Kilpaan mukaan

”Kimmo, nyt tarvitaan miestä mukaan SDP:n puheenjohtajataistoon”, heitti Antti Kalliomäki kesken ulkoasiainvaliokunnan kokouksen. ”Kiitos huomiosta, minulla on kymmenen minuutin päästä tiedotustilaisuus aiheesta”, heitin takaisin.

Muistin hyvin Kalliomäen kommentit joskus 1990-luvulla, kun äkkikäänteissä hänen poliittinen uransa lähti nousuun: ”Politiikassa kaikki tapahtuu yllättävästi ja nopeasti, vain muutos on pysyvää”. Nyt juuri tuntui, että ymmärsin, mitä Antti aikoinaan tarkoitti. Nousin ja lähdin tiedotustilaisuuteen. Pyysin Erkki Tuomiojaa ottamaan tyhjäksi jäävän paikkani. Hän on varajäsenenä ulkoasiainvaliokunnassa.

Pikkuparlamentin kansalaisinfo oli täynnä tiedotusvälineiden edustajia. Hämmästyin. Suurella joukolla olivat liikkeellä. Varsinainen mediatapahtuma. En malttanut olla kiittämättä huomiosta ja ilmaisemasta iloani, että kerrankin saan pitää tällaisen suuren lehdistötilaisuuden suomen kielellä.

Olin kuukausi sitten ilmoittanut valmiuteni olla ehdolla puolueen johtoon kesäkuun puoluekokouksessa. Se koski myös puheenjohtajuutta, jos sikseen tulee. Mutta vierastin ajatusta haastaa istuvaa puoluejohtoa. Muotoilu oli turvallinen. Eihän tosi koitosta ollut luvassa.

Mutta kaikki muuttui. Saimme kuulla Eero Heinäluoman dramaattisen ilmoituksen. Nyt mitattiin miestä. Sanasta miestä, sarvesta härkää. Olin valmis. Ja tosissani. Meidän on uskottava itseemme. Sillä mielellä ilmoittauduin puheenjohtajakilpaan.

Miksi minä? Tunnetaanko minut riittävästi? Viittasin lehdistötilaisuudessa Harri Holkeriin. Hän esitteli minut kerran New Yorkissa eräälle amerikkalaiselle kenraalille: ”Tässä on kansanedustaja Kimmo Kiljunen; hänet tunnetaan paremmin ulkomailla kuin Suomessa”. En voi muuta toivoa kuin että tämän ehdokkuuden jälkeen minut tunnettaisiin myös Suomessa.

SDP:n puheenjohtajaksi kaivataan uutta, tuoretta kasvoa. Kaivataan poliittista kokemusta ja henkilöä, jolla on myös tuntuma suomalaiseen arkeen. En epäröinyt kertoa, että uskon omaavani kaikki nämä piirteet.

Poliittinen kokemukseni tosin on enemmän kansainvälisiltä foorumeilta kuin Suomesta. Mutta neljän lapsen isyys, se on varsinainen elämänkoulu. Isänä ja nyttemmin myös neljän lapsenlapsen vaarina oppii arvostamaan suomalaisia julkisia palveluja. Niistä on jatkossakin pidettävä kiinni.

Puheenjohtajakilvassa minulla on yksi teema: meidän on uskottava itseemme. Niin suomalaisina, sosialidemokraatteina kuin yksilöinä. Tällä mielellä olen liikkeellä.

Yhteiskuntamme ei ole valmis. Parannettavaa on. Erityisen huolissani olen eriarvoisuuden kasvusta. Pääomatulojen osuus kansantulossa on noussut vuoden 1987 19 prosentista nykyiseen 30 prosenttiin. Se heijastaa tulonjaon vakavaa vääristymistä. Tarvitsemme veroremontin. Työn haittaverosta on päästävä. Pääomatulot ja työtulot on asteittain saatettava verotuksessa samalle viivalle.

Ympäristöstä on yhdessä huolehdittava. Kyse ei ole vain ilmastonmuutoksesta. Myös Itämerestä on pidettävä huoli. Ympäristöpolitiikassa, jos missä EU, on tärkein välineemme. Missä ongelma, sinne EU!

Globalisaatiota ei tarvitse pelätä. Se on otettava haltuun, yhteiseksi hyväksi. Tässäkin kansainvälinen sosialidemokratia on vastaus. Me olemme myös uskottavimmin puhumassa globaalin köyhyyden voittamisesta. On poliittisesti sietämätöntä, että yhä vielä lasketaan miljoonissa nälkään kuolevien ihmisten määrä maailmassa.

Siinä ohjelmaani.

Naapureissa demarien kannatus lähentelee 40 prosenttia. Olen epäonnistunut puoluejohtajana, jos kannatusta ei saada nostettua yli 30 prosentin. Jos jo seuraavissa eduskuntavaaleissa kannatus ei ole yli 25 prosenttia, puheenjohtajan on tehtävä armottomat johtopäätökset.

Eero Heinäluoma näytti tien. Hän tinki omasta karriääristään puolueen eduksi. Nyt meillä puheenjohtajaehdokkailla on upea näytön paikka. Emme ole politiikan ammattilaisia, jos tämän tupeksimme. Raikkaalla mielellä liikkeelle. Hyvä, linjakas poliittinen keskustelu.

Olen täysin vakuuttunut porukasta. Demareilla on hieno kaarti ehdokkaina. Puoluekokouksella on mistä valita.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu