Raiskattu koti

Tämä ei ole minun kotini! Puitteet ovat entiset, mutta en tunnista omikseni talon huoneita ja esineitä. Jokin outo, vieras kosketus on kaikessa. Tuntuu likaiselta. Vastenmieliseltä. Haluan pois.

Ja siivo. Mikä nöyryytys on koota tuttuja papereita ja tavaroita, jotka on viskottu hujan hajan. Makuuhuoneeni on mullin mallin. Intiimimpiin asioihini on joku tunkeutunut. Työhuoneeni on sekaisin. Joku on katsonut oikeudekseen ottaa sen mitä haluaa. Minä voin vain itkien todistaa hävitystä.

On kuin olisi joutunut raiskatuksi. Pahinta ei ole listata menetettyjä tavaroita. Pahinta on menettää koskemattomuutensa.

Tyttäreni Riikka tuli perjantai-iltana kotiin. Olin vaalipäällikköni Olavi Lehtosen 50-vuotisjuhlissa. Kertoivat kuinka Itä-Hakkilassa on viime kuukausina ollut useita murtoja omakotitaloihin. Huh! Naputin kaksin sormin pöydän kulmaa.

Meillä ei ole koskaan käynyt kutsumattomia vieraita, vaikka asuntomme metsän reunassa sijaitseekin.

Juuri sillä hetkellä kodissani tapahtui. Riikka ihmetteli ovea avatessaan merkillistä kolinaa. Sytytti valot ja hämmästeli tupakka-askia eteisen lattialla, sillä emme tupakoi. Täysi paniikki iski, kun Riikka vilkaisi televisiohuoneeseen. Leipäveitsi oli isketty sohvaan pystyyn. Hän ryntäsi ulos.

Onneksi.

Naapurin miehet kaksin saivat ensimmäisenä todistaa järkyttävää näkymää.

Murtovaras oli käynyt. Oli tullut sisään makuuhuoneen ikkunasta ja samaa reittiä lähtenyt lipettiin. Niin oli kiire, että kaikkea kokoamaansa ei ollut saanut mukaansa. Ei tätä eduskunnan tietokonettakaan, joka vielä saa minua palvella.

Mutta paljon meni. Vihkisormuksista kalvosinnappeihin. Kaikki kultainen kelpasi.

Pari kannettavaa tietokonetta, kamera, kelloja jne. jne. Listaa nyt poliisille ja vakuutusyhtiöön menetettyä. En voi mitenkään kaikkea muistaa. Pari kaapistolaatikkoa on kokonaan tyhjennetty. Millään ilveellä en voi tietää kaikesta kadonneesta. Aika muistuttaa.

Todennäköisesti narkomaani. Lääkekaappikin kun oli levitetty lattialle.

Poliisin mukaan suurin syy pääkaupunkiseudulla lisääntyneisiin asuntomurtoihin on huumeiden käyttö. Ainetta tarvitaan ja se maksaa maltaita. Raha otetaan mistä saadaan ja hinnalla millä hyvänsä. Elämä on hallinnasta pois, eikä muidenkaan elämällä niin väliä. Tätä nyt sain kodissani todistaa.

Mutta Suomessa myös välitetään. Sitäkin sain todistaa. Niin eduskunnassa kuin kadulla tuiki tuntemattomat lähestyivät ja ilmaisivat jakavansa tunteeni.

Puhumattakaan ystävistä ja tuttavista. Olen saanut myötäeläviä yhteydenottoja.

Ensimmäisten joukossa niin Tarja Filatov kuin Eero Heinäluoma ilmaisivat pahoittelunsa.

Sain myös kritiikkiä. Eräs kansalainen ihmetteli vertaustani raiskaukseen. Hän tiesi mistä puhui. Oli joutunut raiskatuksi. Murto ja puukko sohvassa ovat varmasti ahdistavia, mutta kun joku tunkeutuu väkipakolla itseenne, se murtaa kaiken.

Varmasti näin on. Fyysinen koskemattomuus on sittenkin herkempi asia kuin oman kodin koskemattomuus. Raiskaus on teoista julmimpia eikä vertailuja heppoisesti pidä tehdä.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu