Aluepolitiikkaa
Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas on vaatinut hallituksen terästäytymistä. Aluepoliittinen ote on kirvonnut, hän toteaa Kalevan haastattelussa. Hän pelkää haja-asutusalueiden elinehtojen hupenevan ja vaatii konkreettisia toimia tasapuolisemman aluekehityksen turvaamiseksi. Tarvitaan aluepoliittista selontekoa. Samaa säveltä on soittanut keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen.
Ei meitä oppositiossa tarvitse kahdesti käskeä. Kyllä mekin näemme hallituksen ponnettomuuden. Puhutaan aktiivisesta elinkeinopolitiikasta maan eri osissa. Tosiasiassa antaudutaan markkinavoimien edessä.
Yrityksiltä edellytetään yhteiskuntavastuuta. Kaikki suurimmat pörssiyhtiöt tuottavat näyttäviä raportteja vastuullisesta yritystoiminnasta. Yksi omistajataho – valtio – ei kuitenkaan vaadi sijoitustensa katteeksi yhteiskuntavastuuta! Maan hallitus on kuin pahin pörssipeluri ja kiinnostunut vain sijoitetun pääoman tuotosta. Tämänhän me kuulimme ministeri Jyri Häkämiehen suusta, kun hän perusteli hallituksen voimattomuutta Stora Enson sulkiessa Kemijärven ja Summan kannattavat sellutehtaat.
Ei ihme, että hallituspuolueidenkin riveistä kysellään aktiivisemman aluepolitiikan perään. On mitä järkevintä, että kaikki työpaikat eivät keskity eteläiseen Suomeen. Ei ole mieltä rakentaa maata kahteen kertaan. Sellaiset tehtävät, joiden ei luonteensa vuoksi ole pakko olla pääkaupunkiseudulla, on syytä ohjata muualle Suomeen, jossa asunnot ja julkiset palvelut ovat jo valmiina.
Torstain kyselytunnilla patistimme Pauliina Viitamiehen avaamana hallitusta onnettomasta aluepolitiikasta. Matti Vanhanen levitteli käsiään. Kokoomuksen Harri Jaskarilla oli kuitenkin lennokas vastaheitto: ”Kun kuunteli SDP:n edustajien kysymystä, tuntuu siltä, kuin olisi puheessa 70-luvun aluepolitiikka. Ehkä suosittelen edustaja Kimmo Kiljusen kirjan 80-luvun aluepolitiikan perusteet lukemista modernina näkökulmana.”
Yllätyin. Tampereen poikana Jaskari muisti vuonna 1979 julkaisemani kirjan. Olihan se aikoinaan tenttikirjana Tampereen yliopistossa. Eikä kirjan perusajatus alueellisesti tasaavasta yhteiskuntapolitiikasta ole tänäänkään vailla merkitystä. Taidanpa etsiä kirjaa varastoistani, jos sen vaikka jakaisi edustajakollegoille.
Kävin Ahvenanmaalla. Maakuntapäivien ex-puhemies Barbro Sundback oli kutsunut. Eräänlaista aluepolitiikkaa sielläkin kaivattiin.
Ahvenenmaalaiset ovat hermostuneet EU:n päälle. Vesilintujen kevätmetsästys on pantu puihin ja nuuskaaminen on kielletty Ruotsin-laivoilla. Brysselin herran häärivät asioissa, joista eivät mitään ymmärrä. Saa riittää!
EU:n uusi perussopimus on tulossa ratifiointiin. Eduskunnassa se on läpihuutojuttu. Reformisopimukseksi kutsuttu paketti ei käytännössä poikkea jo ratifioidusta EU:n perustuslakisopimuksesta.
Ahvenanmaalla ajatellaan toisin. Nyt on hyvä hetki näyttää. Maakuntapäivillä tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö, eli 20 edustajaa 30:stä, jotta uusi perussopimus saataisiin ratifioitua. Tällaista enemmistöä ei tänä päivänä ole löytymässä.
Minut kutsuttiin hätiin. Vakuutin kuulijoilleni maakuntapäivillä, että haukkuvat väärää puuta, jos EU:n uuden perussopimuksen torjuvat. Se itse asiassa parantaa kansallisten ja alueellisten erityistarpeiden huomiointia. Toissijaisuusperiaatteen valvonnassa kansalliset parlamentit saavat uuden roolin. Pääsemme protestoimaan pyöriäisvalvojia, nuuskantorjuntaa ja susijahtien kieltoja vastaan.
On totta, että Suomen kannanmuodostuksessa EU-asioissa Ahvenenmaan ääni itsehallintolain mukaisesti voisi kuulua paremmin. Mutta tämä asia täytyy ratkaista kotipuolessa. Ei siihen vaikuteta EU:n perussopimuksilla.
Vaikka Ahvenanmaa jättäisi ratifioimatta EU:n perussopimuksen, ei se siihen kaadu. Ei tämä myöskään vaikuttaisi Suomen EU-jäsenyyteen. Ahvenanmaan asemaan se vaikuttaisi.
Jouduttaisiin hankaliin neuvotteluihin, mitä tarkoittaa Ahvenanmaan olo EU:n sopimusjärjestelyjen ulkopuolella. Toivottavasti ei päädytä toteamaan maakunnan ajautuneen ulos kylmään EU:n ulkopuolelle. Näin teki Grönlanti. Se erosi Tanskan alaisena itsehallintoalueena unionista vuonna 1985.
Jos olisitte olleet Kimmo vallassa olisitte tuskin tehneet mitään erilaista kuin hallitus ja jos olisitte olisitte toteuttaneet ulkomaalaisten sijoittajien pelkäämän maa riskin eli suomalainen sosialismi puuttuu julkisen yrityksen toimiin.
Sosialidemokratiassa halutaan aina kahta asiaa samaan aikaan. Haluatte rahat valtiolle sijoittajilta ja täyden määräysvallan. Se ei vaan toimi, voitte lailla ohjata ympäristöä missä yritykset toimivat mutta joko pidätte yhtiön julkisena tai valtiollisena.
Suomen Valtion on onnistunut mokaamaan monta yritystä halvalla Ruotsiin. Kukas oli silloin vallassa?
Ahvenanmaa olisi pitänyt myydä Ruotsille yhdellä dollarilla mutta eikös se ollut kaikkien kaveri god save the queen Britannia, joka kansainliitossa eväsi Ahvenanmaan liittymisen Ruotsiin?
Ilmoita asiaton viesti
Ehdotan, että SDP maksaa muutaman kymmenentuhatta Bob Helsingille, joka laatii kirjasen, millä Sari Sairaanhoitajakin ymmärtää, millainen aluepolitiikkapuolue SDP on ollut Mauno Koiviston I hallituksesta alkaen.
Oliko niin, että kansanedustaja Kari Rajamäki oli SDP:n alue- ja maatalouspolitiikka-asiantuntija?
Mitä SDP:n aluepoliitiikka voisi olla? Sehän ei ole sitten 1987 paljoakaan välittänyt työväen ja talonpoikien diktatuurista eli punamullasta tai teollisuuspolitiikasta?
E-ryhmä hävitti ensin teollisuutensa ja sitten meni konkurssiin. Enää ei ole sosialidemokraatteja, joilla olisi työkokemusta tuottavasta työstä teollisuudessa hallitustasolla niin kuin E-liikkeen voiman päivinä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Where's_the_beef%3F
Teollisuuspolitiikan perusteet omistajapoliittisesta venkoilusta huolimatta kuuluvat Markku Tapiolle ja kulloisellekin kauppa- ja teollisuusministerille, joka nykyään on elinkeino- ja työministeri, ellei ministeriössä ole myös työministeriä.
Mitä Antti Kalliomäki, Erkki Tuomioja, Sinikka Mönkäre ja Mauri Pekkarinen ovat tehneet uuden teollisuuspolitiikan hyväksi muuta kuin noudattaneet valtion omistaja-arvon maksimoivaa omistajapolitiikkaa, jonka kotimaa taitaa olla valtiovarainministeriö?
Ainakin Sinikka Mönkäre toisti pateettisesti sitä, miten KTM:n omistajapolitiikka on paljon parempaa kuin kokoomuspoliitikkojen LVM:n.
Koska SDP siis julkistaa vallitsevan omistajapolitiikan rinnalle teollisuuspoliittisen ohjelman?
Kohta paperimiehet alkavat olla yhtä uhanalaisia kuin viimeiset maajussit. Tämä kirveltää varsinkin SDP:n vahvimmassa piirissä, Kymenlaaksossa.
Muutahan teollisuuspoliittista ei SDP:ltä ole tullut kuin hanke Suomen liittämiseksi Irakin sotaan miehittäjänä Paavo Lipposen II hallituksen aikana. Metallityöväenliiton tiedottajan, Matti Putkosen sanoin se olisi työllistänyt 40 000 – 50 000 suomalaista.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei ihme, että hallituspuolueidenkin riveistä kysellään aktiivisemman aluepolitiikan perään. On mitä järkevintä, että kaikki työpaikat eivät keskity eteläiseen Suomeen”
Onkohan Kimmo päässyt naskaleillaan SDP:n hyisevästä kannatusavannon hypotermiasta tuttuun SDP:läiseen hypokratiaan.
Vasta eilen, eduskunta teki avustajista päätöksen, että kaikkien avustajien pitää tehdä ”työnsä” Helsingissä eduskuntatalossa. Täysin päätön päätös – joka tietenkin johtuu eduskunnan yleisestä huonosta laadusta johtamisessa ja hallinnossa.
Mikä tekee Helsingistä eduskuntatalon sisäilmasta niin erikoisen, että avustajan pitää mennä sinne persläpeen jonkun tumpelon edustajan puhetta kirjoittamaan? Tuleeko puheesta huonompi, jos sen kirjoittaa vaikka Rovaniemellä?
Et sinä Kimmo-rukka saa kirjoituksillasi pisteitä tai synninpäästöä SDP:n aluepoliitikasta, sillä SDP on ollut tuppisuuna aluepolitiikan suhteen, aina kun on tosi paikka.
Ilmoita asiaton viesti
”Vasta eilen, eduskunta teki avustajista päätöksen, että kaikkien avustajien pitää tehdä ”työnsä” Helsingissä eduskuntatalossa. Täysin päätön päätös – joka tietenkin johtuu eduskunnan yleisestä huonosta laadusta johtamisessa ja hallinnossa.”
Heti kun ilmaisjakelulehden poliittiset kolumnit jätettiin kansanedustajan sijasta eduskunta-avustajan kirjoitettavaksi, tuli niistä tasapainoisia ja luettavia sekä taustoitettuja.
Niin kauan kuin kansanedustaja kirjoitti ne itse, ne olivat melko sekavaa tajunnanvirtaa.
Itse asiassa toivoisin, että eduskunta-avustaja olisi vaalipiirissä ja ottaisi selvää politiikasta ja että kansanedustaja pysyisi neljä vuotta Arkadianmäellä eikä edes yrittäisi esittää poliitikkoa.
En nyt mainitse, kuka, mutta kyseessä ei voi olla luokallejäämisen perusteella varsinainen erityislahjakkuus. Lohdutukseksi on sanottava, että toisesta puolueesta entinen pääministeri jäi luokalleen kahdesti…
Ilmoita asiaton viesti
Demagogi: ”Et sinä Kimmo-rukka saa kirjoituksillasi pisteitä tai synninpäästöä SDP:n aluepoliitikasta, sillä SDP on ollut tuppisuuna aluepolitiikan suhteen, aina kun on tosi paikka.”
Täytyy muistaa, että tohtori Kiljusen kolumnit ovat hänen kansanedustajasivuiltaan ja ennen kaikkea suunnatut vähässä uskollisille, keskimäärin 50-60 -vuotiaille luokkakantaisille vanhoille sosialdiemokraateille, jotka eivät käytä sujuvasti tietokonetta, kaiva eduskunnan pöytäkirjoja, vaan uskovat, että proleratiaatin etujoukko sohii tohtorinmiekallaan työmiehen ja -naisen asiaa eteenpäin.
Tosiasiassa Suomelta puuttuu teollisuus- ja kauppapolitiikkaa, mitä Venäjä yrittää kohdentaa antamalla ulkomaiselle kapitaalille ensin keppiä ja sitten jonkin verran porkkanaa.
Suomessa politiikka on kiellettyä: puhutaan vain seksuaalisista vähemmistöistä sekä piikitellään jäänaskeilla sekä toimeenpannaan Lissabonin ohjelmaa.
Politiikaksi väitetään sitä, että SAK:n entinen propagandapäällikkö julistaa kuin kuin Joosuan pasuuna, joka sorti Jerikon muurit, että (vain) pari piirua ihmisen suuntaan.
Jotkut irvileuat reservin tykkimiehet ymmärsivät, että suurikaliiperista haupitsia suunnataankin pari piirua ihmistä kohti.
Lipponen totesi avoimesti ja rehellisesti, että ”nyt loppuu isäntien uho”. Isäntien ja Keskustan uho loppui. Seuraavaksi loppuu kymenlaaksolaisen paperiduunarin ja proletariaatin aristokratian uho.
Tästä voisi olla tietenkin vahingoniloinen, mutta seuraukset siitä, että tulopohja sortuu ja työllisyys hoidetaan pätkätöinä, jotka eivät kerrytä eläkerahastokapistalistista saantoa, erilaisilla humpuukialoilla palveluissa, ovat liian järkyttävät.
Ilmoita asiaton viesti
Ikävästi se vaan on edelleen niin, että kansanedustaja luulee tekevänsä työtä, kun hän kirjoittelee vaalikarjalleen sopivia kirjoituksia.
Suomessa politiikkaa tehdään siten, että ensin toimijat ja mielipidevaikuttajat tekevät, jonka jälkeen poliitikot keskusteluvat jälkijättöisesti yrittäen haalia keskustelusta sopivat palat omalle puolueelleen.
Poliitikoille maksetaan aivan liian hyvää palkkaa ja etuisuuksia, ja se veltostuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kun ajatellaan turvallisuutta Tanskassa, turvallisuutta kurdialueella ja Pohjois-Irakissa, norjalaisten turvallisuutta Afganistanissa, on vaara aina ”siellä jossain”, ei meillä kotona.
Itse olen saanut karatepotkun 100 m:n päässä kotoa Turussa silmiäkulmaan siten, että oli paikkautettava verta vuotava silmäkulma ensiavussa ja Moskovassa 350 metrin päästä kotoa kaksi potkua naamaan, neljä nyrkiniskua naaman ja puukon kurkulle.
Usein sanotaan, että koti on kaikkein vaarallisin paikka…
http://www.hs.fi/teksti/uutiset/tuoreet/artikkeli/Murtautuja+iski+puukon…
Ilmoita asiaton viesti
Valtiovallan yksiselitteinen tehtävä on luoda edellytyksiä taloudelliselle, kultturelliselle jne toimeliaisuudelle. Kiljusen ajatukset tosiaan ovat -80- luvulta tai aikaisemmalta ja yhtä tehokkaista kuin ketjulla työntäisi. Luulisi jo perusdemarinkin ymmärtävän ettei omillan toimeen tuleva ihminen toimi aluepoliittisen ohjauksen mukaan vaan sen mukaan mistä syntyy tulosta.
Suomi on talousmaantieteellisesti onnettomasti rakentunut; ennen sotia vallinnut tilanne olisi suonut Suomelle mahtavan etelä – pohjoinen ulottuvuuden eli pohjoisessa pääsyn jäättömälle merelle. Se olisi tänäkin päivänä kehittänyt Suomea tasapainoisemmin eikä olisi Kemijärven kaltaisia yhden asian elinkeino-ongelmnia. Siinä meni Suomi demariohjauksessa 1990-luvulla todellisen onnensa ohi.
Ilmoita asiaton viesti
”Luulisi jo perusdemarinkin ymmärtävän ettei omillan toimeen tuleva ihminen toimi aluepoliittisen ohjauksen mukaan vaan sen mukaan mistä syntyy tulosta.”
Sosialidemokraatti ymmärtää, että ilman metroa haja-asutettu palkansaajasosialidemokraatti työntekijänä, vanhempana ja kuluttajana on haja-asutusalueella tehottomampi kuin hyvinvointiyhteiskunnan rattaaksi ohjelmoituna.
Fasistit, kansalliskonservatiivit, keskustalaiset, sosialidemokraatit ja kommunistit ovat strukturalisteja, jotka ymmärtävät kansantaloudellisen tason merkityksen siinä, miten yksilöille ja (pien)yhteisöille luodaan edellytyksiä.
Sen sijaan liberaalit uskovat, että jotenkin rahaa sataa kaikkialle, tieto, taito, päättäväisyys ja rahat virtaavat vapaasti niille, jotka niitä todella tarvitsevat.
SDP:n kannattaisi tosiaan lainata MTK:n, Suomen Keskustan, Kansallisen Kokoomuksen jne. papereita ja miettiä, miten SDP:n aluepolitiikka voitaisiin päivittää.
Kokoomuslainen aluepolitiikka eli politiikaton politiikka pääkaupunkiseudun kartellioloissa on kärsinyt tappion. Kokoomuslainenkin virkamies grynderinsä harmiksi myöntää, että sosialidemokraattista yhdyskuntasuunnittelua tarvitaan eikä Sipoon valtaaminen tai nurmijärveläisyys ole mikään ratkaisu.
Sosialidemokraatit ymmärtävät kunnallisen itsehallinnon kimppuun käymisen valtion toimin ja pääkaupunkiseudun järjestämisen tarpeen monista osaoptimeista yhdeksi optimiksi.
Tarvitaan kuitenkin vielä kolmas taso: keskisuuri omistajapolitiikka kuntien omistajapolitiikan ja valtion valtakunnallisen omistajapolitiikan väliin.
Tätä keskustalaisten maakuntaparonien kerrosta SDP ei ole koskaan ymmärtänyt, vaan on pitänyt sitä ideologisena vihollisenaan maakunnissa sekä aina korostanut valtakunnallista ja valtiojohtoisuutta, koska nimenomaan tämä taso on eläkerahastoyhtiöiden, SAK:n ekonomistien, Suomen pankin ja valtiovarainministeriön virkamiesten taso.
SDP:n pitäisi kehittää aluepolitiikka, jonka sisältö olisi muukin kuin sosiaalinen ja sosialidemokraattinen asuntopolitiikka pääkaupunkiseudulla sekä pääkaupunkiseudun johtokuntien yhdistäminen yhdeksi pääkaupungin kunnaksi.
Sosialidemokraateilla on hämmästyttävä tapa muodostaa hallintorakenteita ja virkanimittää ne keski-ikäin ylittävillä sosialidemokraateilla.
Sen sijaan Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa toimeenpano jää ajoittain melko heiveröiseksi.
SDP:llä on hyvin vähän sanottamaa työvoimapolitiikkaa. Olisi luullut, että sosialidemokraattien työministeriön uhraaminen porvareiden kauppa- ja teollisuusministeriölle olisi aiheuttanut sosialidemokraattien piirissä nykyistä vikinää suurempaa porua, mutta ilmeisesti eurososialidemokraattinen ja kokoomuslainen meininki käy hyvin, vaikka porvarihallitus lakkauttaa sosialidemokraattien etuoikeuden virkoihin.
Tohtori Kiljunen on aluepolitiikassaan aivan oikeassa, mutta sen tulee kattaa myös vanhentuneet paperitehtaat ja ennen kaikkea edelleen käyttökelpoiset puolikapasiteettiset selluloosatehtaat sekä energiapolitiikan.
SAK teki 1990-luvun alussa jonkin teollisuuspoliittisen ohjelman. Missä on puolue-SDP:n ohjelma uudeksi omistajapolitiikaksi? Oikeustieteiden kandidaatti Jouko Skinnari on eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajan jossain määrin kristisoinut nykyistä menoa ja edellyttänyt joitain uudistuksia.
SAK on lamautunut, varsinkin Paperiliitto, joka on yhtä hiljaa kuin Metallityöväenliitto sen jälkeen, kun hanke Suomen liittämiseksi miehittäjäksi Irakia vastaan suunnattuun hyökkäyssotaan epäonnistui.
Tuntuu kuin Erkki Vuorenmaalla tai Jouko Ahosella tai SDP:n eduskuntaryhmällä ei olisi enää mitään sanottavaa suomalaisen yhteiskunnan menoon, vaan ikään kuin odotetaan jotain uutta Lipposta Jeesus Pelastajaksi. Tarja Filatovista tuskin on profeetta Elisaksi, vaikka hänet valittaisiinkin SDP:n puheenjohtajaksi ja SAK.n toimitussihteeriksi sekä pääministeriehdokkaaksi. Filatov ei ollut SAK:lle lainkaan hankala työministeri, joten on turha odottaa mitään muutosta jatkossakaan samalta suunnalta.
Ilmoita asiaton viesti
Valtion tulisi ”hajasijoittaa” eniten työllistävät virastonsa ja ministeriönsä Helsingistä Espooseen ja Vantaalle. Samassa yhteydessä pitäisi Nokian pääkonttorilta rakentaa kiskoilla kulkeva, nopea kehäyhteys Sellon, Jumbon, Lentoaseman ja Itäkeskuksen kautta Vuosaareen. Johan alkaisi pääkaupunkiseutu elää!
Arkiaamuisin virkamiehet köröttelisivät autoillaan Länsi- ja Itäväylää pitkin tai metrolla kohti kehää duuniin. Hesan keskustassa olisi tilaa, kun espoolaiset ja vantaalaiset ovat sieltä pois autoineen. Viikonloppuisin Hesassa olisi vilkkaampaa, kun porukka käy ostoksilla; yleisillä kulkuneuvoilla.
Koko seudun maankäyttö, kunnallispalvelujen kehittäminen ja liikennepolitiikka alistettaisiin yhteiselle ”valtuustolle”. Nopeasti huomattaisiin, että Sipoon lounaiskulman kaltaisia aluekaappauksia ei enää tarvita, koska seutua hoidetaan strategisella otteella eikä pikkutaktiikoiden ja oireiden hoitamisen kautta. Ehkä saataisiin tukea isolle kuntaliitoksellekin, mitä koskevan selvityksen espoolaiset ovat juuri tuhonneet.
Tällaisessa hajasijoittamisessa olisi järkeä; ainakin enemmän, mitä näen puolustusvoimien ruokahuoltokeskuksen siirtämisessä Kuopioon!
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka maan kannattavin kuntaliitos olisi pääkaupunkiseudun turhian kuntien lakkauttaminen, ei se silti riitä koko maan Aluepolitiikaksi (energiapolitiikaksi, teollisuuspolitiikaksi, elinkeinopolitiiaksi, kuntapolitiikaksi), vaan se, mitä SDP puhuu aluepolitiikasta ei ole Aluepolitiikkaa, vaan pelkkää aluepolitiikkaa.
Itse asiassa pääkaupunkiseudun aluepolitiikka ei ole aluepolitiikkaa juuri ollenkaan valtakunnallisessa mielessä, vaan kahden vaalipiirin kunnalilspolitiikkaa: Helsingin ja Uudenmaan…
Ilmoita asiaton viesti
Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Ei edes rahaa syytämällä. Keskisuomesta ylöspäin olevien pikkukaupunkien kohtalona on valitettavasti kuihtua. Niihin jäävät asumaan eläkeläiset (jotka eivät elätä kauppoja) ja huonosti koulutettut aikuiset. Fiksut nuoret ovat muuttaneet jo kauan pois.
On täysin järjetöntä yleisesti tukea haja-asutus alueiden selviämistä lukuunottamatta niitä muutamia elinkelpoisia. Suomen tulevaisuus on kaupungeissa ja koulutettussa väestössä ei tehdastyössä.
Ilmoita asiaton viesti