat vakain kaarin tulleet ylös kirjatuiksi vaatimukset silloin peräti edistyksellisistä aatoksista: yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta, kahdeksan tunnin työpäivästä, itsenäisestä Suomestamme ja raittiista kansasta sitä asuttamassa. Emme silloin muilta kyselleet, josko hekin näitä samoja vaativat – eivätkä vaatineetkaan.
Edistyksellinen kansanliike ei voi omaa linjaansa vetää sen mukaan, mitä muut, takana tulevat liikkeet omikseen määrittelevät. Meidän tulee kulkea edellä.
Myöskään emme saa sitoa jäsenäänestyksen muotoa yhteenkään henkilöön. Tässä ovat siis väärässä sekä Tuomioja, että Kiljunen.
Edistyksen banderollien tulee nyt ja jatkossakin olla meidän oman kansanliikkeemme kannateltavina. Erityisesti puheenjohtajamme odotan aivan ensimmäisenä rientävän edistyksellisiin tekoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tulee Tuomiojan oikeuteen julkistaa näkemyksensä SDP:n harjoittamasta politiikasta, haluan vakavana todeta nuorelle kansanedustajalle seuraavaa.
Tässä ei ole mitään jääviysongelmia. On mitä erinomaisin seikka, että asianomaiset itse näkevät poliitillisen toimintansa luonteen ja omaavat riittävästi uskallusta sen myös julki lausua.
Se, että kykenee näkemään ja tunnustamaan omat virheensä, ja omiensa virheet, on ehdoton edellytys uudistumiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyinen hallitus työskentelee todella kovasti saadakseen teille demareille vaalivoiton. Vaalien jälkeen onkin todella ”jännää” nähdä istuuko demarien kanssa hallituksessa kokoomus vai kepu. Itse harjoitettuun politiikkaan asialla ei ole tietenkään minkäänlaista vaikutusta; verot nousevat entisestään, hallinto pöhöttyy jopa nykyisestä tasosta kun vihreälle oksalle täytyy saada uusi kierros tovereita, Suomen erilaiset vastikkeetta ulkomaille maksamat ”jäsenmaksut”, ”kehitys- ja muut lähialueavut” ja ”hiilidioksiverot” karkottavat täällä olevaa teollisuutta Kiinaan ja kurjistavat edelleen kansaa veronkorotusten muodossa. Edes monia peruspalveluja ei pystytä takaamaan ikänsä veroja maksaneille kansalaisille, vaikka mitä todennäköisemmin pian joudutaan taas ottamaan velkaa lisää lastemme maksettavaksi… Hyvä meininki joo.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa ei ole oikein vaihtoehtoa, kun oppositio ei uskalla demokratisoitua ja hankkia kannatusta. Eletään tarkasti Sailaksen ohjeiden mukaan ja deflaation kynnyksellä varoitetaan inflaatiosta. Suomessa ollaan 1/2 vaihdetta ajattelussa – tai ainakin puheissa – jäljessä.
Julkisuus on varattu pääasiassa sairaanhoitajille ja poliiseille – jotta eivät lakkoilisi itselleen palkkaa – meidän veronmaksajien vahingoksemme.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomioja valitettavasti näyttää vanhukselta ja on jo veritulpan kokenut vuosia sitten. Hän on yrittänyt johtoon useita kertoja. Puolueen johdossa hänet tunnetaan hyvin ja sieltä häntä ei esitellä kaikkitietävänä älykkonä, kuin jossain heppoisissa animaatiossa. Kiljusen mielestä Tuomioja on vain väärinpelaaja. Se pelityyli on viimeksi tullut esiin Alpo Rusin tapauksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomioja lenkkeilee päivittäin 10 kilometriä. Ihminen voi jousta 10 kilometriä vajaassa 50 minuutissa noin 70 vuotiaaksi asti. Paasikivi aloitti presidenttikautensa ikämiehenä – yli 70 vuotiaana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Kusti_Paasikivi
SDP:ssä kaikkein mielenkiintoisinta on se, ettei jäseniä haluta missään tapauksessa päästää päättämään asioista ilman järjestöjä ja valitsijamiehiä. Se osoittaa EMU:n ja eurososialidemokratian vakaan luonteen – kohtaloonsa ei voi vaikuttaa, ainakaan äänestämällä.
Kiljunen ilmeisesti ei aiokaan SDP:n puheenjohtajaksi, vaan tyytyy pelkkään reiluun kilvoitteluun. Kenen äänet hän siis jakaa? Eero Heinäluomanko, jonka suostumuksella hän on ilmeisesti saanut mahdollisuuden ilmoittautua (vara)puheenjohtajakilpailuun vai Erkki Tuomiojan, jota ei pitäisi päästää valituksi, koska hän on vain intellektuelli.
Suomessa on jotenkin ambivalentti suhtautuminen tohtoreihin ja ajatteleviin. Ikään kuin tohtori on aikaansa korkeakoulussa ja yliopistossa jatkoaikaa viettänyt maisteri, joka ei ole löytänyt töihin, ainakaan oman alansa töihin ajoissa.
Ellei Suomessa saa ajatella, vaan totella valtiotieteiden maisteri Raimo Sailasta (sd.) ja Euroopan keskuspankin kriteerejä sekä SAK:n ekonomistiosastoa, riittää toimeenpanevaksi komiteaksi vaikkapa yhteiskuntatieteelliset ylioppilaat Jouni Backman ja Eero Heinäluoma.
Lähdemme siis arvioimaan, onko todella niin, että Erkki Tuomioja on asettunut SDP:n puheenjohtajaehdokkaaksi siinä tapauksessa, että jäsenten ei anneta äänestää puheenjohtajasta ja siitä, onko Kimmo Kiljunen edes pyrkimässä SDP:n puheenjohtajaksi.
Oletettavaa on se, ettei kumpikaan ole asettunut SDP:n puheenjohtajaehdokkaaksi. Kiljunen ei onnistu jakamaan Tuomiojan ääniä, varsinkaan, kun ei ole ehdolla kuin varapuheenjohtajaksi mieskiintiössä, oikeastaan herrasmieskiintiössä Filatovin paikalle. Hän siis kilpailee Maria Richardsonin kanssa samassa sarjassa.
Ei suomalainen suoraäänestys voi olla kansainvälistä diplomatiaa. Miksikö? No siksi, ettei äänestäjillä ole henkilökohtaista kokemusta korkeakontekstisesta merkkikielestä, mikä edellyttäisi yläluokkaista sosiaalista perimää, jollaista on pääasiassa vain kultahammasrannikon ruotsinkielisissä paremmissa perheissä, joissa on ollut sivistysresurssia jo useita sukupolvia.
Valtioneuvos Johannes Virolainen, jota epäiltiin Mauno Koiviston kilveksi Ahti Karjalaista ja Neuvostoliittoa vastaan, vastasi kysymykseen, pyrkiikö hän (tosissaan) presidentiksi. Tuohon Jussi vastasi, että pyrin niin pirusti.
On mielenkiintoista nähdä, kenet Kaitselmus valitsee SDP:n puheenjohtajaksi, koska elämän arpajaisissa siihen tehtävään ei kukaan näytä pyrkivän – ainakaan kansansuosiolla. Tähänkin asti Jumala on antanut järjen sille, jolle hän on suonut virankin.
Mitään kritisoitavaa ei ole tähän mennessä löydetty Tuomiojan linjasta ainakaan SDP:n piiristä. Mikä se olikaan?
Ilmoita asiaton viesti
Sillä ei pitäisi olla niin väliä. Mielummin ruma ja älykäs kuin kaunis, nuori ja tyhmä (vrt kokoomus)
Ilmoita asiaton viesti
Valitkaa Sosiaalidemokraatit mahdollisimman vanha puheenjohtaja!
Ilmoita asiaton viesti
Tuomioja tunnetaan myös teoistaan. Hänen uransa SDP:ssa katkesi 1973 kun hän vuodatti presidentin salaiset neuvottelumuistiot, sen aikaisen Neuvostoliiton johdon kanssa käydyistä neuvotteluista, lehdistölle. Kysymys on ns. Zavidovo-vuodosta.
kts.: http://fi.wikipedia.org/wiki/Zavidovo-vuoto
Tässä varsinainen syyllinen piilotti itsensä syyttömien tovereidensa taakse. antoi heidän saada tuomionsa ja menettää virkansa. Eipä ihme että SDP:n johto laittoi Tuomiojan syrjään päivän politiikasta pariksi kymmeneksi vuodeksi, minkä aikana rikos (törkeä valtiopetos?) vanheni. Ihmisten mielissä tällaiset rikokset eivät vanhene koskaan.
Ei Tuomiojaa tyhmäksi voi sanoa. Hän ymmärsi jo silloin että pitää olla hiljaa 20 vuotta, antaa rikoksen vanhentua ja kansalle aikaa unohtaa. En tiedä onko älykkökään, se on kuitenkin varmaa ettei häneen voi luottaa piirunkaan vertaa.
Mutta, demareiden puheenjohtajaksi hän saattaa olla sopiva henkilö.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä ei ole vielä paljastettu, katsoiko Kekkonen arvovaltansa lisääntyneet suoritetusta toimesta eli toimiko Tuomioja, ellei nyt Kekkosen käskystä niin ainakin hänen hengessään.
Ilmoita asiaton viesti
Ainoa jolla saattaa vielä olla jotain kerrottavaa on Tuomioja itse. Mikään itse tapahtuneessa tai sen oikeuskäsittelyssä ei anna aihetta epäillä muita motiiveja, kuin oli Tuomiojalla ja muutamilla muilla EEC-vapaakauppasopimuksen vastustajilla. Nuori poliitikon alku toimi typerästi, pelästyi teostaan aiheutunutta kohua ja antoi syyttömien tovereidensa kärsiä tekemisiensä oikeudelliset seuraukset. Näin ikävästi siinä vain kävi.
Todellinen syyllinen ei kuitenkaan jäänyt tietämättömiin demareiden sen aikaiselta johdolta. Uskon että asiatila saatettiin myös Kekkosen tietoon. Mutta, ilmeisesti siinä vaiheessa oli tuomiot jo ehditty jakaa. Olisikin ollut valtion johdon kannalta erittäin ikävää saattaa asia uudelleen käsiteltäväksi. Siksi katsottiin paremmaksi rangaista Tuomiojaa puolueen sisäisellä ojennuksella.
En yhtään ihmettele vaikkei demareiden vanhempi kaarti edelleenkään lämpene Tuomiojan pyrkimyksille. Taustalta pilkistää hieman liian läpinäkyvästi vanha kieroilija. En usko että Tuomioja itsekään haluaisi jäsenäänestystä jatkuvaksi käytännöksi puolueenjohtajan valinnassa. Nyt, juuri tällä hetkellä se voisi olla hänelle mieluisaa, mutta tuskin enää ensi kesän puoluekokouksen jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Zavidovon vuodosta ei ole paljastettu vielä motiivia. Uskoisin, että motiivi on samankaltainen kuin Eino Uusitalon ehdotuksessa toiseksi itsenäisyyspäiväksi: Kekkosen koepallo.
Suomalainen yhteiskunta ei kuitenkaan ole vielä valmis ottamaan vastaan tietoa siitä, miten kekkoslainen Erkki Tuomiojakin oli saattanut olla. Jos paljastuisi, että Tuomioja vuosi Zavidovon vuodon Kekkosen yhteisymmärryksestä, jotta ymmärrettäisiin, että maa edelleen tarvitsi presidentin – siis Urho Kekkosen poliittiseksi takuuksi Neuvostoliitolle aidommasta puolueettomuudesta, jotta Neuvostoliitolla säilyi motivaatio maksaa Suomen puolueettomuudesta edelleen bilateraalikaupalla, on tietenkin ymmärrettävää, että aikana, jolloin Suomi alkaa Ruotsin tapaan toimeenpanna NATO-jäsenyytensä kriteerejä, ei tämä tieto olisi meriitti SDP:n puheenjohtajuudesta kamppailtaessa. Tämä siksi, ettei SDP ole vieläkään toipunut henkisesti Irakin sodasta eikä Paavo Lipposen puheenjohtajakaudesta.
Kun ottaa huomioon, miten aseveliakseli jatkaa Pro Karealiassa, ei kannata lähihistoriankirjoituksessakaan kiirehti pikarehellisyyttä koko totuuden paljastamisessa, vaan kannattaa toimia oikein.
Toisin sanoen niin, etteivät SDP:n noin 300 puoluevaltuutettua, jotka valitsevat Eero Heinäluoman uudelleen SDP:n puheenjohtajaksi, huomaa.
Suomessa SDP:n puoluevaltuusto valitsee pääministerin valitsemalla SDP:lle puheenjohtajan. Se, että parlamentaarinen valtionpäähenkilö valitaan 300 hengen toimesta 5 200 000 asukkaan maassa ei ole varmaankaan yltiödemokraattisuuden ilmaus.
Ilmoita asiaton viesti
huumorimiehenä maksatti Erkillä, sen sotilaspassin polttelusta koituneen vaivan.
Ilmoita asiaton viesti
”Nyt en voikaan vakavasti pohtia jäsenäänestyksen mahdollisuutta. Kun yksi ehdokas ilmoittaa ehdokkuutensa edellytykseksi jäsenäänestyksen, pilaa se koko idean.”
Niin kuin tästä asiasta ei voisi Kiljusen mielestä keskustella kuin kabineteissa?
Kyllä mielestäni Tuomiojan avaus oli tervetullutta vaihtelua ”Sosiaalidemokraattien” vuosikausia jatkuneelle demokratian rappeuttamisprojektille. Ai että päästettäis Puolueen jäsenet päättämään Puolueen asioista?
”Jouduimme katsomaan perustaa ,millä seisomme. Miksi vaikutamme yhteiskunnassa? Onko meillä annettavaa?”
No sitä moni äänestäjäkin on varmaan ihmetellyt. Teillä kun on perusteellinen profiilinkohotus, niinkuin P.Tärkeä tuolla mainitsikin juuri niiden eettisten lähtökohtien suhteen, mille perustalle koko puolue on rakennettu.
Tuomioja on tässä sarjassa säilynyt kumminkin miten kuten puhtoisena kun vertaa vaikka kuuluisiin sosiaalidemokraattisiin mediakuvatuksiin kuten Martti ”CIA” Ahtisaareen, Raimo ”ihmissyöjä” Sailakseen, Kari ”poliisivaltio” Rajamäkeen tai ”valtakunnankansleri” Paavo Lipposeen.
Päivi Lipponenkin tuntui älyvapaan tulkintani mukaan höpöttävän Yleradio ykkösen jossain keskusteluohjelmassa tässä jokin aika sitten, kuinka se on kansalaisten syy että poliitikot ovat epäluotettavia. Voi raukkoja on se niin kovin vaikeaa tehdä demokraattisia päätöksiä kun ei ihmisiltä haluta ees kysyä kuin jonkun änkyräeturyhmien kapulakielisten ylikorrektien lässytysraporttien kautta mitä mieltä mistään ollaan, saati päästää päättämään että ketkäs ne ylimääräset äänet niissä eduskuntavaaleissakin jakaa, on se niin edustuksellista että!
Arvostaisin rehellisyyttänne, jos vaikka Heinäluomakin rohkenis, kun vielä puolueen johdossa on, viimein sanoa että ”Suomen kansa voi mennä hakee sitä ’sosiaalisuutta ja demokratiaa’ vaikka sinne missä pippuri kasvaa, me ollaan nykyään näiden suuryritysten puolella, heillä kun on paksummat lompakot kun teillä yhteensä!” tai Rape voiskin vielä heittää että ”valtiontalouden tasapainossa pitämiseksi ja sosiaalisen hyvinvoinnin säilyttämiseksi on ehdottoman välttämätöntä päästää vesilaitos vapaille markkinoille kilpailutettavaksi ja muuttaa peruskoulutus maksulliseksi ja yksityisrahoitteiseksi” (taitaa olla jo tonkin sanonut)
”Vierastan näkemystä, että haastaisin istuvaa puoluejohtoa. Eivät tosiasiassa ole vielä päässeet näyttämään kynsiään.”
Näitä kynsiä en kyl varmaan haluis nähdäkään. Ehkä mä haukun ihan väärää puuta, mutta teidän Profiili nyt sattuu rakentumaan vähän sellaseks mielivaltais-sosiaalitanttaiseksi, joka vie leivän ja lapset perheistä ja laittaa sellasen pyrokratiajärkäleen eteen että asiasta on ihan turha sitten jälkeenpäin valittaa. Ja siinä sivussa ottaa hyvät pimeet tulot ties miltä islantilaisilta osakekeinottelijoilta sinne oikeanpuoleiseen takataskuun.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Lipponen avaa suunsa, siirtyy poliittinen vastuu kansalaisille edusmiesten sijaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pyrkimisessä kilvoittelu ei ole kovin häävistä hommaa. Käyttäisitte senkin energian ohjelmanne uudistamiseen. Saavutettujen etujen puolustamisella ei pitkälle pötkitä. Niiden nauttijoiden joukko kutistuu vuosi vuodelta.
Ilmoita asiaton viesti
SDP:n puoluelaulu on Pasi Kauniston ”koskaan et muuttua saa”. Koska se, että politiikan riskit hyvinvoinnille eli demokratia on neutraloitu EU- ja EMU-päätöksillä, on oikeastaan vuodesta 1992 asti harjoitettu ”järkevä” talouspolitiikka SDP:n linjan mukaista.
Jos luette vaikkapa Erfurtin ohjelman niin siitä ilmenee, miten suuren työn sosialistit ovat tehneet korvatakseen läikkyvän porvarillisen demokratian suunnittelujärjestelmällä, joka ei salli vähemmistöille mahdollisuutta puolustautua eikä poliittisen kentän uudelleen organisoitumista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pasi_Kaunisto
Tuo Tuomiojan leimaaminen ajattelevaksi ihmiseksi osoittaa tietenkin sekä huolta siitä, että Tuomioja jäisi SDP:n puheenjohtajana yhtä yksin kuin Lasse Lehtisen löytämä Martti Ahtisaari Tasavallan presidenttinä.
Uskoisin, että valtiotieteiden tohtorilla, kuten Kiljusella voisi olla tehokkaita keinoja ”paljastaa” Tuomiojan linja ja todeta se vääräksi tai SAK-SDP:lle sopimattomaksi.
Mielenkiintoista Suomen parlamentarismin kannalta on se, ettei edes oppositio SDP kykene haastamaan ohjelmallisesti hallitusta tai valtiosihteeri Raimo Sailasta (sd.), jonka politiikkaa se kannattaa.
Suomessa käytetään paljon palstakilometrejä sen todistamiseen, että Venäjä toteuttaa talouden vakauden luomalla kaksipuoluejärjestelmä, missä yksi puolue on koko ajan oppositiossa.
Yhtenäinen Venäjä ja Oikeudenmukainen Venäjä ovat saman kolikon kruuna- ja klaavapuoli. Näin ollen oikeastaan politiikan perusta on 1992 omaksuttu EMU-linja, jota julkisesti kannattaa Kansallinen Kokoomus turvatakseen akavalaisten virkamiesten tulotason (virkamiehet kärsivät itsenäisyyden alusta erittäin paljon inflaatiosta ja tulotaso oli Venäjän vallan aikana kultakannasta johtuen parempi), mutta toimeenpanon takaa SDP poliittisella aloitteettomuudellaan.
Kokdem on tapa neutraloida politiikka politiikasta. Matti Vanhanen matkaileee ulkomailla kuin olisi Tasavallan presidentti tai ulkoasiainministeri, joka vastaa ulkopolitiikasta muodostaen mielikuvaa valtionpäämieheydestä. Moni kokoomuslainen tai sosialidemokraatti luulee, että keskustaliberaali on elinkeinopolitiikkaa, teollisuuspolitiikkaa, aluepolitiikkaa ja maatalouspolitiikkaa vaativa keskustalainen, tai, mikä pahempaa, jopa maalaisliittolainen tai perussuomalainen, vaikka tosiasiassa eroa päälinjalle ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa että Kiljunen puhuu kauniisti kansainvälisyydestä kun oma kotikunta rypee suossa.
Kiljunen voi saada kannatusta mutta ei kannata tukea nykyistä Sdp puheenjohtajaa. SUO SELLÄ VETELÄ TÄÄLLÄ.
Ilmoita asiaton viesti
Missä Vantaa nyt rypee niin paljon, että kaupunginvaltuuston puheenjohtajan pitäisi huolestua?
Ilmoita asiaton viesti
Kaupuki niin korviaanmyöten valassa että hirvitää.
Kyllä typeryyksiin varaa, mutta asunto tuotanto on huimasti jäljessä tavoiteestaan,ainakin päkapukisedun uuutisten mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Yllekirjoittanut ei ymmärrä sossuja, miksi kolumnin kirjoittajaa, Kimmo Kiljusta ei noteerata kaikkein korkeimmalle ”pallille” puolueessa! Täysipäisempää demaria on turha etsiä, lipposet ja tuomiojat ovat vain varjokuvia.
Ellei Kimmo, sitten Eero!
Sensijaan puoluesihteeri olisi ehdottomasti vaihdettava! Maarit tuntuu ainakin sivusta katsoen olevan enemmän ärkkopeeläinen kuin demari.
Harkitakaa, sosdemit, politiikka ei koskaan ole vain puolueen sisäistä. Se heijastaa koko yhteiskuntaan, varsinkin hallituksesta käsin. Valtataistelussa ihanteellisuuden rippeetkin tahtovat unohtua.
Ilmoita asiaton viesti
”Täysipäisempää demaria on turha etsiä, lipposet ja tuomiojat ovat vain varjokuvia.”
SDP:n puolueneuvostolla on luottamuksellista tietoa, mitä ei koskaan voi olla äänestäjällä tai SDP:n jäsenellä. Puolue-ranking ei koskaan vastaa on-line gallup-suosiota.
Olisi tietenkin hyvä, jos SDP:n puheenjohtajaehdokkailla, joista voi tulla Kokoomuksen mahdollisesti epäonnistuessa vaaleissa myös Suomen pääministeri, melkein kuin päämies Tasavallan presidentin ja eduskunnan puhemiehen jälkeen, olisi jonkinlainen politiikkaa ymmärtämättömälle liikkuvalle äänestäjälle kirjoitettu ohjelmakin.
Jokainen puolue on kuin herätysliike. Uskovaisten asioista selvän ottamiseksi pitäisi olla puoliammattilainen.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tämä EH ihan tyhmemmästä päästä kuitenkaan ole ja Kiljusestakin
joka paikan höylänä ollaan montaa mieltä. Kepulaiset käyttivät
Sarasvuota herättelemiseen – demarit tarvitsisivat useammankin
pätevän markkinamiehen kääntämään valitsijoiden kuvaa puolueesta. On se vaan niin vanhoillinen ja jotenkin kuralla.
Eipä sieltä valitettavasti ainakaan nuorempaa vakavasti otettavaa
tyyppiä löydy EH:ta korvaamaan.
Ilmoita asiaton viesti
SDP:n ja Vasemmistoliiton välisen eron huomaa Osku Pajamäen ja Paavo Arhinmäen valisestä eduskuntauraerosta.
Ilmoita asiaton viesti
anger management- ja Lenita Airiston pukeutumis- kautta käyttäymiskurssi voisi olla paikallaan.
Ei tarvitsisi työväen sankareiden tulla Eduskuntaan huutelemaan tenniskursseilta valkoiset urheilusukat puvunhousujen lahkeista pilkottaen.
Ilmoita asiaton viesti